LENTÄMINEN YKSIN LASTEN KANSSA

Luitteko jo, kuinka tunnetut matkabloggaajat (tämä jaksaa naurattaa joka kerta!) jakoivat vinkkejään siitä, miten tehdä lentomatkustamisesta lasten kanssa niin siedettävä kokemus kuin se voi olla? Ja siis huomasittehan, että Matkakuume-Gian ja Hellan ja viinilasin välissä-bloggaajan lisäksi siellä kokemusasiantuntijan syvällä rintaäänellä puhuin minä! Annoin lyhyen haastatteluni Matkamessuilla, kun kaivattiin nimenomaan sellaista vastaajaa, joka lentää ainoana aikuisena lasten kanssa. Sitähän on tullut tehtyä, ja kesällä tulee taas toiset kahdeksan tuhatta kilometriä yksin ilmassa kolmikon kanssa. Ja niin kuin jo aiemmin lentomatkustamiseen liittyviä vinkkejä jaellessani totesin, ei oikeasti ole mitään patenttiratkaisuja koska – kuten kaikki tiedämme – jokainen lapsi on yksilö ja se on vähän tuurista ja tähtien asennosta kiinni millä mielellä lennolle lähdetään, mutta annan nyt vielä pari neuvoa omakohtaisen, kantapään kautta hankitun kokemuksen perusteella…

  • Hyödynnä käsimatkatavarat, mutta katso, että et joudu kantamaan lopulta kaikkia reppuja. Meillä oli ennen tosi cool, mutta hiton epäkäytännöllinen Salama McQueen-vetolaukku jolla lapset sitten jyräsivät ohikulkijoiden varpaat ja tukkivat lentokoneen käytävät. Nykyään jokaisella on reppu, jonne laitetaan yhdet vaihtovaatteet (ja mulla on vielä yhdet vaihtovaatteet sekä itselleni että lapsille sellaisessa universaalissa koossa, johon voi tarvittaessa pukea kenet vain 4-8-vuotiaista matkustajista), eväät eli yleensä pieni Pringles-purkki, jotain karkkia ja nousua ja laskua varten tikkarit ja sitten joko oma puhelin tai legoja, tarravihko ja muuta touhua. Toki mä olen yhä aivan kuormajuhta, koska jonkun pitää kantaa vesipullot, passit, wipesit (älä ikinä unohda kosteuspyyhkeitä!), tabletti, läppäri ja usein myös varavaatekerta seuraavalla vuorokaudelle jos matkalaukut jää matkalle, mutta kyllä meillä jo 4-vuotias jaksaa oman reppunsa kantaa. Eri asia on sitten se, pysyykö se tallessa.
  • Käytä häikäilemättä ”olen yksin näiden kaikkien outojen lasten kanssa”-korttia. Toisinaan on paras boardata ensimmäisenä, joskus viimeisenä. Meillä yleensä kaikki käsimatkatavarat tungetaan jalkoihin, koska alle puolitoistametriset eivät tarvitse niin suuresti elintilaa, mutta toisinaan on kiva asettua rauhassa (eli kaivaa kaikki eväät, käydä läpi säännöt lentomatkaa varten, varoittaa henkilökuntaa että olemme saapuneet). Kaikki lentoyhtiöt eivät automaattisesti lastaa ensimmäisenä rahvaan joukosta lapsiperheitä, mutta pyytämällä olemme päässeet aina ohittamaan. Suomessa tämä ei toimi, mutta Espanjassa olen myös päässyt säälipisteillä turvatarkastusjonon ohi. Kompensoin tämän jonottamalla nöyrästi ja päästämällä kaikki vähänkään vaivaiset ohitseni kun lennän ilman lapsia.
  • Pyydä apua. Olen hyväksynyt sen, että useimmiten niille lennoilla joilla olen yksin trion kanssa en syö, juo enkä käy vessassa. Joskus kuitenkin on pakko. Lentokoneessahan he eivät katoa, toivottavasti, mutta kentällä on ollut tilanteita jossa esimerkiksi yhtä lasta on tarvinnut kiidättää vessaan ja jättää loput joukosta ja tavarat omilleen. Yleensä silloin olen hakeutunut jo valmiiksi lähtöportin läheisyyteen, etsinyt mahdollisimman luotettavan näköisen lapsiperheen tai mummelin ja jättänyt lapset herran, ja pahaa aavistamattoman avunantajan haltuun hetkeksi. Kuten olette huomanneet, kaikki ovat yhä tallella.
  • Ei tiukkoja vaihtoja. Vaikka ne menisivätkin vielä lentoyhtiön lupauksissa, niin olen oppinut että alle tunnin vaihdot käyvät niin stressaaviksi että jos vain mahdollista niin vältän niitä viimeiseen asti. Kahdella aikuisella onnistuu retuuttaminen ja hoputtaminen ihan eri tavalla, mutta mitä enemmän liikkuvia osia on yhden ihmisen vastuulla, sitä kannattavampaa on satsata mahdollisimman helppoihin lentoratkaisuihin.
  • Lahjo, uhkaile, kiristä. Whatever works. Lentomatkat ovat poikkeustilanteita, joissa kaikki kasvatusperiaatteet kannattaa unohtaa ja pyrkiä vaan takamaan matkustusrauha kaikille osapuolille. Itsehän en arjessa koskaan noihin kolmeen aiemmin mainittuun sorru.
  • Paikkavalinnat; me aloitettiin 3 lasta + 1 aikuinen-kombolla lentäminen kun kuopus oli vielä sylipaikkalainen. Sehän oli ihan itsemurhaa. Toki saimme aina istua vierekkäin kolmistaan, mutta kun meidänkin kuopus on suhteellisen hyvin kasvanut yksilö, alkoivat ne viimeiset reissut olla kaikille osapuolille äärimmäisen epämiellyttäviä. Nyt tuntuu lähes luksukselta, että meillä on neljä paikkaa. Olemme lentäneet pääasiassa niin, että yksi istuu käytävän toisella puolella käytäväpaikalla ja muut valloittavat kolmen paikan rivin. Tässä säilyy katsekontakti paremmin, ja olen usein päässyt itse lukemaan tai lepäämään sille yksittäiselle paikalle kun kolmikko on touhunnut keskenään omalla rivillä. Muutama reissu on tehty myös istuen peräkkäin 2+2-kokoonpanolla, joka on aina aiheuttanut melko kauhunsekaisia katseita siinä onnekkaassa, joka pääse kolmanneksi kahden valvomattoman lapsen kaveriksi. En suosittele.
  • Varaa määränpäähän lapsille fantastiset lahjat ja itsellesi kolme litraa viiniä.

