I usually don’t do this but this case is an exception due to the worst customer care in Spain (and this is something). In case you ended up here whilst searching for experiences of whale safaris with Whale Watch Tarifa I only have one word of wisdom: Don’t. There are plenty of good tour operators and honest entrepreneurs, this company is not one of them. Avoid at all costs.

Vein perheen 8-vuotiaan pitkään ja hartaasti odotetulle valasretkelle, vihdoinkin. Kuten ehkä postauksen alusta voitte päätellä, ihan nappiin ei mennyt retki. Tai oikeastaan varaus ja järjestelyt. Mutta itse retki oli upea kokemus, vaikka emme miekkavalaita nähneetkään. Pallopäävalaita, möhkäkaloja, miekkakalan, delfiinejä – ja tonnikalan kalastajia ja tonnikaloja, metsäpalon ja sammutuskoneita ja -helikoptereita. Eli siis itse valasretki oli upea kokemus jonka muistan ikuisesti. Enkä kyllä unohda sitä raivokohtausta jonka sain varausfirman luona, enkä tiedä unohtavatko hekään…

Tarifa, tuo ihana surffikaupunki ihan Espanjan eteläkärjessä, ansaitsee joskus oman postauksensa, joten ei siitä sen enempää. Kuitenkin suurin osa näistä pidemmistä valasretkistä lähtee Tarifasta, joten sieltä lähdimme mekin. Kaupungissa toimii useampi yrittäjä, jotka tarjoavat valasretkiä. Yleensä ne kestävät pari tuntia, ja silloin on mahdollista nähdä Gibraltarinsalmella vakituisesti asuvia kaskelotteja ja pallopäävalaita sekä delfiineitä, sekä sitten heinä-elokuussa miekkavalaita. Nämä miekkavalasretket ovat kalliimpia ja kestävät tunnin pidempään, ja sellaiselle me lapsen kanssa suunnattiin. Aikuiselta tämä lysti maksoi 50 euroa ja lapselta 30 euroa, normaalisti valasretket ovat noin 35 euron luokkaa.

Vene itsessään ei ollut valtavan iso, mutta sinne ahtautui melkoinen määrä turisteja. Onnistuimme taktikoimaan lapsen kanssa itsemme kärkeen avonaiseen tilaan istumaan ja pidimme paikoistamme tiukasti kiinni – sinällään tämä oli helppoa, koska useimmat eivät halunneet kastua (meitä vesiroiskeet ja lennot aaltojen yli muistuttivat ferian laitteista, joten ei haitannut!) ja sen jälkeen keulassa olevassa vessassa joku ajelun monista merisairaista räjäytti oksennukset lattiasta kattoon, mistä aiheutui ajoittaista hajuhaittaa. Veneessä oli silti hyvin näkyvyyttä joka puolelta, ja koska lopulta kun löysimme valaat, ne kiertelivät kiltisti ympäri venettä ja näin ollen varmasti jokainen sai Instagram-kuvansa ja matkamuistonsa.

Homma ei alkanut lupaavasti. Ajoimme puolisen tuntia vauhdilla kohti Atlanttia (siinä kun tavalliset valasretket ovat enemmän Tarifan ja Gibraltarin välisellä merialueella). Ei näkynyt kuin sinistä, ja viimeiset orcahavinnot olivat kuulemma neljän päivän takaa. En halua arvailla syytä miekkavalaiden katoamiseen: tonnikalaa on vaikka millä mitalla, mutta oletettavasti syy tähän löytyy meistä ihmisistä. Jatkuvasti lisääntyvä laivaliikenne on kuulemma iso tekijä siinä, miksi valaskannat vähenevät alueella jatkuvasti, eikä mikään ihme. Mutta seilattuamme puoli tuntia vastaan tuli näky, joka itsessään riitti mulle koko matkan arvoksi: keskellä merta kymmeniä, ehkä yli sata marokkolaista pientä kalastusvenettä, joihin olkihattuiset kalastajat nostivat tonnikaloja. Se näky ei ehkä näin kuvailtuna kuulosta aivan niin maagiselta miltä se tuntui merellä, juuri siinä kohtaa missä Välimeri ja Atlantti kohtaavat (olemme olleet Marokossa katsomassa samaa paikkaa maissa) ja meri on vain noin 200 metriä syvä siinä missä lähempänä Gibraltaria syvyys on kilometrin luokkaa.

