Hieman lumisempaa kansallismaisemaa olisin tälle ensimmäiselle muutaman vuoden tauon jälkeen Suomessa vietetylle itsenäisyyspäivälle toivonut, mutta minkäs tälle ilmastonmuutokselle mahtaa (tai mahtaahan sille vaikka mitä, mutta olkoot se eri postauksen aihe!). Tykkään ajatella itseäni usein enemmän maailmankansalaisena kuin oman isänmaani edustajana, mutta usein sitä tahtomattaankin Suomen rajojen ulkopuolella toimii esimerkkinä suomalaisesta – ja kohtaa suomalaisuuteen liittyviä ennakkoluuloja.
Ja suomalaisena saa reissata aikalailla rinta rottingilla. Suomessa kyllä keksin kritisoitavaa, mutta ulkomailla pidän mielelläni yllä positiivista mielikuvaa maastamme. Tiedän, että moni haluaa kertoa perusopetuksen epäkohdista kun Suomen huikeat PISA-tulokset nousevat puheeksi, mutta itse kerron mielelläni siitä, mikä mielestäni on suomalaisessa koululaitoksessa parasta. Sama pätee kun vertaillaan terveydenhoitoa, vanhempainvapaita tai julkista liikennettä. Tietenkin niissä on parannettavaa, mutta kansainvälisissä vertailuissa me ollaan mahtavia. Ihan kiva, että oma kotimaa on tunnettu ennemmin hyvästä koulujärjestelmästä kuin kansanmurhista. Ei, en ala räntätä Suomea ihaileville ulkomaalaisille saamelaisista, kotiväkivaltatilastoista, turkistarhauksesta tai translaista. Niistä keskustelen mielelläni Suomessa, jossa asiat voidaan muuttaa.
Useimmiten kuten kansalaisuuttani kysytään, ei vastaus herätä mitään suuria keskusteluja. Toiset tuntevat Räikkösen, toisen Litmasen, mutta koska olen itse se maailman vähiten urheilusta välittävä ihminen niin usein fiilistely loppuu siihen. Jotkut tietävät Nokian, toiset ovat jopa käyneet Lapissa. Mitä kauemmas Suomesta mennään, sitä laimeammat reaktiot suomalaisuus saa aikaiseksi. Karibialaisessa pikkukylässä, missä vietin vaihtarivuoteni, luultiin että olen Filippiineiltä tai Philadelphiasta. Valitettavasti 15-vuotiaana en ollut edustavimmillani vaan jos jotain mielikuvia onnistuin suomalaisista luomaan, niin sen että rommi maistuu ja muutenkin ollaan aika villejä ja vapaamielisiä. Sittemmin olen tietenkin ryhdistäytynyt ja rauhoittunut, ja palasin vielä Dominikaaniseen tasavaltaan hoitamaan diplomaattisia suhteita mm. parlamentin puheenjohtajan kanssa.
Mutta kuten olen aiemmin sanonut: Suomen passi on, ihan tutkitustikin, mitä parhain passi omistaa. No, virallisesti toki toiseksi parhain mutta ei takerruta yksityiskohtiin, itsehän nimittäin koen että parempaa passia mulla ei voisi olla. Suomen passin avulla olemme päässeet ystävieni kanssa livahtamaan Meksikosta ilman vaadittavia papereita, sitä heiluttelemalla sai Gibraltarin ja Espanjan rajalla aina iloisia ”hyvä Suomi!”-huudahduksia. Vaikea kuvitella, että rajojen ylittäminen olisi millään muilla asiakirjoilla yhtään helpompaa. Suomeen syntyminen on ihan oikea lottovoitto, ja viime vuonna kipuilinkin suomalaisuuden suoman vapauden kanssa oikein kunnolla.
Toivon, että saan olla ylpeästi suomalainen jatkossakin kun reissaan. Kun 17-vuotiaana reilasin amerikkalaisen ystäväni kanssa, hän suunnilleen kolmannen maan kohdalla päätti liimata rinkkaansa Kanadan lipun ja sujuvasti valehdella alkuperänsä. En ollut varsinaisesti vahingoniloinen, koska siinä vaiheessa hän ei ollut vielä koskaan päässyt edes äänestämään, mutta ymmärsin kyllä yleiset antipatiat Yhdysvaltoja kohtaan vuonna 2003. Ihan samalla tavalla kuin nyt 16 vuotta myöhemmin. Sen sijaan suomalaisena sai olla ihan rauhassa, stereotypiat olivat hyvää viinapäätä, sauvakävelyharrastusta ja innokasta saunomista lukuunottamatta aika vähissä, eivätkä edes ruotsalaiset viitsineet kuittailla.
Tänään en aio marssia minkään puolesta tai ketään vastaan (sanomattakin selvää, että jos olisin millään tavalla valmis yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen juuri nyt niin olisin tietenkin kaikkien anarkistikotiäitien tapaan vastustamassa natseja), ja itsenäisyyspäivää meillä on aina juhlistettu lähinnä syömällä hyvin, juomalla skumppaa ja katsomalla Linnan juhlat. Kun Suomi täytti 100 vuotta tarjosimme Espanjan naapureillemme suomalaisia karkkeja aulassa, ja saimme ottaa vastaan monta onnittelukorttia isänmaamme puolesta. Olenkin milloin vain valmis Suomen kunniakonsuliksi Gibraltarille: lupaan pysyä erossa rommista ja kertoa vain huikeista saavutuksistamme, puhtaasta luonnostamme ja siitä, miten kiitollinen olen paluumuuttajana ollut paikasta, jota pitää kotinaan.
