No okei, ei aivan sadan, mutta yli kahdenkymmenen viskarin seurassa kuitenkin. Viime viikolla nimittäin tarjoutui tilaisuus lähteä ylimääräiseksi aikuiseksi kuopuksen päiväkotiryhmän retkelle Espoon Tapiolassa sijaitsevaan Hevosenkenkä-lelumuseoon (joka fyysisesti on osa WeeGeen museokompleksia noin 10 minuutin kävelymatkan päässä Tapiolan metroasemalta – matka-arvio perustuu kävelytahtiin johon vaikutti parijonot, kuomat ja noin 60 senttiä pitkät jalat). Yrittäjyyden ykköspuolia on se vapaus, että voi lähteä mukaan ekskursioille, kuten esimerkiksi joitain vuosia sitten lähdin moraalinvartijaksi uskonnolliseen joulukuvaelmaan esikoisen eskarin kanssa…
Weegee-näyttelykeskuksesta löytyy Lelumuseon lisäksi modernin taiteen museo EMMA, Suomen kellomuseo ja KAMU eli Espoon kaupunginmuseo. Lelumuseoon pääsee samalla yhteislipulla kaikkien kohteiden kanssa, eli 12 eurolla (erittäin kohtuullista, sanoisin) ja alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Museokortilla tietenkin maksutta. Lelumuseo on varsin suosittu kohde päiväkoti- ja kouluryhmille: meidän oppaamme tiesi kertoa että vuositasolla käy 300-400 lapsilaumaa kiertämässä pienen, mutta sympaattisen Lelumuseon.
Lelumuseo ei ole vallan iso, joten ehkä pelkästään sen takia niinkin kauas kuin Tapiolaan matkustaminen on suuruudenhullua (tietenkin riippuu hieman lähtöpisteestä). Se on kuitenkin täydellinen pit stop jos haluaa samalla hapattaa lapsia modernilla taiteella ja esim. Weegeen takapihalla sijaitsevan Futuro-talon osalta. Ja hei, saahan sinne mennä ilman lapsiakin!
Lelumuseon taika on pitkälti nostalgiassa. Siellä on pienet kattaukset leluja useammalta vuosikymmeneltä, ja siinä jo 80-luku tuntuu yltäkylläiseltä kylvyltä muovikrääsässä verrattuna ”vanhanaikaisiin” käsin ommeltuihin nalleihin ja hartaasti huolehdittuihin paperinukkeihin asusteineen. Itse olin aivan onnessani kun 1990-luvun lapsuutta esittelevästä vitriinistä löytyi juuri sopivasti niitä vanhoja Kinder-pääsiäismunien yllätyksiä – kilpikonnaperhe, muistattehan – joista olin edellisellä viikolla lapsille paasannut (kuinka jotkut asiat ainakin olivat paremmin 30 vuotta sitten!) ja etsinyt kuvia netistä. Nyt sain näyttää livenä: eivätkö olekin hienompia kuin teidän yllätykset!
Hieman yllättäen 5-vuotiaita ei kiinnostanut lapsuusmuisteluni, vaan lyhyen, ytimekkään ja sopivan tomeran opastuksen jälkeen lapsilauma katosi museon eri leikkipisteille: ihailemaan yksityiskohtaista ja isoa junarataa, touhuamaan miniristeilylaivaan, rullaamaan autoja pitkin seinälle asennettua ajorataa tai vaihtelemaan matkustajan ja lentoemännän rooleja Hevosenkenkä Air-lentokoneessa. Parasta tietenkin oli pieni liukumäki.
Itseäni ilahdutti se, että vaikka Lelumuseo ei huimaa koollaan niin siellä on tarjolla yhtä sun toista oheistoimintaa, esimerkiksi ohjatut synttärit lapsille! Erilaisia työpajoja ja opastuksia on mahdollista buukata, ja itsessään museokokemus toimii taatusti silloin kun tullaan tutustumaan taiteeseen useamman sukupolven voimin. Tämä näyttely kannattaa kokea etenkin isovanhempien kanssa, sillä useammalle sukupolvelle on tarjolla muistoja menneisyydestä.
