Mulla on aina, tai siis nyt lähes neljän vuoden ajan kun olen jollain tapaa joutunut olemaan tekemisissä tämän minivaltion (joka toki virallisesti on Iso-Britannian merentakainen alue) kanssa niin sellainen viha-rakkaussuhde koko paikkaan. Rajanylitys, kiitoradan yli kävely ja kapeilla, kaoottisilla kaduilla sukkulointi on olleet mun mielestä aina turhaa stressiä, olen myös syvästi vihannut paikallisten holtitonta ajotapaa ja mitä tulee noihin reilu 30 000 gibraltarilaiseen, jotka tietysti tunnen kaikki henkilökohtaisesti, niin kansakuntana heissä yhdistyy mielestäni espanjalaisten ja brittien huonot puolet.
Kesällä kuitenkin vietin ensimmäistä kertaa vähän enemmän aikaa Gibraltarilla, oikeastaan useamman päivän poistumatta rajan toiselle puolelle vanhaan kotikaupunkiin La Líneaan. Ja yllättävää kyllä, aloin pitää Gibraltarista – eli ”Gibistä”, kuten sitä tulee joskus laiskasti kutsuttua. En edes kiivennyt lempipaikkaani vuorelle, koska nykyään ei-gibraltarilaiset kävelijätkin joutuvat maksamaan viitisen puntaa pääsymaksua vuorelle, joka on luonnonpuisto. Tämä ongelma on toki periaatteellinen: en vain aio maksaa siitä että hikoilen kaksi tuntia ylös kivistä mäkeä. Tämän takia en vieläkään ole kokenut Gibraltarinvuoren toisella puolella laskeutuvia Mediterranean Stepsejä.
Kun olin Gibraltarilla, kävin Europa Pointilla ihailemassa auringonlaskua ja heräsin aamuviideltä kävelläkseni Sandy Baylle katsomaan auringonnousun. Molemmat olivat upeita kokemuksia. Oikeastaan Gibraltar onkin parhaimmillaan juuri tuossa välissä, kun turistit ovat kadonneet katukuvasta ja jäljelle jää se hiljaisuus (tai rahtilaivojen ja kirkonkellojen ja lokkien äänet). Keskusaukiolla, Casemates Squaren, ja turistialue Ocean’s Villagen kulmilla on kyllä yölläkin hieman hulinaa, mutta pääasiassa tuolla niemenkärjellä saa kulkea ihan omassa rauhassaan. Vastaan saattaa tulla kulkukissoja ja jos nyt oikein hyvä (tai huono, riippuu hieman keneltä kysytään) tuuri käy niin vuorelta pizzan perässä alas laskeutunut apina.
Olen jakanut menovinkkejä Gibraltarille aiemminkin, joskin en oikein osaa suositella sieltä muuta kuin vuorta ja apinoita, ehkä delfiinisafaria ja kärjen näkymiä Afrikkaan. Muuten se on mulle yhä omituinen vuori, jossa erityisen kiehtovaa on keskeltä pääväylää kulkeva kiitorata ja itseäni jollain tavalla aina viehättävä rajanylitysliikenne: Espanjan puolelta saapuu joka aamu tuhansia työntekijöitä niin nettipelifirmoihin kuin palveluammatteihin, ja kello viidestä seitsemään sama lauma vaeltaa takaisin Espanjan puolelle. Ihmiset ajavat skoottereilla ja sähköpotkulaudoilla, henkilökortit heiluvat kaulassa – se on jatkuvaa kahden maailman välillä seilaamista.
Gibraltarin ruokatarjonta ei vieläkään ole mitään tajunnanräjäyttävää, mutta siellä on muutama iloinen poikkeus: Main Streetin (keskeisin ostoskatu, ette voi erehtyä) loppupäähän, melko lailla heti Marks & Spencerin pienen tavaratalon perään, on perustettu ihana artesaanisuklaataivas, jossa on leivoksia, maailman parhaita suklaapalloja ja törkeän hyvää kahvia. Chök Gibraltar kuuluu samaan konseptiin barcelonalaisen suklaaleipomon kanssa. Viettäessäni omaa aikaa Gibraltarilla, kävin syömässä kolme kertaa viikon sisällä vegaaniravintola Kasbarin kasvishampurilaisen joka yksinkertaisesti pesee erinomaisuudessaan lihaversiotkin. Olen aina vähän väheksynyt vegaanijuustoja mutta nyt oli niin maukas cheddar ja mehukas pihvi, että se olisi mennyt läpi kelle tahansa vannoutuneelle heterolihansyöjäkäppäukollekin. Ocean’s Villagesta löytyy yhä perusturvallisia ketjupaikkoja kuten Wagamama ja Pizza Express.
Oikeastaan kaikki Gibraltarin neuvot on tässä. Jos menette, tehkää turistijutut. Menkää köysihissillä tai turistitaksilla vuorelle, ihailkaa apinoita ja maisemia, ostakaa hajuvettä ja halpaa viinaa Main Streetiltä. Muistakaa passit ja se, että punnan vaihtokurssi on aika kamala – kannattaa käyttää korttia tai vaihtaa jo rajalla rahaa, mutta älkää ainakaan maksako euroilla kaupoissa. Jos jäättekin pidemmäksi aikaa niin ehkä saatte nähdä ripauksen sitä millaista on elää 6,5 neliökilometrin alueella kummallisessa riippuvuussuhteessa Espanjaan, tosiaalta monen eri kulttuurin keskellä. Ihan oikeasti odotan ensi kesällä jo sitä, että voisin ainakin muutaman yön viettää taas Gibraltar-kuplassa.
