TURKURAKKAUS

Ei ole totta! Olimme kaksi yötä Turussa ja mulla ei ole sieltä kuin muutama valokuva – paitsi siis itse reissun pääkohteesta Muumimaailmasta josta kuvia on noin kuusituhatta, mutta Turusta… No, kuvailenpa sitten senkin edestä mikä hauska paikka tuo Turku on. Pitäisi varmaan käydä siellä joskus maaliskuussa niin en joka kerta haluaisi muuttaa tähän läntiseen paratiisiin. Olen aina vain yhtä fiiliksissä tuosta vanhasta pääkaupungista, joka näin lapsiperhevinkkelistä näyttäytyy hauskana, monipuolisena ja just sopivan kokoisena kaupunkina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka en ole käynyt Turussa yhdessäkään joen varren monista kutsuvista ravintoloista enkä koskaan bailannut Dynamossa eikä tällä reissulla ehditty edes lasten rakastamaan Seikkailupuistoon niin SILTI olen taas sitä mieltä että Turku nyt vain on melkein parasta mitä Suomella on tarjota. Luulen, että kaikki se jo onneksi vähän niinkuin moukkamaiseksi muuttunut vittuilu turunmurteestakin on ollut vain kateutta, kun niillä on kiva kirkko, Ruisrock ja vielä linnakin.

Nyt meillä kävi monella tapaa mahtava munkki kun ensimmäiseksi kaupunkiin saavuttuamme saimme seuraksi mun rakkaan ystävän Helsingistä (!), joka nautti lentoemännän työsuhde-eduista eli yöpymisistä eksoottisissa kohteissa. Turussa siis, jos et vielä hoksannut. Kävimme lounaalla Pizzariumissa, johon rakastuin ensimmäistä kertaa Turussa mutta joka on sittemmin tuottanut useamman pettymyksen pääkaupunkiseudulla – kuten kaikki kunnon masokistit, tahdon silti antaa sille aina vain uuden tilaisuuden. Taas piti pettyä, hintaansa nähden oli kuivakkaa. Ei siis pahaa missään nimessä, mutta ei nyt ihan hinta-laatusuhde hienosäädettynä. Syy, miksi menimme alunperin Hansa-kortteliin (josta ei voi päästä ulos eksymättä ainakin kerran, ainakaan nyt remonttien aikaan se oli melkoinen labyrintti) oli jäätelöbaari Gelateria Nuvole, jossa on töissä meidän La Línean kantapaikkamme pyörittäjän serkku. Siis se nyt jo turkulaiseksi tituleerattava poika, joka ensimmäisenä kesänämme palveli meitä kiltisti suomeksi!

Koska mukana oli kolme lasta ja matkalaukku, ei jaksettu pienessä vesisateessa lähteä sinne Seikkikseen tai muuhunkaan kivaan leikkipuistoon vaan suunnattiin parin kadunkulman päähän Forum-kortteliin, josta löytyi pikkupoikieni paratiisi: Kokoo-legopaikka (en keksi oikein pätevää nimitystä, koska mikään perinteinen myymälä se ei ollut). Viisi euroa per lapsi, ja mä sain istua kaksi tuntia täydessä rauhassa (mitä nyt välillä piti kehua legotekemyksiä) koneeni kanssa ja vähän kuikuilla naapuriliikettä, joka oli täynnä kaikkea ihanaa hipsterivaatetta. Olisihan siinä vieressä ollut se yhtä lailla lumoava Turun pääkirjastokin, jossa olemme joskus vuosia sitten lasten kanssa sekoilleet ennenkin.

Kun lopulta sain uhkailtua ja lahjottua lapset pois paikasta, suuntasimme akateemisen emäntämme luokse. Tästäkin saa vaan kiittää internettiä ja sitä vanhaa blogiskeneä, jonka ansiosta tapasin Emerita of Turun, joka joskus tunnettiin Taikinanaama-pseydonyymilla. Vain neljän lapsen äiti on niin hullu että spontaanisti tarjoaa yösijaa kolmelle lapselle ja niiden äidille, ja sekin oli taas – sori kun nyt käytän vain tätä yhtä adjektiivia koko ajan – IHANAA. Kaunis puutalokoti aivan järkyttävän lyhyen kävelymatkan päässä keskustasta. Siellä oli neljä suloista lasta, joiden kanssa mun lapsilla synkkasi heti ja minä sain vähän soseuttaa omalle pihalle pudonneita omenoita, ihmetellä sitä miten jollain on niin iso ja upea koti ja vielä keskeisellä sijainnilla ja toisin kuin pääkaupunkiseudulla, Turussa jää tällaisen kotihankinnan jälkeen vielä rahaa esimerkiksi ostaa ruokaa. Vaikka ei sitäkään tarvita kun puutalounelmassa voi melkein alkaa omavaraiseksi.

