EPÄSUOSITTU MIELIPIDE NUMERO 2

Kirjoitettuani edellisen kerran eettisestä matkailusta, vielä hyvin ympäripyöreästi, jäin miettimään miten näitä ajatuksiani jatkojalostaisin. YMGE-seminaari oli mehukas ja sen jäljiltä on julkaistu muissa blogeissa monia artikkeleita, sekä myös Reilun matkailun yhdistyksen omia postauksia (täällä ja täällä). Maaliskuussa luvassa on ihan virallisen ohjeistuksen julkaiseminen ja sen yhteydessä myös seminaari, jota suosittelen lämpimästi kaikille kynnellekykeneville ja aiheesta kiinnostuneille. Odotan innolla ohjeistusta, ja aion vielä palata aiheeseen toivottavasti hyvien vinkkien kera – ne antaa varmasti joku, jolla on äänekkäiden mielipiteiden lisäksi myös vähän enemmän tietoa erityisesti siitä, miten esimerkiksi arvioida matkakohteita, palveluntarjoajia tai omaa toimintaa toisessa kulttuurissa.

Kun aihetta on käsitelty eri foorumeilla, etenkin matkabloggaajien ja ulkosuomalaisten keskusteluryhmissä, on esiin noussut monta erilaista näkökulmaa siihen, paljonko vastuuta on ylipäänsä oikein sälyttää matkailijoiden niskaan. Ei ole turistin vika jos maassa sorretaan naisia – ehkä näyttämällä eurooppalaista esimerkkiä tasa-arvo joskus rantautuu sinnekin? Ja epäeettiset ohjelmanumerot ovat jollekin elanto, ja toisaalta mikään maa ei ole täydellinen. Kaikki tämä on ihan totta. Mutta kuten viimeksikin sanoin, olen sitä mieltä, että jos meillä on varaa matkustaa, meillä on myös varaa valita paremmin.

Mutta olen itsekin väsynyt miettimään jokaista elämänvalintaa hiilijalanjäljen tai universaalin oikeudenmukaisuuden kautta. Olen todella kyllästynyt siihen, että kuluttajille jätetään vastuu boikotoida, selvittää, suosia ja äänekkäästi puuttua epäkohtiin, ja siinä sivussa yritykset ja jopa valtiot harrastavat viherpesua. On raskasta kiertää kaupassa hyllyjä ja yrittää päättää päivän ruoka sillä perusteella, että sitä ei ole tuotu liian kaukaa muttei tuotettu liian lähelläkään jos se on vaatinut taas sähköä, tai kalatiskillä käydä läpi merkintöjä ja sitten vielä miettiä mistä lempi-irtokarkkien liivate on peräisin. Ja sen lisäksi, että pelkästään oikein valitseminen on  väsyttävää, se on toisinaan hyvin vaikeaa luonteelleni. Esimerkiksi tiedän tasan tarkkaan pikamuodin kaikki kauheudet tuotantoketjusta kulutusyhteiskunnan kiihdyttämiseen. Ja silti, silti ostin tässäkin kuussa Hennesiltä neuleen. Kun se oli sen hintainen, ja ihanan pehmeä, ja se jotenkin puhutteli minua. Oletteko muuten nähneet sen Instagram-tilin, jossa pohjoimaisia vaikuttajia häpeilemättömästi vaaditaan tilille lennoistaan ja lentomatkustamisen glorifioinnista? En vieläkään osaa päättää, mitä mieltä siitä olen.

Olisin toivonut, että joku olisi tehnyt tämän shoppailun mahdottomaksi. Että tuomitsevat kansanjoukot olisivat heitelleet mädillä tomaateilla kun menen kauppaan. Että vaatteella olisi sellainen haittavero, joka tekisi moisen heräteostoksen mahdottomaksi. Että tupakka-askin tapaan hintalapun toisella puolella olisi kuva siitä uupuneesta teinistä, joka senkin neuleen oli kasannut. Joten myös matkailun suhteen toivoisin, että joku muu alkaisi tehdä niitä oikeita ratkaisuja, koska me tavalliset ihmiset emme siihen vain pysty. Monelle tuttavalleni, jotka ovat tiedostavia kuluttajia ja ympäristönsuojelijoita, on aivan äärimmäisen vaikea luopua lomamatkoista. Minullekin. Puhumattakaan sitten niistä, jotka toistelevat sitä ”suomalaiset ovat vain silakan pieru valtameressä, entäs kiinalaiset ja intialaiset!” mantraa. Meitä pitäisi rangaista huonoista valinnoista, matkakuumeesta ja siitä, että olemme ihmisiä.

Eettisyyden suhteen rajanveto ei ole niin helppo. Lentomatkailua voisi verottaa roimasti enemmän, kenenkään ei tarvitse lentää viikonlopuksi satasella Dubliniin ja takaisin. Myös työmatkailua tulisi kyseenalaistaa enemmän, väittäisin, että maailma olisi muutenkin parempi paikka jos asiat hoidettaisiin Skype-palavereissa ilman turhaa juupaamista (ja kyllä, tiedän että on töitä joissa fyysinen siirtyminen paikasta a paikkaan b on välttämätöntä). Mutta en ole vielä aivan keksinyt, kuinka vastuuta matkailun eettisyydestä saisi siirrettyä sille ylemmälle tasolle. Tällä kertaa ainakin tavalliset reissaajat, ja juuri se nuorempi sukupolvi, lienevät pioneerejä. Eettisyyden pitäisi nousta matkatoimistoissa esiin niin kohdevalinnoissa kuin siinä, kenen kanssa yhteistyötä tehdään. Tuetaanko ketjuja vai pieniä paikallisia toimijoita. Viedäänkö turistit eläintarhaan, tehdäänkö slummikierroksia – näitä ainakin oli matkallamme Etelä-Afrikassa tarjolla suomalaisen matkanjärjestäjän toimesta. Ja toivon mukaan jos Ulkoministeriön matkustustiedotteissa ei puhuta pelkästään turvallisuudesta ja mahdollisista riskeistä turistin kannalta vaan myös annettaisiin yleiskuvaus siitä, millainen maa on asukkailleen ja miten siellä käymällä voi vaikuttaa paikallisten arkeen.

