Pressimatkalle vei Tallink Silja & Visit Tallinn

Kuten aika moni muukin matkabloggaaja, palasin takaisin reissaamaan viime tiistaina kun Tallink Silja kutsui meidät mukaan pressimatkalle Viroon. Tuntui ihan sopivalta palata ”rikospaikalle”, sillä edellinen matka Suomen rajojen ulkopuolelle oli juuri Tallinnaan, jossa kävimme helmikuussa isompien lasten kanssa piipahtamassa Protossa. Nyt kun tilanne on mitä on, on koko kesän suunnitelmat (jotka ovat monen eri tekijän takia menneet miljoona kertaa uusiksi) keskittyneetkin vahvasti Baltiaan: luvassa on vielä ainakin kaksi visiittiä Viroon sekä 10 päivää Riiassa.

Lähdimme kokeilemaan 11 tunnin risteilyn konseptia, joka toteutettiin normaalisti Tukholman ja Tallinnan välillä liikennöivällä MS Victorialla. Tämä Victorian siirto Suomen ja Viron välille on yksi monista laivaliikenteen muutoksista. Itse olen aika innoissani Riian risteilyistä (joskin itse menen kuun lopussa Latviaan maateitse Tallinnan kautta), mutta niiden jatkuminen talvella on epävarmaa: suurin syy on myrskyisät meret, sillä Ruotsiin seilatessa saaristo suojaa sen verran ettei koko matka mene kontaten (paitsi tietty jos lähtee ns. laukalle discon puolella, mutta lähtöoletuksena kuitenkaan merenkäynti ei ole aivan mahdotonta).

Meille oli tarjolla runsaasti vaihtoehtoista ohjelmaa ja itse valitsin Telliskiven alueen ja Fotografiskan museon. Kun vuosi sitten elokuussa, melko pian museon avauduttua, kävin viimeksi Fotografiskassa se ei varsinaisesti vakuuttanut. Tällä kertaa meille tarjotiin yksityiskierros opastuksella ja ehkä sen ansiosta, tai itselleni osuvampien näyttelyiden vuoksi, oli kokemus paljon inspiroivampi. Tällä kertaa vetonaulana oli rokkari Bryan Adams, joka on myös erittäin pätevä valokuvaaja ja uskomatonta kyllä, siinä missä viimekesänä Jimmy Nelsonin eksotisoivat valokuvat viidakosta ja alkuperäiskansoista ärsyttivät, Adamsin potretit pysäyttivät.

Koko toinen kerros oli omistettu Adamsin valokuville, joita esiteltiin kolmesta kokonaisuudesta: julkkiksille omistettu Exposed, jossa nähdään rohkeita poseerauksia ja myös ensimmäistä kertaa (omasta mielestäni) sympaattisesti hymyilevä Iso-Britannian kuningatar. Kodittomia esittelevä Homeless sekä oma suosikkini, sodissa vammautuneita – arpineen ja uhrauksineen – näyttävä Wounded. Iso osa mielenkiintoista näyttelyä oli Fotografiskan ihastuttavan henkilökunnan kertomukset kuvien takaa. Adamsin näyttely on saanut jatkoaikaa ymmärtääkseni ainakin elokuun loppuun, ja ehdin viedä äitinikin sitä katsomaan ennen kuin kuvat jatkavat matkaansa.

Kolmannessa kerroksessa on vielä reilu viikon ajan esillä Tom of Finland-teemainen näyttely, jossa on esillä pääasiassa Touko Laaksosen omaa kuvakokoelmaa. Nämä mustavalkoiset kuvat ovat toimineet inspiraationa Tom of Finlandin piirustuksille, ja itselleni tällainen estetiikka toimi hyvin (en nyt viittaa vaan lihaksikkaisiin miehiin vaan siis 70-lukuun, farkkuihin ja nahkaan ja häpeilemättömään seksuaaliseen kuvastoon, jossa kiellettyjä asioita lähestytään ilon kautta). The Dark Room ei ole enää kauaa esillä, joten sen jos tahtoo nähdä niin nyt äkkiä lahden yli.

Muita Fotografiskan tämän hetkisiä näyttelyitä olivat Lina Iris Viktorin Dark Testament sekä Sebastião Salgadon Gold. Nämä menivät hieman nopeasti ohi, mutta kumpikin kiehtoi – joskin yhä toivoisin jotain ”autenttista eestiläistä”, kuten myös ensivisiitilläni. Tuntuu tietenkin typerältä vaatia neuvostonostalgiaa mutta toivoisin kansainvälisten kuvien lisäksi myös enemmän paikallista tarttumapintaa. Visuaalisesti ei jäänyt valitettavaa, monipuolinen kokonaisuus ja paljon nähtävää – ja museokauppa on yhä mitä mainioin kokoonsa nähden.

Sielunruoan jälkeen siirryimme rakennuksen kuudenteen kerrokseen, jossa Fotografiskan kehuttu zero waste-ravintola tarjoili meille alkoholittoman drinkin ja suupaloja; cevicheä, punajuuritartaria ja pirteiden sitrushedelmien ympärille rakennetun jälkiruoan. Itselläni on kesän Tallinnan-käynneille yhä pitkä lista käymättömiä ravintoloita ja olen iloinen, että nyt tuli tilaisuus testata myös tätä: paikka on saanut runsaasti kehuja ja pakko antaa arvostusta etenkin raaka-aineiden tehokkaasta ja kekseliäästä käytöstä, esillepanosta sekä raikkaudesta jokaisessa ruoassa.

Taiteen ja ruoan lisäksi Telliskivi on mitä mainioin paikka tuhlata kaikki rahansa. Mulla jäi nyt odottamaan parempia palkkapäiviä ylläolevassa kuvassa näkyvät torkkupeitot Kelpman Textileltä, mutta sieltä löytyi runsaasti sisustustavaraa, paperituotteita, luonnonkosmetiikkaa, koruja ja pieniä vaatemerkkejä.

Kun maissa oltiin nelisen tuntia, ehdittiin vielä ennen paluumatkaa käydä maistelemassa uuden Nudist-viiniravintolan omia tuotteita. Omaksi suosikikseni muodostui (hieman yllättäen, koska en suuremmin fanita tätä raaka-ainetta) raparperikuohuva Rabarbra, jota löytyy nyt muuten myös Alkosta. Jos siis ei halua hyvällä syyllä lähteä Viron puolelle viinaostoksille, kuten kuulemma jotkut tekevät. Trendikäs paikka, jossa kuulemma vielä lähitulevaisuudessa on tarjolla huippukokkien ruokaa – sinne siis uudestaan loppukesästä.

Ja tiedän ettei tämä nyt ole se suosituin mielipide tällä hetkellä mutta ah, miten ihanalta tuntui olla ulkomailla. Vaikka alle 90 kilometrin etäisyys tarkoittaa, että mitään suurta kulttuurishokkia ei ole tarjolla niin silti, Suomen rajojen ylittäminen tuntui hyvältä.