LOMA KESKELLÄ EI MITÄÄN

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jo keväällä päätimme, että olisi perheloman paikka. Vaatimuksena oli, että paikassa ei saisi olla wi-fiä ja sen pitäisi olla vuoristossa ja siellä pitäisi olla oma uima-allas. Ja sopiva talo löytyi varsin nopeasti Booking.comin kautta; viiden yön visiitti maksoi 600 euroa mikä oli ihan kohtuullinen hinta, ehkä himpun yläkanttiin kun ottaa huomioon talon huonot puolet – joita ei erityisemmin mainostettu palvelussa. Mutta se loma; oijoi se oli ihana. Ilman nettiä, ihan omalla porukalla, mitä nyt ystäväperhe ajoi vuorten läpi vajaan parin tunnin matkan päiväksi grillaamaan ja käymään kanssamme Cueva del Gato-lähteellä, jonne oli talolta vain muutaman kilometrin matka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tahdoimme syrjäisen talon, jossa olisimme täysin omassa rauhassa. Valitsemaamme taloa mainostettiinkin syrjäisenä… mikä ei ehkä ollut koko totuus: viiden metrin päässä kulki junarata (joskin paikallinen juna-asema, josta pääsi 20 minuutissa Rondaan, oli myös vain 50 metrin päässä!), ja talon omistajat asuivat yläkerrassamme. Naapurit eivätkä yölliset kummittelevat tavarajunatkaan varsinaisesti haitanneet, mutta naapuruston yli-innokkaat vahtikoirat (koska mitään vahdittavaa ei ollut…) ja tien toisella puolella alkanut klo 7.30 talonpurkutyöt pitivät huolta siitä, että univelkoja ei varsinaisesti saatu kuitattua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta se valituksesta: itse rakastuin tuohon vuoristoseutuun tulisesti. Benaojánin pikkukylä oli äärimmäisen sympaattinen: se oli jakautunut noin 300 metriä korkeammalla sijaitsevaan kylään jossa oli ravintoloita ja pieni ruokakauppa, ja me olimme alempana, jossa oli juna-aseman lisäksi muutama kahvila ja lihajalostamo, josta leijui possunlihan tuoksua joidenkin iloksi. Oli hiljaista, upea tähtitaivas, hämmästyttävän hieno luonto. Eikä yhtään turisteja! Talokin oli oikeasti juuri sopiva, erinomainen grilli pihalla, hyvä varustelu, kolme makuuhuonetta ja toisin kuin edellisellä vuokratalolla, niin ei mitään sääntöjä! Kävimme kahdesti lähteellä ja kerran junalla Rondassa poikien kanssa (Rondan reissuista enemmän esim. täällä ja täällä), ja muuten pyörimme omalla pihalla. Kävimme myös syöttämässä radan varrella asuneita kulkukoiria, jotka olisin halunnut tuoda mukanani La Líneaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ajomatka rannikolta Serranía de Rondan sydämeen oli huikaiseva, ja matkalle osui monta viehättävää valkoista kylää, luolaseikkailua ja patikointireittiä, jotka ansaitsisivat oman aikansa. Tuo vuoristoseutu on niin aliarvostettua, täynnä kaunista, autenttista ja rauhallista Andalusiaa. Tai hyvä meille, koska varmasti jatkossakin suuntaamme lomiamme juuri Benaojániin päin, sillä tuo paikan kauneus ja rauha lumosi. Suosittelen lämpimästi seikkailuja Aurinkorannikon takana, sillä sieltä löytyy runsaasti näitä helmiä, ja myös hyviä taloja joita vuokrata jollei rannan läheisyys ole ehdoton juttu – siis merenrannan, kylmiä järviä ja turkooseja lähteitä alueelta kyllä löytyy.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

IHOLLA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niinhän se on, että kun jotain laitat nettiin niin se myös jää sinne. Kuten tilitykseni ihovaivoista! Vähän päälle kaksi vuotta sitten mulle puhkesi atopia, joka oli melkoisen ärhäkkä tuossa naamapuolella ja menikin yli vuosi niin, että silmät vuotivat kirjaimellisesti verta kun räpsyttelin ja olo oli aika tukala. Paitsi että sain blogin lukijoilta kullanarvoisia vinkkejä, joista osa on yhä käytössä, päädytään blogiin yhä säännöllisin väliajoin hakemalla tietoa atooppisesta ihosta. Oikeastihan tämä on siihen ihan hyödytön paikka, sori.

