Museoista kirjoittaminen on aina vähän tylsää; uskon, että niiden, joita museot kiinnostavat kannattaa ennemmin mennä itse kokemaan ja katsomaan, ja sitten ne joita ei kiinnosta.. en usko että aiheesta on yhtään mielenkiintoisempaa lukea. Madridin toisessa suuressa museoinstituutiossa, Pradossa, on kerrassaan ihana kuvauskielto joka koskaa oikeastaan jo koko kännykän esiin kaivamista, ja siellä niitä klassikoita on pakko tuijottaa ilman selfieitä tai jatkuvaa raportointa. Mutta modernimpaan, niin 1900-luvun espanjalaisiin kuin vaihtuviin kansainvälisiin taiteilijoihin keskittyvässä Museo Reina Sofiassa sai kuvata (kaikkea paitsi Picasson Guernicaa!) ja minähän kuvasin.
Olen aina ollut museoissa viihtyvää sorttia ja tuo Espanjan pääkaupungin Reina Sofia on ehkä lempimuseoni, ainakin Euroopassa. Suomessa on monta hyvää – Ateneum, Kiasma, monta kunnianhimoista pientäkin – ja rakastan British Museumia sekä pidän kovasti myös Málagan Picasso-museosta, New Yorkin luonnonhistoriallisessa voisin asua. Reina Sofia teki lähtemättömän vaikutuksen kun olin 17-vuotiaana reilaamassa eikä amerikkalainen kaverini ollut kiinnostunut ja sain luuhata museossa koko päivän yksin. Olin niin onnellinen. Myös ehkä vähän siksi, että kuten kesällä 2003 niin myös tällä reissulla Reina Sofia oli ainoa paikka koko kuumassa kaupungissa jossa sai vähän palella. Ja nyt kolmannella kerralla olen yhä yhtä rakastunut tähän paikkaan.
Reina Sofian pysyvään näyttelyyn kuuluu monia taidehistorian suurhenkilöiden teoksia, Picassoa, Dalía ja Miróa, nyt muutama mainitakseni. Vaikka nämäkin klassikot on ollut hieno nähdä, ja kuuluu mielestäni vähän taiteenystävien pakollisiinkin kokemuksiin, niin oma ilonaiheeni on joka kerta ollut Reina Sofian vaihtuvat näyttelyt, jotka aina ovat tavalla tai toisella olleet kantaaottavia, poliittisia, rohkeita ja vaikuttavia. Eikä tarvinnut taaskaan pettyä!
Toisinaan taide on täydellistä ihan vaan visuaalisena viihdykkeenä, väreinä, muotoina ja kuvioina, mutta ilahdun joka kerta kun se myös kertoo toisen tarinan, kapinoi ja kritisoi yhteiskuntaa. Tällä kertaa kritiikkiä löytyi runsaasti, niin amerikkalaisen David Wojnarowiczin History Keeps Me Awake at Night-näyttelystä, espanjalaisen Rogelio López Cuencan sanataiteella sekoittavaan Keep Reading, Giving Rise-näyttelyyn ja sitten omaan suosikkiini, sveitsilän Miriam Chanin everything is equally important-retrospektiiviin.
1970-luvulta asti luonut Cahn on harrastanut niin rohkeita, kirkkaita värejä kuin valtavia hiilitöitäkin ja kaikissa on vimmaa, väkivaltaa, ruumiillisuutta – mutta ne eivät ole ahdistavia. Toivon ehdottomasti näkeväni edes osan näistä teoksista joskus Suomessa. Feminististä, ehdotonta taidetta, aivan mahtavaa! Mikäli olet ennen lokakuun puoltaväliä Madridissa, kannattaa ehdottomasti tutustua tähän näyttelyyn.
