PALJON ONNEA, BLOGI

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen ennenkin sanonut, ja sanon nyt uudestaan (tämä blogihan nyt on muutenkin täynnä toistoa, huomaan jatkuvasti kirjoittavani melkein sanasta sanaan saman jutun kuin mitä vaikka puoli vuotta aiemmin): metabloggaaminen eli bloggaamisesta bloggaaminen on ehkä bloggaamisen ankein alalaji. Jos bloggaaminen itsessään on usein vähän sellaista oman napanöyhdän kaivelua, niin bloggaamisesta bloggaaminen vasta sitä onkin. Nyt kuitenkin annan siihen itselleni erityisluvan, nimittäin huomenna sitten blogini täyttää kolme vuotta! Kyseessä on siis kaikista pitkäikäisin blogini.

Olin kesällä 2015, muistaakseni, laittanut edellisen, enemmänkin lapsiperhearjen, äitiyden ja lasteni toilailujen ympärillä pyörineen blogin hyllylle. Yllättäen sitä vapaa-aikaa oli aika paljon vähemmän kun toinen vanhemmista muutti viikon varoitusajalla Skotlantiin ja jäin yksin ihmettelemään alle 1-vuotiaan, 3-vuotiaan ja 5-vuotiaan kanssa (kuulostaa pahemmalta kuin oli: olimme kyllä vähän osanneet varautua tähän, ainakin henkisesti, ja minulla oli oma äitini vahvasti apuna arjessa). Kun alle puolen vuoden jälkeen suunnaksi muuttuikin Gibraltar ja yllättäen meitäkin alkoi ulkomaat kutsua enemmän, tuntui sopivalta hetkeltä aloittaa taas kirjoittaa. Olihan sitä ehtinyt tulla jo ikävä. Vuorovaikutusta, sitä, kuinka kirjoittamalla sain joskus jäsenneltyä omia ajatuksia muuallakin kuin blogissa, vertaistukea ja ystävyyssuhteita, jotka ovat hands down paras asia mitä bloggaaminen on tuonut elämääni.

Alkuun oltiin vielä hieman salamyhkäisiä, sillä espanjalaisiin tapaan työsopimusta saatiin hetki odotella ja piti jännittää, jäämmekö sittenkin Skotlannin nummille kirmaamaan. Onneksi kuitenkin asiat järjestyivät, niin kuin niillä on yleensä aina ennen pitkää tapana. Vaikka mikään helpoin, halvin tai aina hauskinkaan elämäntapa tämä ei ole ollut, niin mahtava seikkailu ja jotain, mitä ei voi katua. Nyt tietty ajatukset ovat jo vähän siinä, mitä ensi vuonna tapahtuu, kun perheyksikkö todennäköisesti puretaan kahteen eri maahan, taas, mutta pakko ottaa sekin seikkailun kannalta. Vaikka blogissa jää moni asia meidän elämästä pimentoon, niin olen onnellinen että olen sitä jaksanut kirjoittaa kuvien kera. Näihin tunnelmiin on mahtava palata välillä, muistella kulttuurishokkia ja sitä, miltä asiat ovat ensimmäistä kertaa maistuneet, näyttäneet, tuntuneet ja tuoksuneet. Vaikka kaikkea ei ole kirjoitettu tänne, pystyn itse lukemaan ne asiat rivien välistä – ja aivan varmasti pitkään mukana kulkeneet ja meidät muutenkin tuntevat pystyvät myös!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos ei lasketa sitä ensimmäistä blogia 2000-luvun alkupuolella, kun reissasimme pitkin Väli-Amerikkaa ja blogi oli helpoin tapa viestiä Suomeen huolestuneille vanhemmille, että hengissä ollaan, aloin kunnolla kirjoittaa vasta tultuani äidiksi. Vanhemmuus oli sellainen elämänmuutos, josta riitti ammennettavaa, vaikka nykyään se ei enää olekaan keskipisteessä. Nyt oikeastaan mietin, että mikä blogi tämä on? Välillä on seurattu meidän ees taas matkustelua, sitten asettumista uuteen maahan – entä jos palaamme Suomeen, onko muuta kirjoitettavaa kuin kotiinpaluu, se kuinka pimeys ja loska ahdistaa, vai jatkanko vain sillä linjalla että kirjoitan mistä huvittaa. Jos siihen siis on aikaa.

