Perjantaina kävin pitkästä aikaa aikuisten teatterissa aikuisten kanssa. Aijjai. Yhteen aikaan oli enemmän sääntö kuin poikkeus että kävin katsomassa jokaisen KOM- ja Q-Teatterin uuden esityksen, mutta viimeiset vuodet teatteriharrastus – siis kävijänä, lavalle ei ole kaipuuta – on kärsinyt tästä muusta elämästä. Nyt kuitenkin Töölössä sijaitsevan Q-Teatterin uusin tuotanto, Pääomani, kutsui jo pelkän nimensä perusteella katsomoon. Mukaan suostuivat vielä sosiologi, taidealan työläinen ja ilmastoaktivisti, eli ihan täydellinen seurue kun mennään katsomaan luokkayhteiskuntaa käsittelevää kantaesitystä.

Vetovoimaa ei yhtään vähentänyt pääosan Nainen eli loistavan lahjakas Eero Ritala, jonka taisin nähdä ensimmäistä kertaa lavalla joskus Kaspar Hauserin (muistatteko: senhän pitäisi olla oikea sukupolvikokemus?) aikoihin ja jota olen enemmän tai vähemmän salaa fanittanut siitä asti. Lasketaanko Instagramissa stalkkaaminen salaiseksi? Ja ennen kuin alan avautua Pääomastani enempää niin sanon sen, että hellyyttävän vaivaantunut ja vaivaannuttava Nainen on Ritalalta loistava suoritus. Kyllä, kyllähän meitä yleisössä nauratti se klassinen mies pukeutuu naiseksi-touhu, varsinkin kun Ritalan Nainen pussaili Tommi Korpelan kanssa, hih hih, mutta olisi oikeastaan herkullinen tilaisuus analysoida miksi mies naisena teki tästä roolista jotenkin tarkemman ja toi fokuksen juuri siihen sisäiseen maailmaan, jota Ritala toi esiin pienin, neuroottisin elein.

Huikean Ritalan lisäksi rooleissa nähdään Tommi Korpela, Lotta Kaihua sekä Laura Rämä. Sen ohjannut esityksen kirjoittanut Milja Sarkola yhdessä Katariina Nummisen kanssa, ja lyhyesti näytelmä käsittelee rahaa, varallisuutta ja sitten…etenkin toisessa näytöksessä muunkinlaista pääomaa – tämä sai Pierre Bourdieun fanit kiemurtelemaan innosta penkeissään. Muutama käytännön asia: Esitys kestää väliaikoineen n.2,5 tuntia JA jotta siitä saa kaiken irti, täytyy osata ruotsia ja englantia. Jos olisin osannut varautua tähän olisin lukenut vähän kouluruotsia pohjalle, koska edellisistä kursseista on jo aikaa, mutta sanotaan näin että aika auttavallakin kielitaidolla pärjäsi. Peruslippu maksaa 35 euroa ja monet eri ryhmät saavat alennuksia. Hinta-laatusuhde on aivan kohdallaan, kun kyse on hengen ravinnosta, voiko sen arvoa nyt edes mitata. Tai esityksen Nainen kyllä voisi, koska hän laski kynä sauhuten kaikki vihreiden linssien jakamisesta alkaen. Yhtä aikaa koomista ja traagista.

Esitystä voi tuskin katsoa pohtimatta samalla omaa suhdettaan rahaan ja omaa yhteiskuntaluokkaansa. Esityksen ensimmäinen puoliaika vietetään pankissa ja Naisen perhearjessa, jossa jatkuva budjetointi tuottaa päähenkilölle perverssiä tyydytystä, ja jälkimmäisessä näytöksessä siirrytään taiteilijaresidenssiin, jossa luovutaan virallisista vaurauden merkeistä ja mitataan arvoa muiden pääomien kautta. Toisten mielestä ensimmäinen näytös oli liian pitkä, itselleni toinen näytös taas jätti vähän keskeneräisen olon, mutta kaiken kaikkiaan kokemus oli keskivertoa parempi, vahva kahdeksan puoli, ehkä jopa yhdeksän miinus. Hykerryttävä henkilögalleria, osuvaa kritiikkiä koko talousjärjestelmää kohtaan, surullisia havaintoja yksilöistä, ihmissuhteista ja rahan vallasta määritellä meidät. Esityksiä on luvassa toukokuun puoliväliin, joten tässäpä yksi ohjelmanumero kevättä odotellessa.

Kuvat: Q-Teatteri