PITÄISIKÖ BOIKOTOIDA?

statue-of-liberty-1210001_1280

On joitain maita, joihin en ole matkustanut periaatteellisista syistä. Yleensä ne liittyvät valtion harjoittamaan politiikkaan, yleiseen ihmisoikeustilanteeseen tai johonkin sellaiseen kulttuurihistorialliseen piirteeseen, jota ylläpidetään siitäkin huolimatta että se on voimakkaasti vastoin mun arvomaailmaani. Olen kuitenkin sellainen rusinat pullasta-boikotoija; kieltäydyn matkustamasta niihin paikkoihin, jotka eivät välttämättä muutenkaan olisi kovin korkealla listallani. Sen sijaan käyn säännöllisesti Espanjassa, jossa härkätaistelut ovat yhä iso osa paikallista kansallisidentiteettiä ja jossa esimerkiksi lainsäätäjiä ei eläinten asema kiinnosta. Ja niin paljon kuin Putinin harjoittama politiikkaa niin maan sisällä kuin rajojen ulkopuolella ahdistaakin, niin silti haaveilen reissusta raiteita pitkin Pietariin. Ylipäänsä siitä voi olla montaa mieltä, kuinka tehokas tapa vaikuttaa on yksittäisen turistin kiukuttelu ja millaisia seurauksia laajamittainen boikotointi voi aiheuttaa siellä, missä matkailu on tärkeä tulonlähde köyhemmille.

Ja nyt, ennen kuin tänne löytää joku arvostelemaan tätä itsekästä näkökulmaa kirjoitukselle, totean heti että en kuvittele että tässä maailmassa mun matkustushaluni tai mahdollisuuteni reissata olisi millään tavalla kovin korkealla tärkeysjärjestyksessä. Mutta tämä on yksi näkökulma, joka liittyy mulla niin matkailuun kuin ihan yleisesti omien arvojeni mukaisesti toimimiseen, ja toisaalta on aihe josta on tasaisin väliajoin keskusteltu esimerkiksi matkabloggaajien keskuudessa. Kannattaako boikotoida, mitä boikotoida ja voiko boikotista olla enemmän hyötyä vai haittaa.

Mulla ei ole vuosiin enää ollut sellaisia suuria matkustushaaveita, että pitäisi nähdä Machu Picchu tai kiivetä Mount Everestille. Olen tyytyväisesti palannut kerta toisensa jälkeen Etelä-Eurooppaan ja listalla on ollut vain muutamia sellaisia kohteita, joihin oikeasti unelmoin vielä pääseväni. Esimerkiksi Islanti, Japani ja Kolumbia. Mutta sitten on kaksi sellaista reissua Yhdysvaltoihin, joita olen suunnitellut vuosia. Toinen olisi yksin New Yorkissa vietetty lokakuu: olen ollut Nykissä viisi kertaa, mutta tuntuu että siellä on silti kaikki vielä näkemättä. Tahtoisin mennä yksin, luuhata museot läpi omassa tahdissa, syödä läpi lempiravintolat ja kaikki uudet, hengittää sitä suurkaupungin tunnelmaa. Ja sitten tahtoisin tehdä roadtripin Tennesseestä alas New Orleansiin koukaten ja etelärajaa jatkaen. Country-musiikki on mun salainen paheeni ja etelävaltioiden punaniskaisuudesta huolimatta tahtoisin silti kerran kokea Austinin, Phoenixin ja muutamia muita pysähdyspaikkoja.

On ollut selvää, että Trumpin hallinnon aikana nämä haaveet eivät toteudu, mutta en tiedä miten suhtautua Yhdysvaltojen tilanteeseen noin yleisesti. Olen viettänyt Jenkeissä aika paljon aikaa, ja tietenkin omat kokemukseni ovat positiivisia: olen valkoinen, kielitaitoinen skandinaavi joka yleensä on tullut tapaamaan paikallisia ystäviään omine rahoineen. Vastaanotto on ollut juuri sellainen amerikkalaisen imelä. Vielä kymmenen vuotta sitten, kun kävin Yhdysvalloissa useamminkin, ei maan rakenteellinen rasismi tai poliisien harjoittama sorto olleet tapetilla samalla tavalla kuin juuri nyt. Tai ehkä olivat, mutta sosiaalisen median puuttuessa ei sana ollut levinnyt yleisiin tietouteen täällä pohjolassa. Totta kai USA:n rotusorron dominoima historia on tuttu, mutta olin kuvitellut että tilanne olisi jo huomattavasti parempi ja tasa-arvoisempi. Mutta tietenkin, näitä tapauksia on joka vuosi, joka kuukausi, jatkuvasti. Osa uutisoidaan, mutta pääasiassa rasismi on hiljaista, yläpuolelta hyväksyttyä, jatkuvaa, ylisukupolvista, tukahduttavaa.