Seuraavaksi toivottavasti päästään ottamaan junamatkustaminen haltuun, koska lentäminen alkaa tuntua jo suorastaan tylsältä (ja tietenkin moraalittomalta). Toisaalta näiden kymmenien Helsinki-Málaga-lentojen jälkeen väli on jo niin tuttu, että se menee rutiinilla – en jaksanut edes hermostua, kun tajusin kuumehouruissani ostaneeni paluuliput vihaamalleni yölennolle.

11 kommenttia artikkeliin ”LENTÄMINEN YKSIN LASTEN KANSSA

  1. Tutulta kuullostaa. Nyt meillä lapset ova jo kaikki koululaisia ja kolmen kanssa matkustaminen on ihan superhelppoa. Kantavat omissa repuissaan vaihtovaatteensa ja viihteensä, joten mun ei tarvitse huolehtia kuin omistani. Lennot menee hyvin rauhallisesti, kun kerrankin lapset saavat rajoittamatta pelata niin paljon kuin sielu sietää. Pitää vaan muistuttaa heitä syömisestä välillä. Ja lentokentälläkin tilanne on jo ihan toinen, kun lapset uskaltaa jo jättää keskenäänkin hetkiksi.

    Tykkää

    1. Joo, ei meillä koti mikään pelivapaavyöhyke ole (I wish!) mutta yleensä pari päivää ennen lähtöä laitteet ”lataukseen” niin jaksaa kiinnostaa se touhu koko lennon ajan. Tosin yhden vähemmän mukavan lennon muistan kun edessäistuva perhe antoi varhaisteinin pelata äänet täysillä tabletillaan jotain rumuttelupeliä. Yölennolla, samperi.

