Kun täti alkaa muistella seikkailujaan, joihin liittyvät hostellit, voitte arvata että mennään aika paljon ajassa taaksepäin. Olen tainnut viimeksi majoittua hostellissa villeinä reppureissaajavuosinani, öhm, joskus 2007, mutta nyt kun olen varannut kesäksi kuusi viikkoa Espanjassa josta jopa puolet saan kierrellä ihan yksin, on ehkä aika taas tutustua tähän budjettimajoittumisen muotoon. Olen yöpynyt kymmenissä hostelleissa ja tietenkin joukkoon on mahtunut traumaattisiakin kokemuksia – sängyssä rapuja ja torakoita, aamupalaksi homeista patonkia, yöllä rinkkaan oksentavat huonekaverit – mutta suurin osa muistoista on oikein lämpimiä. Varsinkin yksin matkatessa hostellit ovat oikea henkireikä, sieltä kun yleensä on tarvittaessa saanut seuraa syömään tai yöelämään. Jotkut hostelleissa syntyneistä ystävyyssuhteista ovat säilyneet Facebookissa näihin päiviin. Tässä neljä ikimuistoista hostellia matkan varrelta (jotka ovat vielä yhä olemassa, menkää ja kokekaa!)
EARTH LODGE, GUATEMALA
El Hatossa, pienen maya-kylän vieressä vuoristossa aivan ihanan Antiguan kaupungin läheisyydessä sijaitseva Earth Lodge oli Väli-Amerikan kiertueeni kohokohtia vuonna 2005. Tämä kanadalaisen pariskunnan pyörittämä hostelli keskellä ei-mitään oli silloin vielä hyvin pieni, muutamalla mökillä, varsin eksoottisella kivikasaan kyhätyllä saunalla ja parilla puumajalla varusteltu pakopaikka, jonne piti vaeltaa kapeaa kinttupolkua (ja sitä ennen matkustaa puolisen tuntia Antiguasta ”kanabussilla”, jossa oli parempi keskittyä rukoilemaan eikä kurkkia ikkunasta sortuvilla vuoristoteillä). Nykyään paikalla on luksuspuumajoja ja joogatilat, mutta sen taika näyttää yhä olevan upeat näkymät alas laaksoon ja vastapäisille tulivuorille. Mekin katselimme useina iltoina yön pimeydessä kuinka laavaa purkautui vastarannassa, enkä missään ole päässyt niin lähelle tähtiä kuin Earth Lodgessa.
Koska olimme liikkeellä pienellä budjetilla, pestauduimme ystäviemme kanssa ”vapaaehtoisiksi” viikon ajaksi. ”Töihimme” kuului mm. avokadojen istuttamista (tiesittekö, että ympärille kannattaa laittaa valkosipulia kasvamaan, pitää tuholaiset poissa!), vuohien kaitsemista ja esitteiden värittämistä. Saimme majoittua ja syödä nimellistä maksua vastaan. Karut olot tuntuivat ihanilta. Tosin joku paikallisesta yhteisöstä oli murtautunut mökkiimme ja varastanut kaikki quetzalini. Tämän seurauksena päätimme pitää jatkossa mökkiä lukittuna kun siellä ei olisi ketään. Valitettavasti vain kerran lukitsin yhteismajoitusmökin tarkastamatta, oliko siellä ketään… Vasta kun noin viiden tunnin kuluttua aloimme ihmetellä, missä eräs yksin paikalle saapunut amerikkalainen vieras oli, tajusin vanginneeni hänet mökkiin päiväunillaan. Hän ei ollut kovin kiitollinen tästä kokemuksesta.
THE PINK PALACE, KREIKKA
Tämä bilehostelli Korfun saarella oli meidän ainoa interrailin Kreikan pysähdys kesällä 2003. Sopi kahdelle 17-vuotiaalle todella hyvin; saavuimme saarelle Italian Brindisistä halvimmalla mahdollisella lauttayhteydellä, ja satamasta paku haki meidät läpi kauniin mäntymetsän tuohon vaaleanpunaiseen paratiisiin, joka jonkun vähän vaativamman matkustajan standardeilla olisi varmasti ollut melkoinen läävä. Mutta meitä ei hikisen nihkeät lakanat ja pieni likaisuus haitannut, kun joka ilta oli toogabileet jossa päähän rikottiin lautasia ja juotiin kilpaa ouzoa ja päivisin paranneltiin krapulaa kristallinkirkkaan meren äärellä.
