UNELMAT ON TEHTY TOTEUTETTAVAKSI

Yhteistyössä Tenerife Walking Festival

Andy McCoyn siteeraaminen on mahtavaa, etenkin kun voi siteerata tätä: Sun pitää varoo mitä sä toivot, koska sä voit saada sen. Nimittäin kun pari viikkoa sitten julkisesti unelmoin vaelluslomasta, niin muutama päivä postauksen julkaisemisen jälkeen tuli tieto, että pääsen mukaan Tenerife Walking Festivalille toukokuussa. Ei sillä ettenkö muutenkin olisi karjalainen itkijänainen, mutta nyt taas pääsi itku – ilosta. Viikko. Yksin. Vuorilla. Vaeltamassa. Espanjassa, lämpimässä, auringon alla ja meren äärellä.

IMG_0300-1680x471

Tai enhän mä tietenkään ylhäisessä yksinäisyydessä vaella, vaan ohjatuilla, eritasoisille liikkujille tarkoitetuilla päivävaelluksilla joita viikon matkalle mahtuu neljä. Kaksi vuoristossa, yksi merenrannalla ja yksi metsässä. Olen käynyt Teneriffalla leirikoulussa 90-luvun lopulla, jolloin onneksi tuli nähtyä Teidet ja melkein kaikki keskeiset rantakohteet, joten nyt olen todella onnellinen voidessani keskittyä vain oleelliseen: kävelemään vuorten rauhassa. Voin kertoa, että odotan sitä mielentilaa, jonka vuorilla saavutan.

playa_benijo_Santa-Cruz-de-Tenerife_20-agosto_3282_baja-1680x480

Ekologisuus on mietityttänyt paljon: ottaen huomioon miten paljon olen angstannut lentämisestä, tunnen kyllä huonoa omatuntoa siitä, että lennän viikoksi matkalle (lyhyemmistä lomista olen systemaattisesti kieltäytynyt). Tenerife Walking Festival on sitoutunut ”nolla jalanjälkeen”, mitä tulee hiilipäästöihin. Tämä tarkoittaa myös osallistujien arvioiden hiilijalanjäljen hyvittämistä, ja aion myös henkilökohtaisesti hyvittää lentojen aiheuttaman hiilijalanjäljen. Nyt saa kernaasti vinkata onko oikea osoite Hiilipörssi, vai joku toinen toimija? Tämän viimeisen puolen vuoden jälkeen luulen kuitenkin että viikon lapsivapaa loma lempipuuhani parissa tekee mielenterveydelleni niin hyvää että syön loppuvuoden vaikka pettuleipää.

sostenibilidadTWF-1640x480.jpg

Mietityttää tässä toki muutkin asiat, esimerkiksi se että influenssan jäljiltä olen menettänyt kaiken lihasmassan, en tiedä ollenkaan miten valmistautua vaeltamaan ja ai niin, mulla ei ole mitään vaellusvarusteitakaan. Olen kuitenkin katteettoman optimismin kuningatar enkä murehdi näitä asioita liikaa, koska lenkkarit löytyy ja on sitä juostu puolimaratonkin melkein kylmiltään! Sen lisäksi olen valinnut päivävaellukseni ”helpoimmasta päästä”, eli esimerkiksi jätin pidemmän vaelluksen väliin ja keskityin lyhyempiin ja kevyempiin kierroksiin.

Tänä vuonna matkustus painottuu siis vahvasti taas Espanjaan, ensin tällaisen ”yllätysmatkan” muodossa. Kaikki vinkit vaelluslomalle ovat tervetulleita. Kummasti antaa energiaa tieto tulevasta lomasta. Yksin. Vuorilla. Vaeltaen.