Maanantaina, melkein syyskuun puolivälissä, ennen juhannusta alkanut näin äidin näkökulmasta aivan riittävän pitkä kesäloma tuli päätökseensä. En ollut enää erityisen stressaantunut, vaikka esikoisen siirtyminen kolmannelle luokalle vahvistui vasta viikkoa ennen koulujen alkua, ja kuopuksen paikka 4-vuotiaiden ryhmässä esikoulussa kolme päivää ennen aloitusta. Ehdin jopa kahteen ”vanhempainiltaan”, jotka tosin täkäläiseen tyyliin olivat keskellä päivää ja painottuivat enemmän kuulumisten vaihtoon kuin tehokkaaseen tiedotukseen. Olimme saaneet jo loman alussa listat tarvittavista tavaroista, mutta koska koulupaikat eivät olleet satavarmoja, lykänneet kaikki hankinnat ihan viimemetreille. Toisin kuin edellisellä kerralla, päätimme hoitaa itse – säästösyistä – kolmen lapsen koulutarvikkeiden ostot ja olipahan show!

Vaikka koulu itsessään on ilmainen, ei tämä syyskuu ihan halvaksi tullut. Koululaiset saavat kirjat koulun puolesta: esikoinen kolmasluokkalaisena käytettynä, ekaluokkalaiset saivat kevätjuhlassa myös maksusitoumuksen opetusvirastolta jotka jätettiin kirjakauppaan kesällä – ja haettiin vartti ennen koulun alkua maanantaina. Kuopus, esikoulua vastaavalla infantilin toisella luokalla, saa maksaa oppimateriaalinsa itse: kirjapakkaus on päälle sata euroa. Koulupuvut, jotka eivät varsinaisesti ole pakolliset, mutta vahvasti koulun puolella suositellut, maksoivat yhteensä 90 euroa. Ihan jokaista osaa ei enää ollut saatavilla, kun olin niinkin ajoissa liikkeellä kuin kolme päivää ennen koulujen alkua (ja jonotin tunti ennen koulun aloitusta saadakseni kirjaillut koulupaidat ajoissa – hieman meni sekin tiukoille!). Ja sitten kolmen A4-arkin verran kouluun hankittavia tavaroita: kyniä, kumeja, papereita, askartalupahveja, sellofaania, käsisaippuaa, viivottimia, vihkoja, kansioita…

Mulla meni puolisen päivää googlatellessa näiden tarvikkeiden kuvia, jotta ostaisin varmasti oikeita tusseja ja lyijykyniä ja vihkoja oikeilla viivoilla (ja silti ostin vääriä – noottia tuli opettajalta heti ekana päivänä). Espanjantaito ei ihan taipunut kaikkeen. Kuten esimerkiksi kun kolmasluokkalaisen listalta löytyi flauta ja compás, aloin ihmetellä kovasti mitä ne huilun lisäksi tekee kompassilla. Onneksi mua sivistettiin, että kyseessä onkin harppi. Kuten kaikki muutkin huonosti varautuneet vanhemmat, olimme tarvikehankinnoilla Carrefourissa lauantaina kaksi tuntia ennen sulkemisaikaa. Vihot ja puolet listan tarvikkeista olivat jo loppu, ja niitä jonoteltiin kaupungin pienissä kirjakaupoissa sitten maanantaina muiden tuskanhikeä valuvien vanhempien kanssa. Rahaa hankintoihin meni yli 300 euroa, ja aikaa nelisen tuntia.

Heinäkuun lopussa neljä vuotta täyttänyt kuopus meni eskarin toiselle vuosikurssille aivan ummikkona. Sen verran ehdimme edeltävällä viikolla tavata opettajaa, että totesin hänen olevan viimeisillään raskaana – eikä sijaisesta ole vielä mitään tietoa. 4-vuotiaan koulupäivät alkoivat pyöriä heti samalla aikataululla kuin isoveljien, eli yhdeksästä kahteen. Sain saattaa hänet luokkaan, mutta mitään suomalaisen päiväkodin kahden viikon tutustumisjaksoa tai pehmeää laskua ei ollut tarjolla: sinne vaan muiden sekaan, ja onnea matkaan! Onneksi ensimmäinen viikko sujui hyvin. Lapsi itse on aina koulupäivän päätteeksi hilpeällä tuulella ja opettajastakaan ei saa muuta irti kuin että kaikki on muy bien. Täytyy siis kai uskoa, että kaikki on muy bien. Yhtään enempää eivät ole kommunikoineet myöskään koululaisten opet. Lukujärjestykset sentään saatiin perjantaina, ja kävi ilmi esimerkiksi että esikoinen opiskelee nykyään ranskaa!

Nyt kun kotona on kolme ”koululaista”, niin kuulun myös kolmeen vanhempien WhatsApp-ryhmään ja veikkaan, että tästä on taas rutkasti iloa koko vuodeksi. Jo nyt puhelin pirisee, kun yksi äiti jakaa kuvia omista syntymäpäiväjuhlistaan (jonne oli kutsunut kaksi muuta luokan äitiä, mutta ei muita!) ryhmään, toisessa ryhmässä riidellään käsisaippuavuoroista ja kolmannessa etsitään kadonnutta krokotiililelua. Että vaikka kotona onkin hiljaista muutaman tunnin vuorokaudessa, niin ainakin WhatsAppissa riittää elämää! Ensimmäinen kouluviikko oli kaikin puolin hyvä kokemus, lapset vaikuttavat oikein tyytyväisiltä päästyään ikätovereidensa keskuuteen ja minä nautin ensimmäistä kertaa siitä elämänvaiheesta, että kaikki lapset ovat vähän aikaa päivässä jonkun muun vastuulla. Olen kyllä jo huomannut ikävöiväni niitä ”kakkaako ihmissusi metsään vai vessaan”-tason kysymyksiä…