SIVUTYÖNÄ TURISTIOPAS

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aina välillä ulkosuomalaisten keskuudessa tulee puheeksi vieraat, ja silloin usein ne, jotka asuvat jossain kivassa lomakohteessa  – Euroopan suurkaupungissa, rantalomapaikan lähellä, jossain kohtuullisten kulkuyhteyksien päässä Suomesta – toteavat, että vieraita olisi tulossa enemmän kuin ehtii kestitä ja aika usein vierailut toistavat sellaista isännän tai emännän kannalta vähän uuvuttavaa kaavaa. Että samalla kun yrittää elää omaa arkea töineen ja kouluineen ja tiskeineen niin toiset tulevat lomalle, kaipaavat turistikierrosta ja seuraa ja sitä rataa. Yleensä ketään ei harmita läheisten ja itselle tärkeiden ihmisten visiitit, mutta ymmärrän hyvin että voi olla ainakin alkuun vaikea kieltäytyä myös kestitsemästä niitä puolituttuja, jotka innostuvat kun tajuavat voivansa säästää majoituskuluissa ja saavansa vielä pätevän paikallisoppaan samalla diilillä.

Meillä ei tätä ongelmaa kyllä ole ollut, vieraita saisi tulla enemmänkin. Sen lisäksi meillä nämä ”pakolliset turistikohteet” ovat sellaisia juttuja, joita tykätään tehdä muutenkin: käydä Gibraltarinvuorella tai delfiinisafarilla, kiertää lempirantoja ja ehkä ottaa haltuun joku uusi paikka. Ystävien vierailu Granadassa oli täydellinen tekosyy omalle irtiotolle, ja toisaalta kaveriperheen kyläily ja se vähän kummallinen AirBnB-kokemus olivat nekin elämyksiä, joista riittää muisteltavaa. Mutta ymmärrän hyvin sen, että jos yhteydenottoja tulee jatkuvasti erityisesti majapaikan ja muonituksen toivossa, se ärsyttää. Olen ymmärtänyt, että yleensä tarpeeksi monen kuluttavan kyläilyn jälkeen se ”ei” alkaa tulla vähän vahvemmalla äänenpainolla ja vastaavasti vieraisiin oppii suhtautumaan ”talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan”-mentaliteetilla.

Olen tullut oman elämäntilanteen myötä itse vähän varovaisemmaksi kun vierailen ulkomailla asuvien ystävien luona: pyydän kyllä ravintolavinkit ja sellaisen yleisen katsauksen siitä, mitkä perinteisistä turistikohteista ovat käymisen arvoisia ja mitkä voi jättää väliin. Mutta yritän parhaani mukaan antaa tilaa niille, keille oma kotikaupunki on varmaan jo läpikoluttu. En ehkä itsekään jaksaisi vuosien ajan ajaa taksilla ympäri Gibraltaria, vaikka se toistaiseksi on ollut tosi hauskaa. Jossain vaiheessa alkaisin luultavasti kuulostaa elämäänsä kyllästyneeltä matkaoppaalta.

Mutta itse asiassa nykyään saan toimia turisti-infona ainakin kerran päivässä. Poikkean paikallisväestöstä ulkonäön puolesta sen verran, että näytän ilmeisesti melko varmasti englantia puhuvalta. Mutta kuitenkin tarpeeksi paikalliselta, kun pyörin kylillä joko koirien tai potkulautailevien lasten tai ruokaostosten kanssa. Kotimme edessä nimittäin on turistien suosima parkkipaikka, ja ainakin kolme, neljä kertaa viikossa saan auttaa jotain espanjalaisten parkkimittarien hämmentämiä turisteja sen kanssa. ”Kyllä, maksimiaika on vain kaksi tuntia. Jos tulee sakot pitää vaan etsiä se parkkitarkastaja ja maksaa hänelle kymppi. Gibraltar on tuolla päin”. Myös bussiasema löytyy kotimme vierestä, ja sieltäkin on aika onnettomat oppaat parin sadan metrin päähän rajalle. Jos ei ymmärrä kurkata talojen välistä nousevaa Gibraltarinvuorta, saattaa ihan oikeasti eksyä ja lähteä väärään suuntaan. Näemme sitä joka päivä.

Vaikka alkuun välttelin suomalaisturisteja, nyt moikkaan iloisesti. Moikkaan mielelläni  ruotsiksikin. Neuvon välillä vaikkei kysyttäisi, koska se nyt vaan on kivaa: kertoa kotipaikkani parhaat puolet. Tiedän hyvät ravintolat, ja muutaman käytännön vinkin. Mikäs niitä jaellessa. La Línean toivoisin hieman satsaavan turisteihin, sillä täälläkin on nähtävää ja loistavia tapaspaikkoja. Aina tilaisuuden tullen vinkkaan lempikahvilan tai jäätelöbaarin. Tosin yleisin kysymys kyllä kuitenkin on, miten päästä Gibraltarille ja mihin parkkeerata. Vastaan kyllä niihinkin. Oikeastaan mietin kauhulla, miten kaikkien niiden eksyneiden turistien käy kun me emme ole täällä. Kuka ne kääntää ystävällisesti katsomaan selkänsä takana näkyvää vuorta tai lohduttaa, ettei autoon ilmesty rengaslukkoa vaikka parkkilappu erääntyisi. Jos en muute tunne itseäni tärkeäksi, niin ainakin turistit tuovat arkeen suuren merkityksellisyyden tunteen!