LEMPIASIOITA LA LINEASSA

Kun kirjoittelen kotikaupungistamme La Líneasta, se aika usein tulee esiin vähemmän imartelevissa yhteyksissä. Eikä vain tässä blogissa, vaan esimerkiksi tällä viikolla pääsimme taas otsikoihin Espanjan saastuneimpana kaupunkina. Mutta La Línea on muutakin kuin roskia ja rähjäisyyttä, työttömyyttä, tupakan salakuljetusta ja muita ikäviä lieveilmiöitä. Meille tämä vajaan 70 000 asukkaan kaupunki Gibraltarin kupeessa on muutakin kuin pakollinen läpikulkupaikka matkalla jonnekin muualle – siitä on tullut toinen koti. Olen yhä vakuuttunut, että meillä on sekä komeimmat auringonlaskut, parhaimmat churrot että ystävällisimmät ihmiset mitä Espanjasta löytyy. Ja haluankin jakaa kanssanne joitain lempijuttujani täältä!

LEMPIÄÄNI

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

La Línea tarjoaa melkoista äänimaailmaa kaiken aikaa. Kuulemme kotiin lentokoneiden nousun ja laskun (asumme noin puolen kilometrin päässä kiitoradasta), kuulemme kirkonkelloja, paikallisen konservatorion harjoittelua ja sitten lempiääneni: viereisellä Algecirasinlahdella ajelehtivien rahtilaivojen sumutorvet. Siinä äänessä on jotain maagista, se tulee mereltä, se kuulostaa vähän valaalta, se on viesti muille seilaajille. En pane pahakseni edes jos herään yöllä sumutorvien ulvontaan.

LEMPIJÄÄTELÖ

On käynyt varmasti selväksi, että koko Euroopan paras jäätelö löytyy juuri meiltä päin. Yleensä kuumina kesäpäivinä suosin jäähilejuomaa, granizadoa, jota saa ihanan sitruunanmakuisena. Se on sitruunan, jään ja sokerin täydellinen sekoitus, ja voi oikein tuntea kun hampaat syöpyvät suussa kun sitä juo! Mutta sieltä löytyy myös taivaallisia jäätelömakuja, kuten Bob Esponja eli Paavo Pesusieni, jossa on lemon curdia ja marenkia. Oma suosikkini silti on croc; mascarponea ja pinjansiemeniä kermajäätelössä!

LEMPINAAPURI

Meillä on monta kivaa naapuria (ja totta kai muutama umpihullukin), mutta oma suosikkini on seinänaapurimme. Hän on noin 100-vuotias, ja toisin kuin yleensä niin nyt en liioittele. Lauantaiaamuisin hän lähtee hopeiset kengät jalassaan kaupungille hengailemaan. Hän ei tunnista minua kuin vasta kun olemme hississä menemässä samaan kerrokseen, jolloin hän joka kerta ilahtuu valtavasti: oletko sinä minun seinänaapurini!? Onko sinulla ne kolme kaunista lasta!? Siunausta sinulle! Häntä käy auttamassa muutama naapuruston seitsemänkymppinen eläkeläinen. Lapsia hänellä ei ole. Ei siksi, etteikö olisi ollut miehiä, niitä hän kertoi riittäneen. Miehiä on ollut niin paljon kuin olen halunnut, en vain ole ehtinyt hankkia lapsia! Hän on ihana, tyylikäs leidi joka välillä tarvitsee mummokavereidensa kanssa apua kikhernepurkin avaamiseen, ja parasta ehkä on – kun tällaisen apinalauman naapurissa asuu – on että hän on käytännössä katsoen kuuro!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

LEMPISEINÄ

Hieman ”ydinkeskustan” ulkopuolella, kävelymatkalla kohti Lidliä ja eläinlääkäriä, on pieni omituinen talo, jonka kohdalle jumiudun joka kerta. Sen ulkoseinät ovat täynnä mosaiikkia, ja se kiehtoo kovasti. Talo tuskin on asuttu, mutta upea se on.

LEMPIJUOMA

En tiedä onko se ikä, kolme lasta vai vaan se, että Espanjassa kahviloissa notkuminen ja ohikulkijoiden ihmettely on suunnaton nautinto, mutta aloin kahvinjuojaksi vasta yli kolmekymppisenä. Kun saavuimme Espanjaan ensimmäistä kertaa (siis tänne La Líneaan) kolme vuotta sitten, päädyimme Modeloon syömään ja siitä tuli sitten saman tien kantapaikka: lista oli selkeä, palvelu tasaisen tympeää ja wi-fi ilmainen ja toimiva. Kun kotona ei ollut toimivaa nettiä, karkasin usein iltaisin Modeloon tekemään töitä ja opiskelemaan, ja lopulta tulin siihen tulokseen etten voisi juoda pelkkää viiniä. Niinpä minusta tuli kahvinjuoja. Pärjään hyvin päiviä ilman kahvia, mutta tämä 1,80 euroa maksava cappuccino on niin arjen luksusta kuin olla vain voi. Toisin kuin kaupungin toisen kahvilaketjun cappuccinossa jossa on pari desiä KERMAVAAHTOA kahvin päällä, tässä kahvissa on täydellinen maitovaahto ja just sen verran kaakaojauhetta ripoteltuna päälle, että pahin makeanhimo taittuu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