Erityisen hauskaa oli yhdellä monista hostellin järjestämistä retkistä, joista valitsimme Booze Cruisen (huoh, onneksi tämä vaihe tuli hoidettua pois systeemistä aika nuorena!). Nykyään hauskanpito ei ehkä tarkoita loputtomasti Bacardi Breezereitä merellä, mutta ajelut kumirenkailla ja juomapelit… no, silloin se hulvatonta. Tosin jälkikäteen ehkä hiukan hämmästelen sitä uusiseelantilaista pariskuntaa, joka oli saapunut paikalle häämatkalle!
PACIFIC TRADEWINDS, USA
San Franciscon Pacific Tradewinds hostelli on yksi harvoista hostelleista, jonne olen palannut useamman kerran. Vaihtarivuodelta syntynyt ystävyys kalifornialaisen Benin kanssa johti siihen, että yhteen aikaan tuntui että kävin kaiken aikaa hänen luonaan Yosemiten lähellä eräässä pienessä kaupungissa, josta sitten suuntasin yksin San Franciscoon ja majoituin Pacific Tradewindsissä. Pacific Tradewinds edusti ainakin silloin hostellien aatelia siisteyden ja järjestelmällisyyden puolesta, mutta se oli todella lämminhenkinen ja hauska paikka, jonne kerääntyi ympäri maailmaa eri-ikäistä väkeä.
Tuosta hostellista löytyi seuraa niin kaupungin parhaalle aamupalalle (Mama’s!) kuin seikkailemaan siltojen alle, sekä yöelämään, jonne hostellilta löytyneet uudet ystävät mua sitkeästi salakuljettivat muutamaa vuotta alaikäisenä amerikkalaiseen lainsäädäntöön nähden. Tämä hostelli on sellainen, jonne voisin hyvin kuvitella meneväni milloin vain, sillä viisikymppiset seikkailijat eivät olleet mikään harvinaisuus ja oikeassa joukossa ikä todella on vain numero.
THE WEARY TRAVELER, MEKSIKO
Karibianmeren rannalla sijaitsevassa Tulumissa oleva The Weary Traveler hostelli taas on niitä paikkoja, joihin en ehkä lähtisi jos kaipaisin hyviä yöunia ja rauhallista hengailua. Kun me kiertelimme Väli-Amerikkaa melkein 15 vuotta sitten, oli Tulum vielä oikeasti melko hyvin piilotettu salaisuus parin tunnin päässä Cancúnista, mutta nykyään on muutkin tainneet löytää sen valkoisen hiekan ja epätodellisen turkoosin meren. The Weary Traveler hostelli Tulumin kylän keskustassa olikin paikka, josta vieraat vietiin aamulla rannalle ja haettiin illalla takaisin grillaamaan ja juomaan olutta patiolle.
Meille tämän hostellikokemuksen suurin riemunaihe olivat luultavasti samaan dormiin majoitetut kaksi ruotsalaista kundia, joista toinen näytti a i v a n David Beckhamilta. Sain tämän komean kaksoisolennon, joka oli juuri murtanut jalkansa moottoripyöräonnettomuudessa, oman kerrossänkyni alapetiin. Löysin itseni muutamana iltana parin drinkin jälkeen tuijottelemassa haaveillen alapuolellani pakkolevossa ollutta Beckham-look a likea nukkumassa, joka sitten kerran heräsi kesken tämän kuumottavan tuijotukseni. Jostain syystä olimme kuitenkin vuosikymmenen verran Facebook-kavereita, ja sain todeta hänen olevan yhä uhkarohkea hurjapää silloin kun itse olin suurperheen äiti.
Onko jollain kokemuksia aikuisena hostellielämästä? Kestääkö pinna vai olenko jo liian vanha ja mukavuudenhaluinen moiseen sosialisointiin?
Periaatteen Nainen 
Aloitin itse vasta aikuisena reissaamisen ja myös sen hostellielämän. On sattunut hyviä valintoja sen suhteen, missä on nukkunut paitsi Riikassa tuli 2 luteenpuremaa ja Dublinissa yhdeksi yöksi bilettävä seurue dormiin.
