BALKANIN KUTSU

Jotain ensilumen tapaista jäätävää rähmää satoi tänään taivaalta (kun pyöräilin, minä hullu!), ja aloin heti kaivaa kalenteria esiin. Ensi kesästä ei ole vielä kauheasti tietoa, mutta jotain suunnitelmia on jo alettu lyömään lukkoon. Melko varmasti pojat viettävät taas pitkän loman San Pedrossa, ja luultavasti leikin siellä marbellalaista eliittirouvaa itsekin muutaman päivän. Jos kaikki menee hyvin niin ehkä ehdin taas nähdä vilauksen La Líneaa ja feriaa ja Gibraltarinvuoren, ja on tässä nyt väläytelty mahdollisuutta piipahtaa Portugalissakin.

Yksi asia kuitenkin alkaa näyttää yhä todennäköisemmältä: kun olen leikkinyt lentokummia lapsille ja jättänyt heidät isänsä hoiviin, lähden luultavasti maata pitkin kohti Bosniaa. Olen haaveillut matkasta Vukov Konakiin siitä saakka kun eräs parhaista ystävistäni vietti siellä muutaman kuukauden ja tuli takaisin rakastuneena rauhalliseen elämäntapaan, Balkanin vuoristomaisemiin, persoonallisiin seikkailijoihin joita oli Vukov Konakissa tavannut ja myös Sarajevoon. Kohde alkoi siis kiinnostaa jo ennen kuin törmäsin suomalaiseen Nepuun, joka paikallisen miehensä kanssa pyörittää tätä pientä lepopaikkaa vuorilla, erinäisissä ulkosuomalaisten ryhmissä.

Kommentoituamme aikamme toisillemme ja huokailtuani sitä, miten tuollainen vähän oman mukavuusalueen ulkopuolella sijaitseva kohde taas kiinnostaisi (mukavuusalueella viittaan siihen, ettei aamulla tarjolla olekaan churroja ja kauramaitocappuccinoa vaan ehkä vähän tällaiselle kermapersekaupunkilaiselle eksoottisempi ympäristö) alkoi tapahtua. Nyt näyttää siltä, että minä ja One glass of milk, please-blogin Annuska (jota en niin ikään ole koskaan livenä tavannut, mutta yhtä lailla vuosien ajan on palloteltu kommentteja puolin ja toisin ja jaamme myös sen verran monta ystävää tosielämässä, että voinemme luottaa siihen ettei kumpikaan ole aivan sietämätön psykopaatti) lähdemme Vukov Konakiin retriitille.

Nyt tietty jännittää jo valmiiksi moni asia. Koska vuoden lentokiintiö on jo täynnä (keväällä se yksi yllätysmatka, ja Espanjaan tulemme lentämään) olisi tarkoitus matka Etelä-Espanjasta Bosniaan taittaa junilla ja busseilla. En ole vielä edes uskaltanut avata Google Mapsia ja katsoa, montaako kilometriä se tarkoittaa käytännössä. Toisaalta saan matkustaa yksin, ja olen viimeksi reilannut vuonna 2003; ehkä on aikakin taas istua alas ja katsoa maisemia kaikessa rauhassa. Ja tähänhän voi yhdistää pit-stopit esimerkiksi Barcelonassa pomoni luona, Marseillessa boulabaissella ja Pohjois-Italiassa, sekä Zagrebissa. Nyt tietenkin kun ajattelen tuota matkaa niin vähän suuruudenhullulta se alkaa kuulostaa, mutta toisaalta ei näitä tilaisuuksia kovin usein tule vastaan.