Meillä oli mainio aamupäivä WeeGeessä: ensi kerralla kierretään myös EMMAn puoli, ja aion pakottaa lapset kuuntelemaan kaikki muistoni View-mastereista ja My Little Ponyista. Kompakti, mutta kaikinpuolin kiva museokokemus johon on helppo yhdistää monipuolisesti kulttuuria koko perheen makuun. Ja jos teillä on tilaisuus lähteä mukaan matkaan lapsen tarharyhmän kanssa niin kannattaa, siellä on paljon potentiaalisia kuuntelijoita pateettisille kasarimuisteluillenne!
Periaatteen Nainen 
Kiva kirjoitus. Itse olen usein käynyt lelumuseossa, myös ilman lapsia. Ja matkaakin kertyy noin 250 km suuntaansa. No, samalla kyllä on tosiaan käyty WeeGeen muissakin museoissa ja näyttelyissä. Mutta tosiaan nostalgisiahan nuo paikat ovat ja ehkä tosiaan ennemminkin meille lapsuuttaan muisteleville.
TykkääTykkää
Joo, lapsillehan vielä tällaisessa aikamatkailussa on se toiminnallisuus tärkeää, mutta mun kuopus kyllä koko ajan tomerasti kyselee, koska mennään uudestaan ”Hevosenkenkään katselemaan” – otan sen eräänlaisena suosituksena 🙂
TykkääTykkää
Kiva juttu! Luin kiinnostuneena, kun juuri viime viikolla kahdenkin oman lapseni perheet hehkuttivat samaa käyntikohdetta 1 – 5 -vuotiaitten lastensa kanssa. Aikuiset olivat siis ihan samalla tavalla ihastuneita löytämiinsä omiin lapsuusmuistoihinsa 80 – 90 -luvuilta ja lapset tykkäsivät siitä muusta.
TykkääTykkää
Just näinhän siellä taitaa jako toimia 🙂 Ja siis tosi kiva kohde, ihana kokonaisuus ja nyt ehdin tällä viikolla tsekata myös Emman puolta, kannattaa käydä!
TykkääTykkää
Täällähän täytyykin käydä! Nämä marraskuiset viikonloput on aika paljon mukavampaa viettää lapsen kanssa sisätiloissa kuin tuolla tuulessa ja tuiskussa.
Mutta itse en kyllä aikuiseksi lähtisi päiväkotiryhmän mukaan! Minusta olisi kamalan ahdistavaa olla vastuussa niin monesta lapsesta kerralla ja vielä muiden lapsista, kun vastuu tuntuu niin paljon suuremmalta. Mutta ihanaa, että meitä on erilaisia ja joidenkin mielestä sellainen on jopa mukavaa 😀
TykkääTykkää
Kyllä, mäkin tässä jo suunnittelen viikonlopuksi lisää museoita 😀 Ei tätä oikein muuta kestä.
Ja siis tuollahan oli toki mitoituksen mukaan päiväkodin henkilökuntaa, joten sain nauttia siitä, että pystyin seuraamaan miten oma lapsi käyttäytyy kavereiden kanssa ja tutustumaan muihin viskareihin – hauskaa oli (ja uuvuttavaa).
TykkääTykkää
Olipas mielenkiintoinen paikka. En ole koskaan kuullutkaan tällaisesta Suomessa. Olen huomannut vähän saman, että lapsia ei useinkaan kiinnosta ne minun lapsuudesta tutut, nostalgiset lelut ja asiat. Viime kesänä löysin esimerkiksi vanhan elektroniikkapelin vanhempieni kaapeista mutta se ei jaksanut minun lapsia innostaa. Sehän oli siis todellinen hitti kun itse olin saman ikäinen!!! Nuo toiminnalliset osiot on muuten tosi hyviä ja tärkeitä lapsille suunnatuissa paikoissa.
TykkääTykkää
Päivitysilmoitus: KANNATTAAKO MUSEOKORTTI? – Periaatteen Nainen