Tuo toisen tyypin vangitseminen oli aika paha. Kerran vangitsin väärän pyörän telineeseen. Urheiluhallin pihalla oli telineet täynnä pyöriä. Sain yhteen rakoon tungettua oman pyöräni ja piti kiertää telineen ympäri kiinnittämään se pyörä siihen telineeseen. Parin tunnin päästä takaisin tullessani ihmettelin, kun mun pyörästä oli lukko hävinnyt, kunnes tajusin lukinneeni viereisen pyörän renkaasta telineeseen. 😂 No näitä sattuu…
TykkääTykkää
Hauska postaus. 🙂 dormit oon aina kiertänyt kaukaa, mutta hostellit on yleensä ollut jees. 🙂 ei ole tullut kokeiltua kuuluisia booze cruisea ja nyt kolmekymppisenä se olisi myöhäistä.. En kestäisi. 😀 mutta ikinä ei ole liian vanha budjetti majoituksille. 🙂
TykkääTykkää
No eihän se nyt myöhäistä ole 😉 Eiks 30 oo uus 20?
TykkääTykkää
Aah, mullakin on kauheita hostellitraumoja Dublinista! Siellä oli niin hirveä meteli (koska biletys!) sekä hostellin sisällä että ulkona, se loma meni valvoessa 😀 Nyt kun muistutit… (Aika reippaasti joku hoitanut pyöränsä vapaaksi!)
TykkääTykkää
No johan on bussi – pikkasen parempi kuin vaikka suunnilleen jalkatilaton Onnibus! Tosi hyvä idea taittaa matkaa bussilla. Paljon lentämistä ympäristöstävällisempää, eikä tarvinnut mukavuudestakaan näköjään tinkiä!
TykkääTykkää
Tuo Guatemalan hostelli tulivuorinäkymällä kuulostaa uskomattoman hyvältä! Itse olen hieman karsastanut hostelleja mutta juuri toteutetulla maailmanympärimatkalla kaikissa maissa budjetti ei antanut kovin paljoa myöten, joten etenkin Yhdysvalloissa ja Uudessa-Seelannissa yövyimme hostellissa, tosin niissäkin aina omassa huoneessa. Ja täytyy sanoa että yllätyin positiivisesti! Olin kai kuvitellut hostellin aina tarkoittavan vain dormihuoneita, mutta yksityishuoneissa ei usein ollut mitään vikaa. Vain kerran majoitushuone oli niin huono, että vaihdoimme majapaikkaa kesken varauksen (Uuden-Seelannin Queenstownissa).
TykkääTykkää
Me ollaan nyt ”vanhemmiten” ystävien kanssa juuri otettu oma huone hostellissa, eikä ole valitettavaa! Suosittelen kyllä tuota Guetamalan kohdetta yli kaiken, se oli maaginen, etenkin öisin 🙂
TykkääTykkää
Heh, hauskoja kertomuksia! 🙂 Tuo Guatemalan hostelli vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja hauskalta kokemukselta, kiinnostaisi kokea se itsekin vielä joskus. Maisemat ainakin hyvät! Itse näin aikuisiällä reissaajana käyn edelleen hostelleissa, mutta kyllä välillä koen ahdistumisenkin hetkiä liiallisen biletyksen ja sosialisoinnin keskellä. Varsinkin, kun pariskuntana reissaamme. Viime reissullamme kohtasimme kaksi aivan erilaista hostellia Espanjassa, kun toinen piti sisällään Pub Crawleja ja beer pongia ja brittinuoria mellastamassa sekä tietenkin vielä paikallisten lapsien kouluryhmä yli 30 pään ryhmäkoolla päätti kirjautua sisään paikkaan, toinen hostelli taas sisälsi lähinnä hiljaisia aikuisia ja reissaajia sekä jopa businessmatkailijoita. Jälkimmäisessä koin enemmän seesteistä oloa, pakko myöntää, vaikka nuorena reissaajana itseäni tykkäänkin pitää.. 😉 Aina ei vaan jaksa. Kiva reissu silti oli, ja ilmeisesti sinullakin kaikkine erilaisine kokemuksine ollut kuitenkin pääasiassa hauskaa! 🙂 Hyviä tuleviakin reissuja!
Tiina Johanna
Kookospalmun alla -matkablogi, http://www.kookospalmunalla.fi
TykkääTykkää
Uskon, että etenkin pariskuntana omaa rauhaa toivoo vähän enemmän. Ja silloin, jos haluaa herätä itse kovin aikaisin aamulla nauttimaan uudesta kohteesta – Pub crawlit ei ehkä kutsu 😀 . Pitää itsekin panostaa sellaisen hostellin valintaan, jossa on meitä ”iäkkäämpiä” reissaajia…
TykkääTykkää
Ei ole ihan hirveästi kokemusta näin aikuisiältä. Hamassa nuoruudessa kyllä mutta silloinkaan en ole tainnut jakaa huonetta kenenkään vieraan ihmisen kanssa. Hauska lukea näitä sinun kokemuksia. Ihan paras tuo huoneeseen lukittu amerikkalainen.
