Kirjoitin keväällä ympäripyöreästi Tinderistä ja yleisistä havainnoista, mitä sen perusteella voi suomalaisista sinkkumarkkinoista tehdä. Ja kyllä, kiertävä sinkkureportterinne on tietenkin tsekannut paikallisen tarjonnan myös Espanjassa – ei vain Aurinkorannikolla (jossa Tinderissä vastaan on tullut noin neljä suomalaista, eikä ikävä kyllä Tauskia joka palasi yhteen Hennan kanssa!) vaan myös Madridissa. Tinderöinti on tällä reissulla lähinnä laiskaa selailua ja kulttuurierojen havainnointia, ja koska lukijoissani on monta joita ehkä tummat latinorakastajat kiinnostavat, niin tässä muutama muistiinpano kaikista vasemmalle vilahteneista profiileista.

Todella monet kertovat olevansa normaaleja. En tiedä, mikä täällä on sitten se oletusarvo (itsehän pidän enemmän epänormaaleista, mutta ei mennä nyt siihen), mutta tuntuu hassulta kun esittelytekstit alkavat soy un chico muy normal. Normaaliudelle ei kai ole mitään universaalia määritelmää, pitäisi ehkä kysyä näiltä paikallisilta mitä kaikkea se ”normaali” sitten sisältää. Muita usein käytettyjä adjektiiveja ovat rakastava, hellä, herkkä ja rauhallinen. Rikotaanko näillä sitten ennakkoluuloja machoista, mutta paljon käytetään sellaisia kuvailuja joita usein annetaan vaan ulkopuolisen arvioitavaksi. Toisaalta ehkä se on suomalaista vaatimattomuutta, että asiaa lähestyy niin että kutsun itseäni uskomattoman fantastiseksi vasta sitten kun joku on ensin julkisesti tehnyt itsestäni tämän arvion.

Tärkeältä tuntuu kertoa, onko enemmän päivä- vai yöihminen. Olen enemmän päiväihminen, kertovat monet. Olen tulkinnut tämän liittyvän täkäläisen elämänrytmiin, joka on iltapainotteinen – ehkä se on potentiaalisen parisuhteen kannalta olellista että vuorokausirytmi ei heitä kumppanin kanssa kahdellatoista tunnilla. Erikseen täytyy mainita, jos ei pidä jalkapallosta. Ilmeisesti stereotypia futista rakastavista espanjalaisista pitää niin vahvasti paikkansa, että on hyvä varoittaa etukäteen kumppania jos ei suhtaudukaan lajiin palavan intohimoisesti. Kaikki ovat tosi urheilullisia ja erityisesti ulkoilma-aktiviteetteja korostetaan paljon. Se näkyy kuvissakin: Suomessa vaellus- ja kalastuskuvat dominoivat, täällä sitten on pedrot ja jorget kaikki rannalla speedoissa. Ihan oikeasti speedoissa.

Samaa passiivis-aggressiivista ”älä tykkää jos et aio puhua”-kommentointia näkyy myös täällä. Huumoria tai ironiaa käytetään vähemmän (tai sitten en vaan ymmärrä sitä, sekin on ihan mahdollista), mutta aika tyypillisiä ovat sellaiset ajatuksenvirta-tyyppiset olen hauska jätkä he he he tykkään olla ulkona kaiken aikaa enkä viihdy kotona heh heh, espanjalaisittain ”je je je” (eli siis he he, koska j lausutaan h:na), profiilikuvaukset. Kuviin on panostettu noin yleisesti ottaen vähemmän kuin Suomessa, mutta ehkä se runsas paljaan pinnan määrä kompensoi heikkolaatuiset kuvat. Omaa henkilöhistoriaa avaa hyvin harva, ja sitten pitää arvailla onko lapsi profiilikuvissa oma vai joku lainattu – jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa aina vähän pahalta.

No onko tullut mätsejä? Muutama. Mitään treffejä ei ole tapahtunut ja kun tämä lämpö nyt laiskistaa niin olen aika varma, että mitään rakkauden kesää 2019 ei ole luvassa. Yksi, joka urhoollisesti painoi sydäntä vaikka kävi sittemmin ilmi, että hän käyttää samankokoisia vaatteita kuin esikoiseni (minkä takia jouduin pinnallisesti toteamaan, että meistä ei nyt taida tulla mitään) ilmeisesti pahastui kun julkaisin useamman Pride-aiheisen kuvan Instagramiin. Onneksi mulla tätä miesseuraa riittää nämä lomaviikot, mutta aion kyllä jatkaa tätä harrastusta antropologisessa mielessä.