Nyt mietin, mikä on oikea tapa matkustaa Yhdysvaltoihin, tai olla matkustamatta. En ole vaatimassa jokaiselta turistilta moraalista analyysia ennen matkaanlähtöä, mutta mulle matkakohteen yhteiskunnallinen tilanne on tärkeä muutenkin kuin oman turvallisuuteni takia. En usko, että osaisin nauttia lomasta paikassa, jossa paikallisten elämä on jokapäiväistä taistelua tai jossa länsimaalaiset turistit läsnäolollaan jollain tapaa osoittavat tukensa hirveälle hallinnolle. Asia ei todellakaan ole yksinkertainen eikä mulla ole vastauksia siihen, mutta haluaisin omalta osaltani olla hyvä liittolainen. Mutta kyllä, haluaisin myös päästä kuuntelemaan kantria Nashvilleen ja viettää viikon New Yorkin MoMassa – hyvällä omatunnolla.

9 kommenttia artikkeliin ”PITÄISIKÖ BOIKOTOIDA?

  1. USA on kyllä mielenkiintoinen nosto tässä aiheessa. Eniten olemme ehkä saaneet kommentteja boikotoinnin ”tarpeellisuudesta” Saudi-Arabiassa käydessämme, mm. kuolemantuomioiden takia, mutta nehän ovat arkipäivää myös USA:ssa, jonne ”kaikki” matkustavat kunhan vaan sopivat tarjouslennot löytyvät.
    Myanmar on toinen kohde, mutta siellä pari viikkoa kierrellessämme ja asuessamme mahdollisimman paikallisten omistamissa hotelleissa ja keskustellessamme paikallisoppaittemme ja siellä pitkään matkailualalla toimineen suomalaisenkin kanssa vakuutuimme siitä, että parempi käydä kuin kaukaa paheksua.
    Venäjälle ja Turkkiin, ehkei Kiinaankaan ei juuri nyt tee mieli, näistä poliittisista syistä, mutta kaikissa on silti tullut käytyä, vähintään kerran.

    Tykkää

  2. Todella hyvää pohdintaa. Jos etsimällä etsii, niin varmasti lähes jokaisesta maasta löytyy jotakin boikotoitavaa. Joitakin paikkoja on helpompi suuren yleisön kritisoida, sillä heillä ei ole itsellään aikomustakaan mennä sinne, kuten tuo Pirkon mainitsema Saudi-Arabia vs. Yhdysvallat. Itse en esimerkiksi Dubaihin erityisen hingulla olisi menossa, mutta ei niinkään boikotoinnin vuoksi, vaan siksi, ettei paikka erityisemmin kiinnosta.

    Tykkää

  3. Mä en oikein näe matkustusboikotoinnin hyötyjä tai ylipäätään pidä sitä lainkaan hyödyllisenä. Paljon hyödyllisempää olisi matkustaa kohteeseen ja pyrkiä siellä vaikuttamaan esimerkiksi tukemalla jollain tavalla sitä väestönosaa, jonka asema on huono. Matkustamatta jättäminen ei hyödytä muuta kuin valtaapitävää. Boikotointi toimii mielestäni periaatteellisesti paremmin jossain muissa asioissa, kuten kulutustottumusten kanssa.

    Tykkää

  4. Mielenkiitoista pohdintaa!
    Muutama tuttu on jotka tiedän boikotoivan tiettyjä maita, kuten juurikin esimierkiksi Usaa.
    Itse en ehkä osaisi boikotoida matkustamatta jättämällä, mikäli olisi muutoin kohde mikä kiinnostaa, vaan ennemminkin sitten siellä paikanpäällä pyrkiä tekemään päätöksiä jotka tukee sitä omaa arvomaailmaa.
    Esim. en halua tukea yrittäjää, jonka yleisesti tiedetään olleen osallisena esimerkiksi susien salametsästyksessä, joka on itselleni todellakin punainen vaate. Mieluummin vien roposeni yrittäjälle, jolla tiedän olevan samat arvot eläin- ja luonnonsuojelun kanssa kuin itselläni.

    Tykkää

  5. stacysiivonen

    Kun olen siellä asunut, niin koko Washington ja valtapelit olivat hyvin kaukaisia ja eri maailmasta kuin missä minä olin. Niin minä olen ajatellut, etten matkusta valtion takia, vaan esimerkiksi luonnon, joka sattuu olemaan kyseisen valtion miehittämällä alueella. Entisenä asukkaana koin, että valtahierarkioita maassa oli paljon, enkä ollut huipulla WASPina tai hyvin samanhenkisenä juutalaisena, vaan lähempänä mainitsemiasi punaniskoja. Rotumellakat olivat tuttuja Los Angelesista ja silloinkin mustat ottivat yhteen korealaisten kanssa eli se oli sellainen rasismikiista, missä minä olin ulkopuolinen. Joskus mustaihoiset ovat rasisteja toisia mustaihoisia kohtaan.
    Kytät taas, ACAB. Kyllähän niitä kannatti välttää ihan valkoihoisenkin, ainakin jos ei ollut WASP.