Matkablogia olisi ihana pitää, mutta kuten jo aiemmin tilitin, niin yritän kuitenkin konkreettisesti vähentää matkailua. Haaveilen kyllä siitä, että joskus kymmenen tai ehkä enemmänkin viidentoista vuoden päästä voisin palata takaisin lempimaahani Guatemalaan tai Meksikoon pidemmäksi ajanjaksoksi, mutta en tiedä onko silloin blogeja tässä muodossa edes olemassa. Tai minua, heh heh. Jos tämä nyt kuulostaa siltä, että valvoisin öitäni miettien mitä blogille käy jos ja kun loppuu aika, kirjoitusaiheet tai lukijat niin ehei, oikeasti en ihan hirveästi murehdi sitä etukäteen. Ilokseni internet on täynnä vieläkin mielenkiintoisempia ja kiehtovampia blogeja, joissa voin halutessani inspiroitua ja ihastua toisten ajatuksista ja kokemuksista ja kuvauksista. Sehän se kaiken suola on.

Hauskaa on, että kolmen vuoden jälkeen blogin luetuimmat postaukset liittyvät kiukkuiseen ränttäykseen Tampereen delfinaarion sulkemisesta, tunnelmandroppaajista sekä kasvatuseroista. Ei oikeastaan varsinaisia matkailuaiheita. Yhä yllättää, kuinka joskus jotkut postaukset päätyvät jakoon sellaisiin kanaviin, että niistä tulee suorastaan yleisömenestyksiä – vainoharhaisuuteen asti, kun ei itse ymmärrä miksi ja mistä tuhannet ihmiset ovat päätyneet lukemaan siitä että ruoskin itseäni ostoslipsahduksista. Ja toisaalta jotkut omat suosikkipostaukset, kuten ne missä on värikkäät kuvat feriasta tai hyviä vinkkejä Sevillaan, jäävät lukematta. Sillä luettavaksihan näitä juttuja tänne kirjoittaa. Jos en kaipaisi kommunikaatiota ja jakamisen iloa, niin kirjoittelisin päiväkirjaa ja mököttäisin hiljaa. Joten kiitos kolmesta vuodesta, te kaikki 120 000 tyyppiä jotka olette täällä kolmen vuoden aikana kyläilleet, ja erityiskiitos kaikille niille nimimerkeille, jotka ovat roikkuneet mukana melkein koko matkan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

27 kommenttia artikkeliin ”PALJON ONNEA, BLOGI

  1. Onnea! (Tosin minä lasken blogisi paljon vanhemmaksi – muutamat osoitteenmuutokset sinne tänne… Tai ehkä pitäisi onnitella juuri siitä, että olet saanut pidettyä lukijat mukana näissä muutoksissa – itselle kävi toisin, mikä kieltämättä on lievästi epämotivoivaa kirjoittamisen kannalta :D)

    Tykkää

  2. Paljon onnea minultakin kivalle blogillesi ja sen kirjoittajalle! Totta, että sitä, mikä aihe kiinnostaa ja mikä vähemmän, on joskus ihan mahdoton arvata etukäteen. Jostain voi itse olla todella innostunut, se on itselle tärkeä, ja sitten siitä ei kukaan kiinnostu (tai tosi harva, mutta onneksi edes he!). Ja joskus kirjoittaa jotain mettien, onko tämä nyt ihan tylsää, ja se onkin yllättävän luettu. Onneksi emme ku itenkaan kirjoita ihan vain lukujen vuoksi, vaan tekemisen ilosta ja joskus tosiaan saadaan yllättyä.

    Tykkää

    1. Voi kiitos 🙂 Ja joo, tietenkin ne itseä kiinnostavat aiheet on parhaita mutta eivät useinkaan herätä samoja intohimoja; mulla se on nuo feministiränttäykset ja lastenkulttuuri, mutta niitä ei paljoa lueta 😀 Mutta silloin jos ulvon Helsinki-Vantaan ongelmista, siitä tulee suosittu postaus 😀 Mutta kyllä, kirjoittamisen ilosta ja intohimo edellä!