      Tykkää

  2. Lensin aikoinani vauvan ja taaperon kanssa paljon yksin, mutta se oli lyhyt lento (Hki-Bryssel), silloin kyllä tuntui ihan tarpeeksi pitkältä ja rasittavat lentokenttämuodollisuudethan vievät oikeastaan aina saman ajan, oli edessä pitkä tai lyhyt lento. Yksi hyvä varuste oli vyölaukku – se ei ollut todellakaan muotia silloin, mutta oli todella kätevää kun passit ja muut tärkeimmät sai tungettua vetoketjulliseen (tarpeeksi tilavaan) vyölaukkuun. Varavaatteiden merkityksen opin kantapään kautta aikoinani kun lähdin nuorena äitinä ekalle lennolle kaksin esikoisen kanssa ja hän oksensi 20 minuutinjälkeen. Enpä ollut pakannut varavaatteita käsimatkatavaraan kummallekaan. Sen jälkeen kyllä muistin! Tuo avun pyytäminen on tärkeä pointti. Useimmat selväjärkiset ihmiset auttavat kyllä pyydettäessä, monet oikein mielelläänkin. Lennot on kyllä juuri niitä hetkiä jolloin ei todellakaan kannata miettiä lasten dieettejä, karkkeja, keksien määrää tai sen sellaista.

    Tykkää

  3. Kyllä, juuri näin! Me ollaan kanssa heitetty kaikki periaatteet romukoppaan lennoilla, ja minun puolesta voi tuijottaa vaikka 10 tuntia piirrettyjä tai videopelejä, jos sillä viihtyy. Ja juuri kuten teilläkin, tavarat tungetaan sinne penkin alle koska sieltä ne on helppo kaivaa esille. Kotona niin ei tehdä. Meidän sylivauva on jo sen verran kasvanut, että tänä kesänä lennetään viimeiset lennot sylissä. Takaisin Kaliforniaan tulen sitten yksi ipanoiden kanssa, että en tiedä riittääkö tuo kolme litraa viiniä, mutta aloitetaan sillä.. ha ha. Hyvä teksti!

    Tykkää

    1. Noista mannertenvälisistä nostan kyllä hattua korkealle!
      Oikeasti viisi tuntia on meille se suht kipuraja mutta menee vielä ihan lupsakasti (mitä nyt viimeiset 45 minuuttia on sitä ”joko ollaan perillä” märinää) mutta 10 tuntia!! Respect!

      Tykkää

  4. Erittäin hyvä postaus! Mun mielestä lennoilla tosiaan oleellista on se, että tekee lasten kanssa sellaisia juttuja millä ne viihtyy. Katsokoot sitten vaikka koko lennon videoita. Just lensin parin muksun välissä 5,5 h eikä ollut mitään ongelmaa, vaikka ajattelin, että tulisi jotain haasteita. Varsinkin, kun puoliso oli eri paikassa koneessa eli milloin alkaa rumba vaihtaa paikkoja…

    Itse kirjoittelin lasten kanssa vinkkejä miehisestä näkökulmasta, tosin aika samat ideat itsellä on kuin puolisolla, ehkä hieman huolettomammat. https://kohteenamaailma.fi/perhematkailu/mannertenvaliset-lennot-lasten-kanssa/

    Tykkää

  5. milleniaani

    Tajusin vasta kommentteja lukiessani, et oon itekin ollut se lentokoneella matkustava lapsi. Lennettiin tosin vain kerran vuodessa lomalle. Mut muistan, et odotettiin lentokoneesta lastenlahjoja, kuten tarravihkoja, puuhavihkoja tai legoja. Jaetaanko näitä edelleen? Kai meillä oli 2000-luvun alussa matkalautapelejä ja piirustusvälineet mukana 😄 Ja lentokoneesta saatiin aina herkkuja, jollei oltu Loungessa syöty tarpeeks 😅

    Tykkää

  6. Päivitysilmoitus: EN EHKÄ ENÄÄ HALUA LENTÄÄ – Periaatteen Nainen

Vastaa käyttäjälle Lotta Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s