Mutta kuitenkin, mitä naamalle kuuluu nykyään? Periaatteessa parempaa. Muutto lämpimään ilmanalaan teki ihmeitä silmänympäryksille, kuivan ihon sijaan jäljellä on vain ne perinteiset silmäpussit ja naururypyt, jotka kuuluvat asiaan. En tiedä mikä oli se ratkaisevin muutos, mutta epäilemättä lämpö ja kosteus ovat auttaneet. Edes vaihtuvat koirat tai tämä vanha, homekämpäksi pelkäämäni koti eivät ole pahentaneet tilannetta. Käytän kyllä yhä tosi rasvaisia mömmöjä ihonhoidossa silmien ympärysalueella, koska en kaipaa sitä aikaa että näytin ihan aavikkoliskolta. Kuivuus kyllä jatkuu pahemman kerran jaloissa – varmaan pitäisi muistaa myös sisäinen kosteutus, joka tuppaa kyllä unohtumaan (en taida juoda edes tarpeeksi viiniä).

Sen sijaan sain sitten päälle kolmekymppisenä elämäni ensimmäisen kunnon näppyongelman, ja se onkin sitten jatkunut siitä asti kun atopiasta pääsin eroon. Että ilmeisesti kaikkea ei voi saada, ainakaan T-alueella. Kun kroppa yhtäkkiä 15 vuoden jälkeen olikin vapaa ylimääräisistä hormoneista, ei lääkityksiä, raskauksia tai imetystä, se päätti pistää pystyn pienen aknen. Kuten kuvista näkyy, leuka on tosi huonossa kunnossa. Okei, se olisi paremmassa kunnossa jos pitäisin näppini erossa tuskaisista leukafinneistä, mutta ei jotenkin sovi luonteelleni vaan odottaa, että ne katoaisivat (ja tulisivat taas takaisin parin viikon päästä). Mitä tämä on olevinaan?! Ihme huijausta, että ensin saa olla muutaman vuosikymmenen niin, että iho ei aiheuta ongelmia ja nyt olen kuin Spaceballs elokuvan Pizzanaama (jos et ole nähnyt kyseistä elokuvaa niin nyt on korkea aika, se kuuluu yleissivistykseen!). Että atopian tilalle tuli tällainen vaiva. Oikeasti olen toki iloinen, että nämä omat vaivat ovat lähinnä kosmeettisia, mutta toki luopuisin niistä riemulla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ENSIMMÄINEN LOMAVIIKKO

Vaikka poikien kesäloma alkoi jo juhannuksesta, laskin meidän ensimmäisen ”oikean” lomaviikon alkaneen vasta viime viikon perjantaina. Ensimmäisen lomaviikon ajan pojilla oli mummi seurana, ja seuraavalla viikolla olimme torstai-iltapäivään asti reissussa koko perheen kesken. Mutta viime perjantaina alkoi meillä ”kesäarki”, eli minä olen poikien kanssa täyttä päivää kotona. Aika eksoottista: Suomessa olemme olleet hirveitä kyläluutia, jotka on aina jonkun nurkissa… ja nyt kun katson viikkoa taaksepäin niin oltiinhan me toki täälläkin!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäinen perjantai:

Lapset rakastavat maalaamista ja taiteilua ylipäänsä, joten lupasin, että voimme ostaa kotiin taiteilutarvikkeita. Kävimme sitten taidekaupassa törsäämässä. Sen jälkeen menimme jonottamaan keskipäivän kuumuudessa kaupunkia kiertävän turistijunan kyytiin, mutta junaa ei näkynyt. Menimme lounaalle paikalliseen ravintolaan. Iltapäivällä uhmasimme lähes 40 asteen lämpöä ja lähdimme bussilla naapurikaupunkiin San Roqueen, jossa puistoilimme ystävien kanssa.

san-roque-kaupunki.jpg

Viikonloppu:

Viikonloppuna Käytännön Mies oli mukana viihdytysjoukoissa, vei poikia Gibraltarilla leikkipuistoon ja pääsin Morrisonille ruokaostoksille. Kävimme päivällä Pride-markkinoilla jossa pojat innostuivat liveroolipeleistä, ja illalla marssimme muutaman sadan muun kanssa kaupungin läpi osoittaen mieltä mm. museosta sensuroitua homoparin vihkimistä kuvaavan taideteoksen puolesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maanantai:

Maanantai taisi olla melko maanantai, koska en muista siitä suunnilleen mitään. Saimme kuitenkin tehtyä taidetta eli maalattua kankaille akryyliväreillä. Olin suunnitellut, että tähän aktiviteettiin keskittyisimme ainakin kaksi tuntia mutta todellisuudessa lapset olivat valmiina vartissa.