Annuskan kanssa tarkoitus olisi osallistua retriitille, johon kuuluu ainakin metsäretkiä, saunaa ja rauhoittumista – jotain, joka tässä huippuhektisen syksyn keskellä kuulostaa taivaalliselta ja epätodelliselta. Viimeksi, kun haaveilin vaelluslomasta, se unelma toteutui aika pian ääneen sanomisen jälkeen, joten ehkä nytkin vauhditan Bosnian-suunnitelmia puhumalla niistä ääneen: tuntuu, kuin koko kroppa ja pää kaipaisi luontoon, paikkaan, jossa ei ole 4G:tä eikä kiirettä, uusien energioiden keskelle. Ja nyt toivon, että yhtä taianomaisesti kuin edellinen unelma toteutui niin myös heinäkuussa pääsen kertomaan teille kaiken siitä, miltä havumetsissä tuoksui ja miltä hiljaisuus kuulosti.

21 kommenttia artikkeliin ”BALKANIN KUTSU

  1. Voih, tuo kaikki kuulostaa tosi ihanalta. Toivottavasti se toteutuu. Matka Etelä-Espanjasta on kyllä aika pitkä, mutta jos sinulla on aikaa, ei mahdoton ja varmaan tosi mielenkiintoinen. Jään kiinnostuneena seuraamaan. Bosnia-Hertzegovina on hieno kohde. Viime vuonna syyskuussa ajelimme siellä, tosin etelämpänä kuin tuo Vukov Konak. Eli Sarajevossa, Trebinjessä, Plagajssa, Mostarissa, Medugorjessa ja siitä sitten kotiin päin Banja Lukan kautta. Jäi kiva olo tuosta maasta, vaikka siellä vielä jonkin verran sodanjälkeisiä jännitteitä on aistittavissakin. Hyvää matkaa!

    Tykkää

    1. Emilia/Merkintöjä maailmasta

      Hyvä puhua omista unelmista😁 Kuulostaa sekä seikkailuhenkiseltä että rentouttavalta plääniltä. Bosnia olisi varmasti upea ja mielenkiintoinen kohde. Ja kiva, että saa kaverin mukaan! Inspiroivia reissusuunnitelmia.😊

      Tykkää

  2. Oikein hyvältä kuulostaa suunnitelmat! 🙂 Itsekin oon jo vähän varovaisesti kaavaillut ensi kesän matkoja ja näyttäisi siltä, että menen ainakin suorittamaan opetusharjoittelun Espanjaan Suomi-kouluun vajaa kuukaudeksi. Mies ja lapsi tulisi myös sinne viettämään kesälomaa. Sitä ennen kuitenkin kuukauden päästä kaverin kanssa Bukarestiin ja tammikuussa odottaa Thaimaa perheen kesken.

    Tykkää

  3. Kirjoituksestasi inspiroituneena ja Vukov Konakin tarjontaa tutkittuani alan itsekin vakuuttua, että tämä on juuri sitä mitä tarvitsen 😀 Rentouttavan oloinen paikka, täytyy palata lukemaan kokemuksiasi!

    Tykkää

  4. Todella kiinnostavan kuuloinen paikka ja retriitti ja minulle myös aiemmin ihan vieraita. Suunnitelmien kannattaa aina olla suuruudenhullu, eihän sitä koskaan tiedä mihin lopulta päätyy. Kymmenisen vuotta sitten olin Balkanin reilillä ja yksi suosikeistani oli Sarajevo, todella kiinnosta kaupunki ja melkoinen historia.

    Tykkää

  5. Wau, kuulostaa aika siistiltä reissulta. Kävin kesällä päivän verran Bosniassa. Mostarissa tuli surullinen olo, kun katseli sodan jäänteitä. Kaunistakin siellä oli ja todella kuumaa. Miten pitkään Espanjasta köröttelee Bosniaan?

    Tykkää

    1. No siis 3500 kilometriä näyttäisi olevan matkaa – itse suosin usein yöjunia ja -busseja, mutta koska pitää myös taktikoida työntekoa… apua! En tiedä! Onneksi mulla on melkein rajattomasti aikaa, mutta rahat jännittää!

      Tykkää

  6. Päivitysilmoitus: PLIIS VEROTTAKAA MUA – Periaatteen Nainen

  7. Päivitysilmoitus: MAAILMA KUTSUU – Periaatteen Nainen

Jätä kommentti