LEMPIRAVINTOLA

Se, mikä La Líneassa ilahduttaa, on mahtava ravintolatarjonta. Se painottuu toki aika pitkälti espanjalaisiin herkkuihin, eli tapasta on monessa muodossa ja jos ei pidä juustosta, lihasta ja leivästä niin sitten voi jäädä nälkä, MUTTA vaihtoehtoja riittää. Oma suosikkini on Bodebar, joka sijaitsee Plaza Fariñas aukion kulmalla. Siitä on ihana katsoa aukiolla puluja jahtaavia pikkulapsia ja kaupungin hulinaa, ja nauttia kohtuuhintaisista (joskin kaupungin lähestulkoon kalleimmista) herkuista. Omat suosikkiannokseni ovat perinteinen perunamunakas, joka on just sopivan pehmeä, höyryävän kuuma herkkupala, sekä grillattu vuohenjuusto tomaattien kanssa. Nam nam.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

LEMPIHETKI

Kun sitä on tullut niin paljon hehkutettua, niin vielä kerran: auringonlaskun aikaan missään ei ole niin kaunista. Kun kävelen sata metriä päädyn seisomaan meren äärelle, ja näen parhaimmillaan kolmeen eri valtioon: Espanjaan, Gibraltarille sekä Marokkoon. Näen ne rahtilaivat ja lentokoneet, iloiset espanjalaiset perheet iltakävelyllä ja joka ilta erilaisen väriloiston. Enkä voi kuin huokaista kiitollisena (ja valokuvata).

13 kommenttia artikkeliin ”LEMPIASIOITA LA LINEASSA

  1. Terhi Strömman

    Ai jai, tunnen ihan churron ja jäätelön maun suussani. Kyllä te asutte kivassa paikassa, Afrikan puolellekin pääsee alta aikayksikön

    Tykkää

  2. Ei vitsi, ihan parasta tuo mummo! Kuulostaa niin symppikseltä tapaukselta. Ja nyt mulla tekee mieli jäätelöä, churroista en välittänyt juurikaan. Vaikka ehkä vika oli siinä, että en ollut maistanut niitä teidän kotikaupungin parhaita versioita 😉

    Tykkää

  3. Ihana tuo mummo! Ja kiva kirjoitus paikasta, jonka tunnet hyvin. Suunnittelin juuri hetki sitten tekstiä siitä Espanjan Aurinkorannikon paikasta, jonka itse tunnen parhaiten (Torremolinos), mutta en ikinä saa siitä noin kivaa tekstiä aikaan kuin sinä.

    Tykkää

  4. valkkis

    Kiva kuulla näitä positiivisia puolia myös, ihana tuo naapurin mummo ja vitsit kun alko tehdä mieli kaikkia espanjaherkkuja! Meillä on tossa lähellä espanjalainen ravintola, mutta se taitaa ammentaa tarjontansa lähinnä pakastealtaasta, joten autenttinen kokemus tekisi terää välillä täällä bratwurstien keskellä 😛

    Tykkää

    1. Hah joo, on täällä paljon hyvää ja kaunista, vaikka kirjoituksissa usein se kriittisyys saa suurimman äänenpainon.
      Tosin pakko sanoa, että ruokatarjonta on niin espanjalaista että puuduttaa! Kun paikallisessa Facebook-ryhmässä kysyttiin, mitä ravintoloita tänne halutaan lisää, olin kuolla nauruun kun enemmistö vastasi että ”ESPANJALAISIA RAVINTOLOITA”, kun täällä ei muuta olekaan! 😀

      Tykkää

  5. Olipa kiva lempiasioiden luettelo! Minäkin olen juuri suunnitellut listaavani lempipaikkani Maputossa, että tulee positiivista sisältöä, sillä vastakohtien maassa on paljon hienoja pikku pisteitä kaiken karun lisäksi. Tästä sain taas muistutuksen, että pitääkin aloittaa lempipaikkalistaus. Yksi lempikauppa on niin ihana että pitäisi Kyllä oikeastaan vältellä sitä. Mutta en vain voi. Ja pitäähän sitä tukea naisia jotka jaksavat Mosambikissa yrittää!

    Tykkää

  6. Ha ha… hauskat nuo naapurit! Jotenkin osasin ihan eläytyä noihin tilanteisiin kun naapurit tulevat vastaan. Meillä on kanssa kiva kiinalaispappa naapurissa joka on todella lapsirakas. Hän aina haluaa nähdä meidän lapset ja vauvan, mutta sanoo aina heidän nimet väärin. Ja naapureina ollaan oltu VAIN seitsemän vuotta. No lapsethan tosin ei ole vielä niin vanhoja mutta jotenkin luulisi, että nimet jo olisi jääneet mieleen.
    Olipas kiva idea postaukseen, tällaisenhan voisi itsekin joskus rustata omasta kotikaupungista.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s