Periaatteen Nainen 
Tää oli mielenkiintoinen lukea, kun taustalla oli kertomasi mukaan viha-rakkaussuhde Gibraltariin ja nyt kuitenkin ilmeisesti aloit siitä pitää vähän enemmän, niin halusi kuulla mikä muutti asian. Usein se, että viettää enemmän aikaa ja tutustuu paremmin voi auttaa.
Etenkin auringonlasku/-nousu kuvat ovat hienoja! Ja kasvishampurilainen kuulostaa tosi hyvältä. 😊
TykkääTykkää
Joo, ehdottomasti se, että sai viettää enemmän aikaa rauhassa siellä (eli ilman lapsia ja esim. kiirettä ruokaostoksille, mikä on meillä ollut yleisin syy käydä Gibraltarilla) ja nauttia omaan tahtiin asioista auttoi. En kyllä vieläkään arvosta kauheasti gibraltarilaisia tai heidän ajotyyliään 😀
TykkääTykkää
Tykkään sun tavasta kirjoittaa ja sun postauksia on aina hauska lukea, eikä tämäkään postaus ole poikkeus. Myös instassa välillä tulee naurettua vedet silmissä sun stooreille 😀
Kiva että muutkin menee auringonlaskujen ja nousujen perässä, itse teen ihan samaa mutta matkaseura (jos sitä on) ei aina ymmärrä.
TykkääTykkää
Voi kiitos, olipa tosi hyvänmielen kommentti 😀 Ja aina hyvä jos omat sekoilut ilahduttaa…
Espanja on talviaikaan kiitollinen nousujen ja laskujen osalta, kun yleensä ne tapahtuvat normaalin hereilläoloajan puitteissa 🙂 .
TykkääTykkää
Mielenkiintoinen juttu ja pitää tutustua muihinkin alueen juttuihin. Tuolla olen halunnut käydä – ja nähtäväksi jää miten Brexitin jälkeen tuonne pääsee (helposti).
TykkääTykkää
Gibraltarilla on ollut jo ennen EU:ta erityissopimuksia rajalla, joskin sitten se miten käytännössä rajavartijat osoittavat mieltään, vaihtelee kyllä reippaasti. Tällä hetkellä paluuliikenne Gibraltarilta Espanjaan tarkoittaa arkisin useammankin tunnin autojonoja (jalan toki harvoin tarvitsee odotella).
TykkääTykkää
Olipa ihanan raadollisen rehellinen teksti! 😀 Gibraltar on jotenkin hämmentävä paikka, josta en siellä käymättä ole oikein saanut minkäänlaista kuvaa. Lähinnä mieleen ovat jääneet apinat. Tää postaus tuki aiempaa mielikuvaa (niistä apinoista ja vuoresta), mutta lisäsi kuitenkin ymmärrystä tuosta erikoisesta maailmankolkasta.
TykkääTykkää
Se on kyllä, yhä ja aina vaan, mun mielestä tosi outo.
Hyvin oma maailmansa, enkä oikein ymmärrä aina sen viehätystä – vaikka itse tahdonkin palata aina uudestaan 😀
TykkääTykkää
Kerran käytiin tuolla päiväretkellä. Oli kyllä ihmeellinen ratkaisu se lentokenttä siinä keskellä kaupunkia. Oli ihan symppis paikka vaikka ravintola yritti huijata 50€ seurueemme laskussa. Vuorelle emme kiivenneet kun oli pikkulapsia, olisi ehkä sittenkin pitänyt.
TykkääTykkää
Eihän sille lentokentälle toki siellä muita paikkoja ole, ja armeijan ja alueen huoltovarmuuden takia se on välttämätön – mutta kyllä siinä on pari kertaa pizzat jäähtynyt kun on haettu ruokaa Gibraltarin puolelta ja jääty jumiin nousevien ja laskevien takia ruoat kyydissä 😀
TykkääTykkää
Olen lukenut useita juttuja Gibraltarista, mutta tämä jotenkin avasi paikan luonnetta yms enemmän kuin yksikään aiemmista lukemistani kirjoituksista. Ja kasvatti samalla uteliaisuuttani paikkaa kohtaan. Kai tuollakin pitäisi joskus käydä ihmettelemässä meininkiä ihan omin silmin 😀
TykkääTykkää
Kiitos, hauska kuulla, että jotain luonteesta välittyi tekstistä läpi 🙂
Ei kannata ehkä mennä päiväretkeä pidemmäksi aikaa, mutta kyllä se kokemisen arvoinen toki on!
TykkääTykkää
Pakko myöntää, että Gibraltar on jäänyt itselle varsin vieraaksi, pitikin ihan alkaa googlettelemaan enemmän. Postauksesta välittyi hyvin viha-rakkaussuhde ja ristiriitaiset tunteet – kiva tunnelmapala siis! 🙂
TykkääTykkää
Kiitos 🙂
Luulen, ettei se välttämättä ole mikään suuri menetys jos ei tätä enempää siihen tutustu….
TykkääTykkää