      Tykkää

  3. Onnea blogille, oli sitten blogin ”kategoria” mikä tahansa tai vaikka vähän kaikkea!
    Kuulostaa tutulta tuo, että blogin sisältö elää ja muuttuu elämäntilanteen mukaan tai joskus tulee lopetettua koko blogi ja aloitettua uusi, erilainen tilalle.
    Itsellä bloggailu alkoi ihan vaan päiväkirjamuotoisesti jolla lähinnä viestitin reissun päältä kotiin vanhemmille ja tuttaville että hengissä ollaan, ja kotona ollessa harmittti kun ei ollut ”mitään” kirjoitettavaa kun en halunnut nykyiseen blogiin muuta kuin pääsääntöisesti matkajuttua.
    Vasta nyt ihan vähän aikaa sitten sain tehtyä päätöksen että rupean kirjoittamaan aikaisemmista reissuista vähän syvällisemmin kuin pelkästään kuulumisten muodossa, ja huomaan että nautin tällä tavalla kirjoittamisesta ainakin tällä hetkellä enemmän!

    Tykkää

    1. Hyvä päätös! Yritin linkata sun blogiin, mutta herjasi että yrittäisit kalastella tietojani (voisin kyllä antaa luottokortin numeron kelle vaan, siellä ei ole pitoa, heh heh). Vanhoista reissuista ja tarinoista on kiva lukea, lopulta esimerkiksi ravintola- ja hotellisuositukset elää kuitenkin mutta hyvät tarinat säilyttävät tehonsa!

      Tykkää

  4. M

    Jatka samaan malliin!
    Olen lukenut juttujasi sun kuopuksen syntymästä lähtien. Kun löysin blogisi niin luin monena iltana vanhoja postauksia oikein ahmimalla ja usein sain makeat naurut.
    😊 Onnea!

    Tykkää

  5. Onnea blogisynttäreiden johdosta! Meillä seuraava taitaa olla 15-vuotissynttäri, mutta emme mekään ihan koko matkaa voi väittää matkablogi olleemme, vaikka nyt melko puhtaasti sitä olemmekin.
    Tuosta matkailun vähentämisen tarpeesta, luitko jo Vaihda vapaalle -blogin pohdinnan siitä, että entäs jos kaikki lopettaisivat lentämisen. Loistavaa pohdintaa aiheesta!

    Tykkää

    1. Kiitos kovasti 🙂
      Ja luin postauksen; olen toki samaa mieltä turismin merkityksestä monien kehittyvien maiden taloudelle sekä asenneilmapiirin ylläpitämiselle, mutta valitettavasti totuus lentämisestä on kuitenkin tilastojen valossa enemmän kaikkea muuta kuin Afrikkaan luonnonsuojelualueille… Näissä on vähän sellainen viimeinen puolustuksen maku, vaikka se toki sallittakoon jokaiselle.

      Tykkää

  6. Onnea synttärisankarille! 🙂 Postauksia kirjoitettaessa ei kyllä koskaan tiedä, mikä niistä nousee suosikiksi ja mikä ei. Mun blogissa Gambia-jutut on tällä hetkellä todella in. Ilmeisesti se kiinnostaa ja ehkä mietityttää matkakohteena.

    Tykkää

  7. Paljon onnea mahtavalle blogille! Löysin sen pariin vasta noin vuosi sitten – ja onneksi. Hauskaa on ollut sen sen matkassa 😀 Vaikka oma perhetilanne on ihan eri, voin hyvin samaistua osaan Espanjan arjen pohdinnoista täällä reilun sadan kilometrin päässä.

    Tykkää

  8. Paljon onnea 3-vuotiaalle! EIköhän noista bloggaukseen liittyvistä identiteettikriiseistä kärsi milloin kukakin. Itselle tullut samoja ajatuksia matkablogin pitämisestä ilmastoraportin (yllätysyllätys) julkaisun jälkeen. Katsellaan mihin se siitä muotoutuu!

    Tykkää

  9. Onnea!:) Nauratti tuo edellisen blogisi tausta, sillä meidänkin matkablogi taisi alunperin syntyä juuri siksi, että saatiin viestitettyä nopsasti ja laajemmin lähisuvulle siitä, että hengissä ollaan ja mitä kuuluu, missä sitten ikinä reissattiinkin;D

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s