Yleensä miekkavalaat tulevat sinne missä ovat tonnikalan kalastajat, sillä laiskoina päivinä kalastusveneistä roikkuvat jättimäiset tonnikalat ovat helppo saalis näille merinisäkkäille. Nyt niitä ei kuitenaan näkynyt ja mietin, kävikö yhtä huono tuuri kuin toisella delfiiniretkellämme pari viikkoa sitten. Ohi pyrähti muutama delfiiniparvi, mutta ei valaita. Yhtäkkiä kuitenkin, kierreltyämme aikamme, alkoi sieltä täältä esiin tulla pallopäävalaita. Näitä on vain noin 200 yksilön verran tällä alueella, joten meidän lukuisat näkemämme yksilöt tuntuivat lottovoitolta. Jotkut pitivät meihin hyvää etäisyyttä, mutta eräs äitivalas poikasensa kanssa tuli aivan veneen viereen, jopa sukelteli veneen alta. Parhaimmillaan valat olivat suorastaan kosketusetäisyydellä, vaikka suurin osa valokuvista on juuri noita ”tuolla jossain kahden kilometrin päässä on selkäevä”-tasoa. Muitakin selkäeviä näimme: susiruman möhkäkalan ja miekkakalan. Ehkä joskus muutaman vuoden päästä kerron lapselle, ettei se ollutkaan hai.

Pyörimme valaiden keskellä noin 1,5 tuntia, jonka aikana oli hauska tuijotella ulapalle ja toivoa, että pintaan ilmestyisi musta selkäevä tai vesisuihku. Ei harmittanut lainkaan, ettemme nähneet miekkavalaita – onpahan jotain mitä odottaa ensi kesänä! Oppaat olivat iloisia ja asiantuntevia ja kertoivat myös surullisesta pakolaistilanteesta, sillä edellisenä päivänä olivat todistaneet kuinka jotkut onnettomat yrittivät meloa kanootilla tuon 14 kilometrin pätkän Afrikasta Eurooppaan. Meidän alueelle on tullut viime viikkoina yli 1000 pakolaista kumiveneillä Marokosta, joten tilanne on kaikin puolin aika tulenarka. Me näimme vain nuo iloiset kalastajat, jotka ajoivat veneemme viereen esittelemään saalistaan ja näyttämään peukkuja. Paluumatkalla katsoimme kun Tarifan ja Gibraltarin välillä riehunutta metsäpaloa sammutettiin kahden sammutuslentokoneen ja neljän helikopterin voimin. Metsäpalo itsessään on kamala asia, mutta kyllä niin 8-vuotias kuin äitinsä olivat aika vau kun koneet laskeutuivat mereen aivan vieressä, täyttivät vesivarastot ja nousivat taas ilmaan ja pudottivat vedet paloalueelle. Olimme reilu kolmen tunnin jälkeen märkiä, suolaisia ja onnellisia.

Sitten se ränttäysosuus: olin varannut retken useita päiviä etuajassa ja hyvin selkeästi artikuloinut, että miekkavalaita oltaisiin tulossa katsomaan. Useasta viestistä huolimatta meidät oli buukattu väärälle retkelle. Sen lisäksi paitsi että väärän retken aikataulua muutettiin, lopulta tuo oikea retki lähti 1,5 tuntia myöhässä. Kommunikaatio ei toiminut lainkaan, asiakaspalvelu oli silmien pyörittelyä, käsien levittelyä ja ”ei tää oo mun vika” selittelyä. Lopulta kävi ilmi (yritys ei itse mainitse tätä missään) että koko firma ei edes järjestä retkeä! Eli varasimme liput Whale Watch Tarifa-nimisen organisaation kautta, ja se on paska. Itse valasretken toteutti Turmares, joka oli oikein OK eikä osallinen siihen, että tuo välikätenä toimiva varaustoimisto pystynyt edes alkeelliseen asiakaspalveluun. Noin yleensä omat odotukset asiakaspalvelulle Espanjassa eivät ole kauhean korkealla, mutta nyt oli niin täydellinen pohjanoteeraus että valitan mielelläni jokaiseen mahdolliseen kanavaan. Saimme lopulta -20% alennuksen matkasta, joka ei kattanut esim. heidän sähläyksensä takia hukkaan menneitä bussilippuja jne. Mutta onneksi, onneksi 8-vuotias tsemppasi mua silloin kun meinasin jättää koko valasretkin väliin ja lähteä kotiin mököttämään. Hän sanoi: ”siitä tulee äiti mahtava!” ja oli täysin oikeassa.