Periaatteen Nainen 
On hienoa, että meillä suomalaisilla on hyvä maine. Voimme olla siitä ylpeitä. Toki tietysti olemme niin pieni kansa, että kaikkialla meitä ja sijaintimme ei tunnisteta.
TykkääTykkää
Joo, joskus pienuudesta on hyötyä! 😀 Vaikka usein ulkomailla itsestä tuntuu, että törmäilee suomalaisiin kaiken aikaa…
TykkääLiked by 1 henkilö
Noiden mainitsemiesi asioiden lisäksi Suomesta on tiedetty ulkomailla Nightwish ja Jari Litmanen (Vietnamissa), Kaapo Kakko (Kanadassa), koripalloilija Markkanen ja Simo ”valkoinen surma” Häyhä (Mongoliassa).. Georgiassa erään viinitilan opas tiesi paljon suomalaisia hevibändejä, kun itsekin kuunteli kyseistä genreä. Marokossa yksi hostellin asukas (en muista mistä maasta) tiesi eukonkannon maailmanmestaruuskilpailuista ja kertoi siitä muille, että tällaista Suomessa on. Muut sitten hämmästyneinä kysyivät minulta, että onko se totta. 🙂 On aina hauska kuulla, mitä muualla tiedetään Suomesta.
TykkääTykkää
Aah, mulla ei ole ollenkaan kokemusta idästä päin, joten siellä varmasti tunnetaan enemmän kulttuuria ja vähemmän urheilua (tai mistä minä tiedän, kunhan arvailen).
Hauskaa, että joku on tiennyt eukonkannon. Ehkä vähän huolestuttavaakin 😀
TykkääTykkää
Jep ja Itä-Aasiassa jyräävät Muumit, Marimekko ja revontulet! Mitä enemmän ulkomailla viettää aikaa, sitä enemmän kyllä arvostaa tiettyjä asioita Suomessa 🙂 vaikka ei niiden asioiden tiedostaminen jatkuvaan matkakuumeseen autakaan, heh.
TykkääTykkää
No tämä: mulla ei ole ollenkaan reissauskokemusta idemmästä, eli on jäänyt Marimekko-Muumi-linja kohtaamatta kokonaan. Niitä varmaan näkee tosiaan enemmän kun reissaa siellä suunnalla.
TykkääTykkää
Suomen vahvuus maailmalla, noin turistin kannalta, on mielestäni riittävä hajuttomuus ja mauttomuus, eli ei herätä huomiota. Osa kohteista listataan selkeästi vaikka jenkeille vaarallisiksi ja joskus sille on ihan perusteensa, sillä he saattavat päätyä kohteiksikin. Tietysti suomalaisella voi olla haasteena erottuakin vaikka amerikkalaisista …
TykkääTykkää
Se on ihan totta, jenkkikaveri tosiaan vaihtoi reilillä Kanadan lipun lopulta reppuun… Ja sekin on totta ,että suomalaisilla on yleensä sen verran sujuva englanti ja television ja elokuvien vaikutuksesta amerikkalaiseen taittava aksentti, että erehdyksiä tulee. Mua on luultu useimmiten hollantilaiseksi (pituus 😀 ) ja jenkiksi.
TykkääTykkää
Oma kokemukseni on se, että Suomesta ei usealla ole mielipidettä tai oikeastaan lähes mitään tietoakaan, mutta kun puhutaan pohjoismaista osataan paremmin sijoittaa paikka kartalle. Olen itse myös törmännyt puolisuomalaisiin jännissä paikoissa ja välillä hauskaa, miten laajalle tämä pieni kansa on levittäytynyt.
TykkääTykkää
Kyllä, musta tuntuu että suomalaisiin törmää todella hassuissa paikoissa – vuoristoreiteillä jossain Karibian syrjäseuduilla tai Etelä-Afrikassa pingviinirannalla 😀 .
Mutta se on ihan positiivinenkin asia joskus että ei ole mainetta suuntaan eikä toiseen.
TykkääTykkää
Kuten sinäkin mainitsit, aivan ehdottomasti yleisimmät kommentit tulevat aina PISAsta ja Suomen koulujärjestelmästä. Ja sitten seuraavat siitä, kuinka kylmä Suomessa on. Joku muistaa mainita valoisat kesäyöt. Mitään negatiivista en ole ikinä kuullut. Ennemminkin sellaisen ihastuneen huudahduksen, kun olen kertonut olevani Suomesta.
TykkääTykkää
Espanjassa tosiaan pimeys ja vastaavasti kesän valoisuus tiedetään hyvin! Tuntuu, että PISA-tuloksia ja suomalaista peruskoulua on hehkutettu Espanjassa päin aika paljon, koska niistä moni tuli keskustelemaan – useammin kuin kulttuurituotteista (musiikki, Muumit, Marimekko) tai Lapista jne.
TykkääTykkää
Suomalaisuus on valttikortti matkailussa, koska emme ole millään tavalla suurvaltapolitiikassa mukana emmekä siten hankkinut vihamiehiä. Se on mieletön etu, mitä ei välttämättä kaikki ymmärrä. On hienoa liikkua maailmalla ilman vihamiehiä.
TykkääTykkää
Lappi tuntuu olevan tuttu ainakin Euroopassa. Viikonloppuna meillä kotona vieraillut ranskalainen halusi syödä poronkäristystä ja hän kyseli myös revontulista. Nämähän ovat jokseenkin eksoottisia asioita myös helsinkiläiselle.
TykkääTykkää