Viimeistään kolmannen lapsen jälkeen älysin lopettaa kaikenlaisen neuvomisen äitijutuissa. Tai ainakin sellaisen pyytämättömän besserwisseröinnin, sillä kolmannen kohdalla aloin hyväksyä sen että voin antaa rajoja, rakkautta ja ruokaa mutta lopulta ne kasvavat juuri sellaisia reittejä kuin itse haluavat. Miten kolme aika lailla samoilla eväillä kasvatettua lasta ovatkin niin erilaisia keskenään? Ja miten samat temput eivät takuulla …
Periaatteen Nainen 