LAATIKOSSA RAPISEE

Suomessakin on toki punkit ja itikat, mutta jos nyt jotain en jää Espanjasta kaipaamaan erityisesti niin ötökät. Etenkin siis sisällä talossa. Kehuin juuri hetki sitten, ettei meillä ole yhtään torakkahavaintoa sisältä pariin kuukauteen – vain tunnin päästä joutuakseni kohtaamaan jättimäisen torakan kävelemässä omistajan elkein pitkin käytävää. Viimeyöt olen taistellut veemäisiä itikoita vastaan, jotka ovat lämpimän ja kostean joulukuun myötä lisääntyneet. Mikä dé jà vu! Sitten on eräs mysteeri.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Makuuhuoneen vaatekaapin päällä on laatikoita. Kyllä, juuri niitä joissa muutimme vähäisen omaisuutemme Suomesta puolitoista vuotta sitten tänne. Nyt osa on tyhjiä (vai ”tyhjiä”?) ja osassa on vuokraisäntämme kamalaa roinaa. Olemme yrittäneet karsia hänen tyylinäytteensä intialais-espanjalaisesta sisustuksesta minimiin, jo ihan sen takia että lapset kyllä auttavat karsimaan ja myös siksi että meillä on rumia tavaroita ihan tarpeeksi jo omasta takaa. No, siis osa laatikoista on täynnä kaiken maailman simpukkakehyksiä Kanariansaarilta ja suloisia peltisiä keksipurkkeja 80-luvulta.

Viimeisten parin kuukauden aikana laatikossa on alkanut rapisemaan, erityisesti iltaisin ja öisin. Tämä rapina lisääntyy jatkuvasti. Vainoharhaisuuteni alkaa olla jo aivan uskomattomissa mitoissa. Onko siellä torakkaperhe valmiina jonain päivänä tulemaan päivänvaloon (…ja juuri kun kirjoitin tämän lauseen laatikko alkoi taas rapista pahaenteisesti…), tai ehkä jotain jyrsijöitä? Mitä ikinä siellä onkaan, ehkä puolimetrinen sokeritoukka tai jotain, mihin mielikuvitukseni edes riitä, sillä on oikein hyvät oltavat jos se pitää pölystä ja 90-luvun oksennuksenvärisistä tekstiileistä. Pahin pelkoni on mutanttiyökkönen. Pelkään perhosia, koita ja sudenkorentoja hävettävän paljon. Traumat juontavat Karibialle ja raivopäivisiin, A3-paperiarkin kokoisiin yöperhosiin jotka eivät epäroineet iskeä yöllä tietokoneella istuvan viattoman ihmisen takaraivoon hävittäjälentäjän vimmalla. Nyt pienetkin räpyttäjät saavat mut melko hysteeriseksi.

Toivon, että laatikon rapina jää mysteeriksi. Tässä on enää alle kolme viikkoa aikaa ja rukoilen, että mitä ikinä siellä kasvaakaan, pysyy laatikossa vielä lähtöömme asti. En koe mitään feminististä maailmantuskaa siitä, että jätän tämän mysteerin ratkaisemisen miesten hommaksi. Jos jollain on kokemusta tällaisista yliluonnollisista pahvilaatikoista, kuulen mielelläni.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s