Kävimme lasten kanssa siellä Muumimaailmassakin, siitä lisää myöhemmin. Ja jos en siihen mennessä ollut valmis vaihtamaan Andalusiaa Aurajokeen niin illalla tiedostava emäntäni vei minut Turun Kirjakahvilaan katsomaan elokuisen tähtitaivaan alle ulkoilmanäytöstä. Paikka oli täynnä ihmisiä jotka olivat paljon coolimpeja kuin minä mutta se ei haitannut: sain juoda kivitalon sisäpihalla siideriä ja syödä vegaanista mokkapalaa, seurata Silvana Imamin kehityskaarta yhden ruotsalaisen dokumentin verran ja okei, palella niin paljon että tärisen vielä tänäänkin. Sen verran täytyy sanoa, että valitettavasti Turun ilmasto ei vieläkään sovi meikäläiselle. Kotimatka joen yli taianomaisen puolikuun valossa ja olin valmis muuttamaan heti Turkuun. Turku, ota minut! (Olen luultavasti tuon ulkoilmanäytöksen seurauksena lievässä kuumeessa, siitä tämä sekoilu.)

21 kommenttia artikkeliin ”TURKURAKKAUS

  1. sun Turkusi on kovin erilainen kuin mun, mutta onneksi Turku on kumminkin ihan paras!

    En ole saanut teinejä KoKoomaan, enkä Seikkikseenkään enää viime aikoina.
    Pizzariumissa vaihtuivat omistajat, siksi varmaan pettymys. (lähtivät Hesaan, miten se on mahdollista?)

    No, onneksi on kirjasto, joki ja ylipäätään Turku 🙂

    Tykkää

  2. Kyllä tässä oli totuus kaikesta. Turku on maailman, ööö, Turku! (Joko Emerita oli lakannut vihaamasta sitä? :D)

    Selasin muuten sun sivupalkkia: olet postannut _ei yhtään enempää eikä yhtään vähempää kuin_ täsmälleen 14 postausta _joka_ kuu about kahden vuoden ajan ja sen jälkeen vuoden ajan _tasan_ 10 postausta kuussa. Mua rupes vähän pelottamaan.

    Tykkää

    1. Kyllä se Emeritakin erittäin kauniisti tästä kotikaupungistaan puhui! Kuka nyt Turkua voisi vihata??

      Eikä kannata pelätä; pidän rutiineista ja säännöllisesti toistuvista numerosarjoista. Mussa on paljon pelottavampiakin puolia!

      Tykkää

  3. Kiitos kotikaupunkini kehuista! Kun täällä elelee arkea (myös kolmen pojan äitinä), niin ei aina osaa edes ajatella, mitä kaikkea hienoa täällä on. Pizzariumista sen verran, että käytiin siellä todella pitkästä aikaa tällä viikolla, ja saman huomion tein, että taso oli laskenut 😦

    Tykkää

  4. Aaa ihana Turku! Just itsekin blogissa hehkutin Turun saaristoa. Oon asunut pienen elämäni aikana Etelä-Pohjanmaalla pienessä kylässä, Jyväskylässä ja Tampereella – täytyy sanoa, että Turku on hyvä paikka ihmisen elää ja olla! Ihan huippupaikka lapsiperheen näkökulmasta.

    Tykkää

    1. Hehee, mäkin oon asunut Jyväskylässä ja Tampereella – epäilen, että niitä ei tule kehuttua myöskään siksi, että entisenä asukkaana ei aivan osaa arvostaa näiden kaupunkien eksotiikkaa.

      Turku on hyvä paikka, siitä olen kyllä vahvasti samaa mieltä 🙂

      Tykkää

  5. stacysiivonen

    Joo, tota, minäkin olen pyörinyt Kirjakahvilassa, enkä ole laisinkaan cool. Tykkään myös pyöriä Kortteliravintola Kertussa. Turussa on paljon kivaa että myös ei-kivaa, joitain ihmeen narkkeja makaamassa pusikoissa.
    Mutta Turusta pääsee helposti vielä kivempiin paikkoihin, kuten saaristoon. Turku ei ole myöskään pahan kaukana Hesasta eikä Tampesterista.
    Kyllä jos pakko olis valita, niin tykkään enemmän Turusta kuin Hesasta.

    Tykkää

    1. Mulle tuli siellä Kirjakahvilassa, jossa ehkä ohjelmanumeron vuoksi oli kovasti hipstereitä, sellainen olo että ei tarttekaan olla cool! Ilman paineita sai istua siellä muiden keskellä ja täristä siideritökki kädessä. ❤ Mahtava konsepti.
      Ja uskon, ettei se mikään auvola ole, ainakin pariin urpoon pyöräilijään törmättiin…

      Tykkää

  6. Never been in Turku (tai ehkä joskus alaikäisenä pienen hetken ennen Ruotsinlaivaa :D)! Tilanne täytynee korjata, ja kaupunki on monta kertaa ollutkin puheissa, kun olemme tehneet suunnitelmia Suomenreissulle 🙂

    Tykkää

  7. Päivitysilmoitus: MUUMIMAAILMASSA – Periaatteen Nainen

  8. Päivitysilmoitus: KUVAHAASTE: VUOSI 2018 KUVINA – Periaatteen Nainen

  9. Päivitysilmoitus: KÄVELLEN HELSINGISTÄ TURKUUN – Periaatteen Nainen

Jätä kommentti