Kaiken kruunasi vielä espanjalaisen yhteiskunnan murrosta kuvaavaa The Poetics of Democracy-näyttely pohjakerroksessa. Meillä kului museossa aikaa nelisen tuntia, ja se ei oikeastaan riitä ollenkaan. Oli kuitenkin niin kova taideähky, että enempään ei pystynyt – kannattaa ehdottomasti varata kaksi päivää Reina Sofian läpikäymiseen, piipahtaa välillä viinillä alakerran vähän liian trendikkäässä Arzábal-ravintolassa (suosittelen cava sangriaa!) ja varata vähän rahaa myös kahteen museokauppaan, joista etenkin syrjäisempi, uuden puolen sisäänkäynnillä sijaitseva on täynnä ihanaa taidekirjallisuutta.
Museo on alunperin 1700-luvulla rakennettu sairaalaksi, nyt se tarjoaa hoitoa sielulle. Sisäänpääsymaksu on 10 euroa, ja sunnuntaisin kello 13.30-19 sekä ma-la 19-21 (tiistaisin kiinni!). Rahalleen saa vastinetta, jos siis sattuu museoista tykkäämään. Ei sinne muuten tietenkään kannata mennä tuhlaamaan aikaansa. Reina Sofia on varmasti yksi suurimmista syistä, miksi tiedän palaavani Madridiin taas joskus uudestaan…
Periaatteen Nainen 
Tuo on totta – museoista joko tykkää tai sitten ei! Itsekin olen niissä viihtyvää tyyppiä, joten tuonne olisi ihanaa mennä, jos Madridiin jossain vaiheessa päädyn! ❤ Tosi hyvältä vaikuttaa jo noiden kuvien perusteella.
TykkääTykkää
Jos yhtään museoissa viihtyy niin Madridissa on oikea runsaudenpula niiden osalta – pelkkiin Pradoon ja Reina Sofiaan saa upotettua vaikka kuinka paljon aikaa!
TykkääTykkää
Mun mielestä museoista on kiva lukea! Ja katsella kuvia teoksista. Mutta toisaalta olenkin itse suuri taidemuseofani, eiväthän ne vissiin ole ihan kaikkien lempipaikkoja. 🙂
Reina Sofia on kyllä upea, totta puhut. Itse pidän kovasti myös Barcelonan Fundació Joan Mirósta joka muistuttaa kovasti lempitaidemuseotani Fondation Maeghtia Saint-Paul-de-Vencessä Etelä-Ranskassa. Muita suosikkeja Tate Modern Lontoossa , Mori Tokiossa, Prada Venetsiassa ja New Yorkin Metropolitanissa tai MoMassa vierähtää helposti kokonainen päivä.
Taidemuseokäynti on parhaimmillaan kokonaisvaltainen elämys, jossa arkkitehtuuri, valo ja mahdollisesti myös ulkoilmatilat buustaavat esilläolevan taiteen vaikuttavuutta. Kiva kahvila tai ravintola ja tasokas museokauppa usein komppaavat kokemusta.
TykkääTykkää
Aah, kiitos, hirveä määrä vinkkejä – tulee museo- eikä vain matkakuume!
Noista olen käynyt vain METissä, joten useampikin mielenkiintoinen, tosin mahtaako Barcelonan Miró-museo olla vain Miróa?
TykkääTykkää
Meitä kiinnostaa myös museot. Jopa siinä määrin, että edes lasten mukaan tulo kuvioihin ei pitänyt meitä poissa museoista. Välillä on käyty lasten museioitakin mutta yllättävän mukavastihan nuo tulevat mukana meidän aikuisten valitsemissakin paikoissa. Madrid on tulevaisuuden matkalistalla niin siksikin mielenkiintoinen paikka!
TykkääTykkää
Haluaisin käydä kovasti Madridissa, pitääpä muistaa sitten Reina Sofia!😊 En ole mikään museoiden suurkulutttaja, mutta varsinkin Helsinkiin muuttamisen jälkeen ne ovat alkaneet kiinnostaa ja viehättää enemmän. Ja varsinkin reissuissa ne on kiinnostavia. Muhun puree valokuvanäyttelyt usein ja ylipäätään näyttelyt kriittisellä tvistillä 🙂
TykkääTykkää