Tiistai:

Kävimme aamupäivällä lenkillä koiran kanssa, joka meinasi saada lämpöhalvauksen. Ihmettelen, miten pojat jaksavat näillä lämpötiloilla skuutata kilpaa – olimme puoliltapäivin aika lailla ainoat ihmiset liikkeellä. Iltapäivällä minä, esikoinen ja kuopus lähdimme uimarannalle esikoisen koulukaverin, tämän äidin ja pikkusiskon kanssa. Viihdyimme siellä yli iltakahdeksaan, juoruilimme, opettelimme syömään auringonkukansiemeniä ja ostimme uuden aurinkovarjon.

lapset-rannalla.jpg

Keskiviikko:

Aamupäivän pojat saivat pelata Pleikkaria ja tablettia kun tein hommiani. Tästä seurasi tietenkin kohtuullista levottomuutta. Iltapäivällä lähdimme delfiinisafarille Gibraltarille. Toisin kuin edellisen kerran delfiiniajelulla, emme nähneet kuin muutaman äiti-vauvadelfiini-parin. Laiva kierteli toiveikkaana Gibraltarin eteläpuolella, sillä täällä on viime päivinä nähty paljon sillivalaita ja miekkavalaita. Ei kuitenkaan nähty muuta kuin Gibraltar, rahtilaivoja ja paljon merta. Sen jälkeen syötiin Pizza Expressissä, vaikka oli hieman virhe lähteä juuri ennen Englannin jalkapallopeliä Iso-Britannian puolelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Torstai:

Hyppäsimme aamulla bussiin, jolla jurnutimme 2,5 tuntia Fuengirolaan. Kävimme nopeasti Suomi-kaupassa maksamassa itsemme kipeäksi Kettukarkeista ja sitten jatkoimme taksilla Benalmadenaan tapaamaan lomailevaa ystäväperhettä. Oli aivan huippukiva päivä johon sisältyi hyvää seuraa, kannullinen varsin vahvaa sangriaa (sen piti olla cava-sangriaa mutta cavan puutteessa alkoholiksi oli käytetty triple seciä, giniä ja valkoviiniä…) ja uimista. Oli niin hauskaa, että ei otettu edes kuvia koko päivänä!

Perjantai:

Perjantaina suunnattiin taas San Roqueen ystäväperheen luo. Heillä on kattoterassilla hieman epähygieenisen oloinen kahluuallas, sen lisäksi testasimme paikallisen kahvilan, joka paljastui maailman lapsiystävällisemmäksi kahvilaksi. Ja illan päätteeksi huomasin, että olimme olleet jo viikon lomalla keskenämme ja lapsien pääluku oli yhä kolme, en ollut menettänyt järkeäni ainakaan aivan kokonaan ja seuraavat kolme viikkoa ennen Suomi-lomaakin näyttävät ihan kivalta!

KESÄN ”HOITOKUVIOT”

espanjassa-koulu-loppuu
Tämä meemi kiersi vanhempien Whatsapp-ryhmässä koulun päättyessä. Ymmärrättekö viestin sisällön?