TykkääTykkää
Mökkiin lukittu jenkki ei ehkä ollut aivan samaa mieltä, mutta kyllä sitä jo silloin naurettiin pissat housussa 😀
TykkääTykkää
Musta hostellit on tosi kivoja, usein paljon persoonallisempia kuin hotellit. Mulla ei ole koskaan ollut ötökkäongelmia eikä mitään muitakaan. Jotkut voi olla tosi vaatimattomia, mutta oon ollut myös tosi hienoissa. Santorinilla on esim. hostellin ja hotellin sekoitus, tosi kiva, uima-allaskin ja huoneet luolamaisia. Hostelliin voi mennä minkä ikäisenä vain, oon ollut nimenomaan 40+ kun oon näitä käyttänyt.
TykkääTykkää
Ooh Santorinin hostelli kuulostaa ihanalta – olisiko nimeä vinkata? (Joskus voi matkustaa näköjään pelkän majoituksenkin perässä!). Kiitos rohkaisusta!
TykkääTykkää
Hauskoja juttuja, kiva oli lukea. Meillä on melko vähän hostellikokemuksia, mutta ehkä yllättävänkin paljon ottaen huomioon sen, että emme ole nuorina matkustelleet ollenkaan. Hostelleissa on nimittäin ihan kivoja mahdollisuuksia varata myös kahden hengen huone, ja se sopii meille aivan mainiosti. Hauskin kokemuksemme on Ljubljanasta, jossa hostelli oli tehty vankilasta. Erilaiset taiteilijat olivat sisustaneet erittäin yksilöllisiä ja kummallisia huoneita. Harmiksemme ensimmäiseksi yöksi sattunut huone oli niin kummallinen, että yläparvelle ei pystynyt pitkä mies kiipeämään mitenkään ja se oli minullekin niin hankalaa, että nostimme patjan sängystä lattialle. Toiseksi yöksi saimme valita parista vaihtoehdosta uuden huoneen. Päivisin huoneen ovi piti jättää auki, kalterit vain kiinni ja kaltereitten takaa turistit kävivät pällistelemässä sisustuksia. Kuulostaa ehkä hankalalta, mutta paikka oli tosi hauska.
TykkääTykkää
Kuulostaa ihan mielettömän mielenkiintoiselta! Tänne kommenttiboksiinhan on tullut tosi inspiroivia kokemuksia, heti tekee mieli matkustaa teidänkin seikkailujen lähteille 🙂
TykkääTykkää
Hauskoja muisteloita! Tuli oikeastaan ikävä hostelliöitä – siis niitä onnistuneita hostelliöitä! Olen itse majaillut hostelleissa vain Euroopassa, sinun kohteesi ovat olleet hieman eksoottisempia.^_^ En muista, että mitään katastrofaalisempaa olisi koskaan omien hostellivalintojen kohdalle sattunut, osa hostelleista oli tosi symppiksiä, osa ei. Dublinissa on oman kokemukseni perusteella Euroopan karsein hostellivalikoima ja -taso, Skotlannissa taas ihania paikkoja!
TykkääTykkää
Joo, kyllä tässä aina välillä taipuu nostalgiaan noita aikoja muistellessaan 🙂 Dublinista on kyllä traumat itsellänikin – en kyllä tiedä onko vika kohteessa, kävijöissä vai irlantilaisessa majoituskulttuurissa!
TykkääTykkää
Minulla ei ole kokemuksia hostelleista enkä usko, että niitä enää tuleekaan. Kun ikää tulee, niin mukavuudenhalu myös kasvaa. Toki olen kuullut, että maailmalta löytyy viihtyisiä hostelleja, joista ei osaisi sanoa onko kyseessä hotelli vai hostelli, jos ei tietäisi. Ehkä kohtalo vielä paiskaa mut joskus hostelliin yöksi. Lupaan informoida siitä sitten blogissani 🙂 Hauskoja sattumuksia, varsinkin tuo amerikkalaisen lukitseminen mökkiin.
TykkääTykkää
En pidättele hengitystä mutta olisipa hauska jos vielä hostellikokemuksen kerryttäisit 🙂 Tule ehdottomasti kertomaan jos näin käy!
TykkääTykkää
Oh my god, ravut sängyssä kuulostaa yhtäaikaa mielenkiintoiselta ja hirveältä 😀 Miten?! Miks?!
TykkääTykkää
Oltiin aika lähellä rantaa, ne oli jotain siis kissan kokoisia vaeltajarapuja 😀
Tuli vähän kiljuttua.
TykkääTykkää