Joskus kuukausi menee ohi rutiinilla, niin arkisena ettei sen ohittamista edes huomaa. Ja sitten on kuukausia, joihin mahtuu niin paljon tapahtumia ja tunteita ja tekemistä että pää ei pysy kaikessa mukana. Tämä kesäkuu oli sellainen, kaikkea muuta kuin raukea kesänaloitus. Heti kuun alussa esikoisen ensimmäinen lukukausi Suomessa päättyi, vielä stipendillä palkittuna. Saimme samana päivänä ystävän lapsineen vieraaksi ja tein niin hyvän parsarisoton, että olisin voinut mennä naimisiin itseni kanssa siitä hyvästä.
Seuraavana päivänä retkeilimme Harakassa Elsan ja Kaamoksen kanssa (ja kuvia katsoessa tuntuu hullulta, että vielä kuukausi sitten piti pukea kahdet housut että tarkeni tuulessa!) ja heti kesäkuun ensimmäisenä maanantaina 9-vuotias aloitti Arkki-arkkitehtikoulun kesäleirin, jossa kului ensimmäinen viikko. Ehdimme käydä kuopuksen kanssa pienellä kaupunkiseikkailulla, Oodissa ja jäätelöllä, ja kesäleirin päättyessä loppui myös tarha-arki kuopukselta, keskimmäinen olikin lomaillut mummolassa melkein viikon
Kesäkuun toinen viikonloppu vasta vauhdikas olikin. Olin jo aiemmin hankkinut liput elämäni ensimmäiseen Sidewaysiin, koska tahdoin nähdä NASin (vähän ankea), Chisun (mainio), Jesse Markinin (suosittelen!), Cautious Clayn (olisi ansainnut isomman yleisön) ja Vestan (joka oli koko festivaalin viimeinen esiintyjä ja siinä vaiheessa kiinnosti festivaali/helluntaiheila paljon enemmän kuin taide… sen jälkeen on kyllä ollut aika hiljaista sillä rintamalla). Festaroinnin ohessa ehdin syödä ystävien kanssa pop up-vegaaniaamupalan Via Tribunalissa, askarrella kollaaseja ja käydä Tannerissa brunssilla.
Viimeiset Suomessa vietetyt päivät olivat yhtä kiireisiä kuin kesäkuu muutenkin. Ehdittiin kerran sentään puistoruokailuun, esikoinen kävi kaverisynttäreillä, pakkasimme ja pesimme pyykkiä, kävimme Joulukalenterin kuvauksissa (niistä varmasti lisää myöhemmin!) ja korkkasimme samalla – hieman myöhässä – pyöräilykauden ja Helsinki-päivänä osallistuimme jälleen Herttoniemen kartanolla tapahtumiin. Mitä luksusta asua vastapäätä tuota vihreää keidasta!
Ja sitten lähdimmekin Espanjaan. Noin kuusi tuntia heräämisen jälkeen lapset olivat jo uima-altaassa, jossa he ovatkin viihtyneet siitä asti. Keskimmäisen uimataito on parantunut hurjasti (hän oppi itsekseen uimaan viime syksynä) ja myös kuopus on alkanut sukeltaa ja polskia pieniä matkoja ilman uimarengasta. Itse olen istunut altaan reunalla ja tehnyt töitä – niin paljon, että päädyin lopulta irtisanoutumaan. Se lienee itselleni kesäkuun yksi merkkipaaluja: nyt on kaksi kuukautta aikaa keksiä uutta tekemistä, ja se pelottaa ja innostaa yhtä aikaa.
Olemme kyläilleet ystävien luona, käyneet myös La Lineassa, jossa vierailu poikien vanhassa koulussa aiheutti melkoisia tunnemyrskyjä. Saimme mummin Espanjaan ja vietimme – omista juhannusangsteistani huolimatta – mahtavan juhannuksen, johon kuului iltauintia ja hirveästi herkuttelua.
Pääsin yhdelle lempirannoistani, Costa de la Luzin Boloniaan, ja sitten lähdimmekin jo viideksi päiväksi hikoilemaan Madridiin. Madridissa oli tosi kuuma mutta aivan ihanaa: kulttuuria ja kuhiseva kaupunki, ruokaa, ja rakkautta kun Pride-viikko alkoi Espanjassa perjantaina. Ja eilen palasimme takaisin Andalusiaan, ja luvassa on vielä reilu kolme viikkoa Espanjaa. Ja ehkä hieman rauhallisempi heinäkuu. Tai mistä sitä ikinä tietää!
Periaatteen Nainen 