Poikien koulu päättyi, kuten selväksi tuli, juhannuksena. Se tarkoittaa vapautta lapsille aina lähes syyskuun puoliväliin asti. Meillä luvassa on tietenkin se matka Suomeen, mutta itseäni kiinnosti miten paikalliset selviävät. Kyllä, tiedän että yhtä lailla myös Suomessa lapsilla on kuukausien kesäloma ja aikuisilla taas ei, mutta täällä taas alusta asti on ollut selvää että yhteiskunta ei samalla tavalla ojenna auttavaa kättä kuin esimerkiksi Suomessa puistoruokailuiden ja jopa lainsäädännön myötä; jos täällä ekaluokkalaiset tai edes paikalliset, alle 13-vuotiaat alakoululaiset olisivat yksin vanhempien työpäivien ajan niin se olisi poliisiasia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuoden aikana olemme oppineet, että vain harvojen lapset pääsevät aamuisin aula matinaliin (aamupalakerhoon) tai iltapäivisin comedoriin, iltapäiväkerhoon joka ei sekään kestä kuin korkeintaan viiteen, yleensä vain neljään. Koulun porteilla on kello kahdelta kokoontunut paitsi äitejä ja isiä myös paljon isovanhempia, tätejä ja setiä sekä jonkin verran lastenhoitajia. Periaatteessa kai jollain erityisluvalla vähän isommat lapset saisivat kävellä itse kotiin, mutta en ole kuullut että kellään näin olisi. Joka tapauksessa: täällä vanhemmat ovat hyvin sidottuja lapsiinsa, hyvässä ja pahassa. Vaikka alamme itsekin tottua siihen, etteivät pojat voi mennä omatoimisesti pihalle, erityisesti 8-vuotias ikävöi itsenäisyyttään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kesäkuun alussa alkoi selvitä, miten työssäkäyvät vanhemmat selviävät kesästä. Koska täällä ei erityisemmin harrasteta internetiä vaan fakseja, puhelinsoittoja tai ihan itse paikan päälle kävelemistä, ilmestyi koulujen aitoihin ja kaupungin ilmoitustauluille kesäleirien julisteita. Niitä järjestetään tennisklubilla, purjehduskerholla, kulttuuritalolla, yksityisessä katolisessa koulussa, karatekoulussa… Koko kesän läpi. Kesäleireille voivat osallistua useimmissa paikoissa lapset heti 3-vuotiaasta alkaen ja järjestäjät kilpailevat aktiviteeteilla: akateemisia taitoja, uimakoulua, pellekurssi, Fortniteä, kaikkea löytyy. Leirit ovat toiminnassa saman ajan kuin koulupäivät kestävät eli kello yhdeksästä kahteen, ja myös leireillä on mahdollisuus aamu- ja iltapäiväkerhoihin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAUseimmat poikien luokkakavereiden vanhemmat laittavat lapsensa viikoksi tai kahdeksi kesäleirille, ja sumplivat muuten arkea sukulaisten ja naapurien avustuksella. Lapsia lähetetään mummoloihin, tätien kanssa vuorotellaan serkuskatraan hoidossa. Harvalla oli mahdollisuutta olla itse pidempään kesälomalla, ja sen sijaan että vanhemmat vuorottelisivat niin suurin osa halusi lomailla yhdessä koko perheen kesken. Mietin miten kalliiksi kuukaudenkin kesäleirit tulevat täkäläisellä tulotasolla, kun päälle on vielä eväät ja muut ruokailut. Koko kesän päivystävä päivähoito (olkootkin välillä kesäevakossa) kuulostaa melkoiselta luksukselta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mekin meinattiin laittaa pojat kesäleirille. Kyllä, jopa kahden viikon päästä neljä täyttävä kuopus. Kahden ja puolen kuukauden tiivis yhteiselo tuntui vähän pelottavalta. Tarkoitus oli, että pojat olisivat toissapäivänä aloittaneet viikon jakson Salesianos-seurakunnan leirillä, jota pidettiin katolisen, puoliyksityisen koulun pihalla. Lopulta totesin, että olkoon. Kun ei ole pakko. Lämpötila nousee iltapäivästä lähes 40 asteen tuntumaan ja voin vain kuvitella millaista olisi kivisellä sisäpihalla, ulkona koko aamupäivä. Ja olimme juuri hehkuttaneet sitä, miten ihanaa olisi kun kuukausiin ei tarvitsisi herättää lapsia aamulla ja kiirehtiä kouluun yhdeksäksi, tehden sitä ennen hätäisesti eväät, rasvaten lapset aurinkorasvalla, huolehtien kaikki tavarat reppuun. Ollaan ihan rauhassa (eli riidellään legoista, pelivuoroista ja siitä, kuka ehtii ekana vessaan, mutta kai sekin jonkinlaista rauhaa on). Ensi vuonna uskon, jos täällä olemme kesällä, että lapset varmasi menevät jollekin leirille. Kunnes taas muutan mieleni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA