MEIDÄN PÄIVÄ-VALITUSPOSTAUS

Aina välillä (eli ehkä kaksi kertaa) saan toiveita tulevien postausten suhteen. Yksi sellainen toive on ollut klassinen ”meidän päivä”-postaus, jossa kertoisin…noh, meidän päivästä. Tämän päivän postaus kumpusi tästä toiveesta, joskin en usko, että se on ihan juuri sitä mitä multa toivottiin. Olen pahoillani. Saa toivoa, toteutus voi olla sitten ihan mitä sattuu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuopus herätti kello 7.15. Sanoin, ettei ole vielä aamu. Hän sanoi, että on aamu. Annoin lapsen katsoa Youtubea mun puhelimesta, mikä on täysin moraalitonta mutta myös välttämätöntä niinä aamuina kun ei kykene samaan sisäiseen rytmiin lasten kanssa. Meidän takapihalla oleva kunnantalon aukio on koko kesän toiminut öiseen aikaan nuorisolaisten diskona, painiareenana, huumeriitojen selvityspaikkana ja siellä on oikeasti lähes joka yö huudeltu aamuviiteen asti. Useimmiten paikalliset, toisinaan brittituristit, välillä venäläiset expatit. Vaikka olemme nukkuneet parvekkeen ovi kiinni ja kärsineet kuumuudesta, on möykkä silti pitänyt hereillä monena yönä. Nyt myös yläasteiden palattua arkirytmiin tällä viikolla on meno rauhoittunut hieman, mutta silti univelkaa on. Ensi viikonloppuna Gibraltarilla on MTV Gibraltar Music Festival, jonka viime vuoden kokemuksella tiedän tarkoittavan keskiyön yli jatkuvaa jumputusta… Joten yritän nukkua niin paljon varastoon kuin mahdollista.

Sitten oli pakko nousta ja tehdä lapsille eväät. En ollut sulkenut keskimmäisen vesipullon korkkia kunnolla, joten sain viestin koulun portilta, että lapsen reppu on täynnä vettä, koulukirjat pilalla ja lapsi joutuisi olemaan iltapäivän liikuntatunnilla kuivin suin yli 30 asteen helteessä. Lähdin siis kiinakaupan kautta koululle. Kiinakaupassa ei saanut maksaa kolmen euron vesipullo-ostoksia ja koiranremmiä (meille tulee sunnuntaina uusi hoitokoira) kortilla, eikä ollut käteistä. Ostin koirille puruleluja parin euron edestä. Nyt se on jo syönyt ne, ja tietäen miten myrkyllisiä muovileluja kiinakaupoissa myydään voi olla että meillä ei ole huomenna enää koiraa. Vitsi vitsi. Suurin osa niistä palasista on oikeasti pitkin kotia. Noh, sitten kiirehdin koululle ennen kuin toimisto sulkisi, koska muuten en pääsisi viemään vesipulloa lapselle ja hakemaan kirjoja kotiin kuivattavaksi. Halusin nähdä, voiko ne pelastaa, koska juuri nyt en tahtoisi maksaa 150 euroa näistä kirjoista, jotka kerran saimme kunnalta ilmaiseksi. Kävi ilmi, että opettaja oli ilmeisesti pelastanut kirjat eikä vesivahinko ollut aivan niin dramaattinen kuin olin aamulla saanut kuulla. Menihän se tunti näinkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sitten palasin kotiin lenkittääkseni koiran keskipäivän kuumuudessa. Kuumuus on juuri nyt tosi tukalaa. Ilmankosteus on yli 90% ja Gibraltarinvuoren päällä on leijunut päivien ajan pilvi, joka peittää yli puolet vuoresta. Se on roikkunut ja levinnyt meren päälle ja painostavassa helteessä kaikki tuntuvat odottavan että tulisi myrsky tai edes sade. Tai ainakin minä odotan. Otin poikien potkulaudat (noin 8 kiloa), kannoin ne koululle (noin 1,3 kilometriä) ja olin perille päästyäni hikinen ja kiukkuinen. Kotona lapset pelasivat ja söivät. Sitten päätimme lähteä kantakahvilaamme syömään. Tämä siksi, että olen ollut tuhlailevan Suomiloman seurauksella niin pienellä budjetilla, etten ole melkein viikkoon juonut kokista tai kahvia ja nyt tuntui siltä, että olisi pakko saada vähän kofeiinia. Kantakahvila oli täynnä tuttuja ja lapset söivät sivistyneesti bocadillot. Päivä alkoi jo muuttua vähän paremmaksi. Oli ylipäänsä hyvä, että lähdimme ulos. Muuten olisin joko maannut katatoonisena sohvalla ja katsonut Bonusperhettä Netflixistä, tai kerännyt kierroksia internetissä: Vihreät ovat julkaisseet tulevan kevään eduskuntavaaliehdokkaitaan ja jostain syystä näiden ehdokkaiden Facebook-profiilit ovat nyt täynnä kaiken maailman todellisuuskriitikoita, jotka haluavat kertoa kuinka Vihreät pilaavat kaiken. Voi kun ne joskus aloittaisivat sen öyhötyksen esittämällä edes yhden vertaisarvioidun tutkimuksen siitä, että ihminen ei selviä ilman pekonia mutta pärjää ilman hengitysilmaa. Eniten ärsyttää se, että itse ponnistelee arjessa edes pienillä valinnoilla hidastamaan tätä maailmanloppua ja siitä hyötyvät myös nämä täyspällit, jotka ihan vaan periaatteesta haluavat ajaa sen sadan metrin makkaranhakumatkan yksityisautolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta sitten päivä alkoi kääntyä koko ajan paremmaksi. Ehkä se oli se kahvi, ehkä ne irtokarkit jotka kävin lapsilta salaa hakemassa kun esikoisen luokkakaverin äiti katsoi poikien perään puistossa, jossa ainoa aktiviteetti on joko syöttää tai pelotella puluja, tai molempia. Hän laittoi viestin ja pyysi mukaan puistoon, ja lähdimme mielellämme koska juuri edellisenä päivänä sain selvittää espanjaksi poikien välistä kolmiodraamaa ja ajattelin, että jo ihan eleenä olisi hyvä mennä viettämään aikaa yhdessä. Jatkoimme matkaa leikkipuistoon, josta löytyikin lisää poikien koulukavereita ja kaikilla olikin tosi hauskaa. Tutustuin expat-perheeseen, jonka lapsi on kuopuksen luokalla. Sain viestin Suomesta, että tärkeälle, tärkeälle ystävälle viikonloppuna syntynyt vauva voi hyvin ja se lämmitti mieltä vieläkin enemmän. Sain kutsun huomenna juomaan viiniä ja syömään nachoja uuden tuttavan kotiin. Nyt saan vielä katsoa lisää Bonusperhettä ja tiskata. Jos vielä yöllä sataisi niin tässähän oltaisiin ihan plussan puolella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

2 kommenttia artikkeliin ”MEIDÄN PÄIVÄ-VALITUSPOSTAUS

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s