    Tykkää

  6. Suhtaudun aika kielteisesti boikotointiin, sillä ne jotka sitä voivat harjoittaa, harvoin tietävät vaikutuksia. Sama yritysten kanssa. Esimerkkinä Tripsteri, joka ei osannut selittää miksi Turkki kuuluu yrityksen boikotointi-listalle mutta moni muu maa, jossa ihmisoikeusloukkauksia taas ei. Sama aika sekava linja on monessa muussakin, ja boikotointi on usein maiden kohdalla sellasita mutu-meininkiä. Olen asunut koko aikuisiän maissa, joita boikotoidaan ja joissa on monenlaisia epäkohtia. Ne boikotit ei juuri hetkauta mätää johtoa tai yrityshuippua, jotka on järjestäytyneet rajojen yli, vaikutukset osuvat sen sijaan paikallisiin pienyrittäjiin ja samalla saadaan aikaan ei-toivottavaa kuilua demokraattisten ja ns.rikkaiden maiden sekä ei-demokraattisten maiden välille. Boikotista kärsivän paikallisväestön ärsytys nousee ja samalla myös viha. Matkakohteessa musta kannattaisi ihan ehdottomasti valita hotellit, ravintolat, retkikohteet jne. tarkkaan ja tukea toimintaa, joissa raha jää paikallisille. Pahinta on se, että ne huonoon kehitykseen suistuneet maat ja väestö jätetään yksin boikotoimalla kun pitäisi pyrkiä säilyttämään se yhteys.

    Tykkää

  7. Jotenkin itse kokisin just olevani rusinat pullasta boikotoija, jos siis boikotoisin. Usaa en lopulta voisi boikotoida, kun siellä rakkaita ystäviä ja sukulaisia. Ja haluaisin tehdä jonkun pitkän vaelluksen Usassa…

    Tykkää

  8. Kirjoitin jo yhden kommentin tänne mutta en sitten painanut lähetä -nappia kun jotenkin tuntui, että ajatus ei ollut ihan kirkkaimmillaan. Tämä on ollut jotenkin samaan aikaan voimia vievä ja myös voimaannuttava viikko täällä mellakoiden keskellä Kaliforniassa. Täytyy mainita myös tässä, että suurin osa protestoinnista täällä on ihan rauhallista ja asiallista, ei suinkaan mellakointia. Mutta mediassahan nähdään kuvaa vain rettelöinnistä. Se valitettavasti vie huomiota pois itse asiasta.

    Mitä tulee sitten boikotointiin, niin koen, että jokaisen on tehtävä kuten itsestä oikealle tuntuu. Itse en ole koskaan boikotoinut mitään maata ja olen siitä kirjoittanut postauksenkin. Oma mielipiteeni on se, että meillä bloggaajilla on oiva kanava tuoda kaikenlaisia epäkohtia esiin ja sitä kautta olla vaikuttamassa. Nyt esimerkiksi, asiaan voi ottaa omilla kanavillaan kantaa, voi olla mukana tukiprotesteissa, allekirjoittaa vetoomuksia, lahjoittaa, tukea rasismia vastaan taistelevia järjestöjä tai aiheesta puhuvia vaikuttajia. Monen muunkin kommentoijan tavoin, tukisin matkoillani ennemmin sortoa ja rasismia kokevia yrittäjiä, kuin jättäisin kokonaan matkustamatta. Näin siis itse ajattelen. Ehkä joskus tulee eteen sekin tilanne, että haluan boikotoida matkustamatta jättämällä.

    Valitettavasti on sanottava myös, että tuskin meidän elinaikana tässä maassa nähdään täyttä tasa-arvoa. Ei vaikka maan johto tekisi mitä. Niin kaukana ollaan vielä siitä, että kaikki voisivat elää kuten me, joiden ei tarvitse koko ajan vilkuilla olkamme yli. Vaikka olen kyllä samaa mieltä kuin Stacy tuossa ylhäällä, että itsekään mielellään kohtaa amerikkalaista poliisia muualla kuin lasteni koululla tai eri tapahtumissa. Mutta siis ihan päivittäisessä elämässä rasismi on täällä niin syvään juurtunutta, että sitä ei ihan helposti saada kitkettyä pois. Toivotaan, että nyt ainakin päästään sentään harppaus eteenpäin.

    Tykkää

  9. Tämä on todella iso aihe, eikä minullakaan ole tähän vastausta. Amerikka on itselleni todella rakas matkailumaa ja siellä asuu jonkun verran ystäviäkin, joten tuntuisi tosi hurjalle olla tapaamatta ystäviään.
    Näinä aikoina mielestäni myös medialukutaito korostuu. Uutiset saattavat poimia vaan tietyt otokset ja samaan aikaan monen paikallisen arki näyttää hieman erilaiselta. Enkä tässä missään nimessä vähättele tälläkin hetkellä näkyvillä olevia epäkohtia. Amerikka on vaan niin suuri maa, että se ei mahdu ihan yhteen lauseeseen. Ja on totta, että some mahdollistaa nyt reaaliaikaisen maailmanlaajuisen näkyvyyden, joka on hyvä asia.
    Matkailumaana se on niin upea ja monipuolinen luontonsakin puolesta, että tiedän palaavani sinne.

    Tykkää

Vastaa käyttäjälle Mari/Kodinvaihtaja Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s