8 kommenttia artikkeliin ”EPÄSUOSITTU MIELIPIDE NUMERO 2

  1. Kippuralla

    Oma ratkaisunihan on olla ikuinen opiskelija, sitten puoli myös ja useampi lapsi. Ei jää rahaa lentää eikö ostaa juuri mitään uutena!
    Eikun just oon kyllä selannut lentodiilejä pari yötä..

    Tykkää

    1. Ja siis oih, olisipa joku rajoittanut mun lapsilukuani 😀 Onneksi nyt jo realiteetit rajoittaa, muuten niitä olisi sata. Tai ainakin viisi.
      Ja kyllä, tällä hetkellä on kätevää kun ei ole erityisemmin ekstraa reissaamiseen, säästyypähän samalla ympäristö…

      Tykkää

  2. Vaikka matkustan enimmäkseen junalla, mulle tulee vuosittain muutama lentomatkakin. Esimerksiksi Suomeen mennessä aika tai raha ei valitettavasti riitä juna-laiva-juna -reissuihin, ja sukuloidessa meidän on pakko vuokrata autokin. Mutta nämä laitan itse välttämättömien matkojen kategoriaan. Niitä humputtelumatkoja voin sitten pohtia eri vinkkelistä.

    Tykkää

    1. Meillä on toki sama tilanne, että jos lapset haluavat nähdä isäänsä, on jonkun yleensä lennettävä (tai sitten matkustettava maitse neljä päivää per suunta). Enkä usko lentämisen täysrajoittamiseen tai kieltoihin, mutta jonkinlaista tolkkua toivoisin ja tuntuu, että se tulee vaan ylhäältä päin.

      Liked by 1 henkilö

  3. Rea Listi

    On hyvä, että ihminen miettii valintojaan. On hyvä että valintoja mietitään ekologisuuden kannalta, mutta tarvitaan järeitä tekoja.

    Jos ajatellaan ihan ns pohjalta ja ekologisuuden näkökulmasta, niin pitäisikö jälkeläisten tekoa rajoittaa. Kun jälkeläisiä = ihmisiä = tulevia & nykyisiä kuluttajia on maailmassa enemmän myös kulutus lisääntyy. Yksi ihminen tuottaa hillittömän määrän roskaa ja tuhoaa luontoa jo vauvaiästään asti, halusi hän tai ei. Kulutus jatkuu aikuisikään ja kuolemaan asti. Eli olisiko lisääntymisen rajoittaminen kuitenkin tehokkain ratkaisu maapallolle ja ekologisuudelle eli ns perussyy, josta kaikki lähtee.

    On äärettömän hienoa, että ihmiset ylipäänsä miettivät valintojaan ekologisuuden kannalta. On totta, että valintojen tekeminen on välillä haastavaa. On inhimillistä että valinnoista tuntee tuskaa, kun haluaisi valita oikein. Jos miettii onko lentäminen ekologista (lentoliikenne tuottaa 2% maailman hiilidioksipäästöistä ja ne 98% prosenttia tuottaa…? Niin ehkä enemmän ajatusta siihen suuntaan?) kuin se että ratsastaako elefanteilla, kameleilla tai otattaa valokuvia huumattujen eläinten edessä lomamatkoillaan tai antaako rahaa kerjäläiselle, joka tosiasiassa saattaa kerjätä rikollisjärjestön painostaessa ja viedessä päivän lopussa rahat.

    Elämä on valintoja täynnä ja tieto tuo tuskaa. Tehdään parhaamme kukin osaltamme, päivittäin. Sen enempää ei pystytä tekemään. ps jos haluaa inho-realistisen lukuvinkin, niin Roberto Savianon Gomorra-kirja. Ei lukunautinto, mutta silmiä avaava kertomus Italiasta. Robertohan joutui painumaan maan alle kirjan julkaisun jälkeen, turvamiehineen.

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos sekä kirjavinkistä että pitkästä, pohdiskelevasta ja oikein osuvasta kommentista.

      Ja se on siis aivan totta, että lentoliikenteen kokonaispäästöt suhteessa kaikkeen ovat todella marginaaliset. Tässä olen vain väsynyt siihen diskurssiin, että ihmiset eivät oikein osaa luopua mistään. Että ei haluta kauheasti vähentää lihansyöntiä kun pavut ei maistu ja uusia tavaroita on kiva shoppailla ja ei haluta asua ahtaasti, mutta sitten kierrätetään biojätteet ja sillähän se maailma pelastuu. On melko ahdistavaa ajatella sitä, miten jokainen oma valinta ja ostos on osana sitä isoa kuviota. Ja siksi olisi hyvä, jos joku muu tekisi päätöksiä mun puolesta 🙂

      Tykkää

Vastaa käyttäjälle Milla/Periaatteen Nainen Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s