Syksy alkaa kääntyä kohti synkempää, ja se kyllä tuntuu luissa ja ytimissä asti. Olen makoillut melkein joka ilta miedosti lämmitetyssä saunassa, tosin ensi viikolla siihen tulee taukoa tatuoimisen takia. Olen tarvinnut päivittäin niin paljon sokeria, että sain lopulta yliannostuksen mantelicroissanteista ja luulen, etten pysty syömään niitä enää ikinä. Tai ainakaan viikkoon.

Olin kirjoittamassa, että lokakuu oli tosi hiljainen. No nyt kun katson niin eihän se ollut. Ilmeisesti lähimuisti on heikompi kuin kuvittelin.

Kävin 8-vuotiaan kanssa katsomassa Helsingin Kaupunginteatterissa Pieni Merenneito-esityksen. Puitteet olivat poikkeuksellisen mukavat luultavasti juuri koronarajoitusten takia, edes maski päässä istuminen ei häirinnyt. Itse esitys oli upea. En ole musikaalien suurin ystävä mutta tämä jätti sanattomaksi. Mikä spektaakkeli! Tokaluokkalainen oli täysin lumoutunut ja nyt mietin keitä kaikkia lähipiirin lapsia voisin vielä viedä nauttimaan tuosta huikean hienosti toteutetusta merenalaisesta taikamaailmasta…

Syyslomalla kylvin kuopuksen kanssa Flamingossa, joka on mun mielestä oikein kiva kylpylä. Siellä ei lomasta huolimatta ollut juuri ketään, saatiin laskea rengasliukumäkeä ihan ylhäisessä yksinäisyydessämme. Viimeksi olimme siellä jouluaattona, ja tälle joululle toivotaan samaa ohjelmanumeroa.

Kävimme myös Suomenlinnassa, joka yleensä on koululaisten loma-aikoina aivan toivottoman tukossa. Nyt ei, saimme napata Pokemoneja ja ihastella syksyn parhainta palettia kaikessa rauhassa. Suosittelen siis suuntaamaan saarille, nyt siellä on tilaa!

Syöpöttelin ystävän kanssa Boulevard Socialissa, jossa olen joitain vuosia sitten saanut yhden kaupungin parhaista kattauksista. Nyt valitettavasti kahdeksan ruoka-annoksen joukossa oli vain muutama fantastinen ja ihan liikaa keskinkertaista hintatasoon nähden, ja yleinen kiire jätti kalsean fiiliksen.

Pääsin puhumaan opetusministeri Li Anderssonin seurassa taas yhdestä lempiaiheistani, lastenkirjallisuudesta! Lukukummit-video ilmestyy joskus hamassa tulevaisuudessa, siinä me ”asiantuntijat” (muut vieraat siis olivat ihan oikeita ammattilaisia, meikäläinen tällainen pystymetsästä repäistä mutuilija) annamme omat vinkkimme lapsiperheen lukemisharrastukseen. Haastattelun jälkeisenä päivänä jouduin koronatestiin, mikä oli oma jännitysmomenttinsa koska olisi ollut aika ikävää altistaa kaksi ministeriä ja aikamoinen joukko muitakin ihmisiä. Negatiivinen oli, mutta Helsingin kaupunki ansaitsee kehut tehokkaasti ja tilanteeseen nähden kivuttomasti organisoidusta testausoperaatiosta, jonka tulos tuli alle vuorokaudessa.

Vain 10 kuukautta joulun jälkeen pääsin käyttämään ex-mieheltä saadun lahjakortin eli kokeilemaan Float-kelluntatankkia. Suolavedellä täytetyssä munassa lilluminen oli hauska kokemus, joskin olen aika hyvä rentoutumaan vähän vähemmänkin prameissa puitteissa. Erityisesti arvostin paikan rauhallista, ylellistä tunnelmaa.

Pitkän tauon jälkeen pääsin nauttimaan myös livemusasta, kun ystävän yllätyssynttäreille oli tilattu Bobby Oroza esiintymään. Jos pehmeällä äänellä ja värisevillä viiksillä esitetty retrosoul kiinnostaa, kannattaa tutustua tähän artistiin.

Selvisi, että HopLop on yrityssaneerauksessa ja koska olen peruspihi, tuli paniikki käyttää viimeiset sarjaliput sisäleikkipuistoon. Yleensä vakiovitsi on ollut, että HopLoppiin mennään hakemaan joku lastentauti kun on oltu liian pitkään terveinä, mutta nyt paikka oli hiljainen ja autio – tuntui siis harvinaisen turvalliselta.

Sen lisäksi lokakuuhun mahtui loputtomasti luentoja ja deadlineja, päivätöitä, koronakaranteeni ja kiipeilyä ja nyt kun tätä katsoo taaksepäin niin ei mikään ihme, että marraskuun päälle laskeutuva harso on ihan tervetullut. Sosiaalista elämää ei ole luvassa lainkaan, ja luultavasti blogikin vaikenee ainakin kuukaudeksi jotta saan painettua duunia ja kouluprojekteja eteenpäin. Hasta luego!