FERIAN PIMEÄMPI PUOLI

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten olette ehkä Facebookin ja Instagramin puolella huomanneet, pääsimme viime viikolla osallistumaan elämämme kolmanteen feriaan La Líneassa. Olen fiilistellyt feriaa, tuota vähän päälle viikon kestävää omituista karnevaalia heti ensimmäisestä kerrasta lähtien, siitä voitte lukea tarkemmin täällä ja täällä.  Ja vieläkin feria on mun mielestä jotenkin todella kokonaisvaltainen, villi, eksoottinen kokemus. Äänimaailma, ihmisten puvut, aamunkoittoon asti tapahtuva juhliminen, se, kuinka pikkukaupunki on yhtäkkiä niin täynnä elämää ettei meinaa kaduille mahtua… Hullua! Kuljen kameran kanssa yleensä täysin aistiyliannostuksessa, kun joka paikassa tapahtuu, kaikkialla on jotain sellaista riemukasta, johon ei ole rauhallisessa pohjolassa tottunut. Mutta tällä kertaa en fiilistele enempää. Koska ei se ole pelkkää juhlaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mua itseäni on tänä vuonna kauhistuttanut se, miten konkurssikypsän 60 000 asukkaan kaupunki kestää tämän tapahtuman kuormituksen infralle. Ensimmäisen kahden päivän aikana – lauantain avajaiskulkueen ja Domingo Rociero-sunnuntain – jäljiltä kaduilta kerättiin 21,6 tonnia roskaa. Ja siis se on vain se roska, joka päätyi kaupungin yötä myöten ahkeroivien työntekijöiden käsiin. La Línea on sijoittuu erittäin kapealle niemelle, meillä on meri molemmin puolin, enkä oikein uskalla ajatella mikä määrä kaikkea skeidaa on reilussa viikossa huuhtoutunut Välimereen. Täällä on ennestäänkin ollut melkoista kansanhuvia rikkoa lasipulloja kaduille (ihmettelen, miksei koirien ja lasten jalat kärsi enempää!) ja nyt se oli entistä pahempi. Avajaiskulkueessa heitettiin karkkia tuhansia kiloja penkkarityyliin rekkojen lavoilta, ja iso osa päätyi roskiin. Siitäkin huolimatta, että ihmiset välillä käyttäytyivät kuin eivät olisi koskaan ennen nähneetkään karkkia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Feria tuo kaupunkiin satoja, jos ei tuhansia ulkopaikkakuntalaisia jotka tuovat feriaan myyntikojunsa, ruokakärrynsä tai huvipuistolaitteensa, ja asuvat itse feria-alueella vaihtelevissa virityksissä. Feria-alue ympyröi kaupungin suurta puistoa, jonka kunnostamisen eteen pienet paikalliset aktiiviryhmät tekevät valtavasti työtä, ja kun me kuljimme kerran tapahtuman ensipäivinä puiston läpi meinasi itku tulla. Niin täynnä roskaa, tuhannet ihmiset käyttävät puistoa vessanaan reilu viikon. Huoh. Toisaalta en voi syyttää näitä kiertäviä työntekijöitä mistään: kovin hääppöiseltä ei näytä arki, jossa päivät kulutetaan aikaa helteessä pakettiauton takana ja yöt tehdään töitä hirveässä metelissä. Erityisen surulliseksi tulin, kun katselin noita perheyrityksissä mukana olevia lapsia. Olen kyllä itsekin aloittanut työnteon tosi nuorena, mutta esikoisen ikäiset pikkutytöt siivoamassa ilmapallonammuntapisteitä tai grillikioskeja on vain aika synkeää. Olkootkin, että siinä kiertolaiselämässä on varmasti omat hauskuutensa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka nuo laitteidensa, vohvelikärryjensä ja krääsäkojujensa kanssa kiertävät ihmiset eivät todellakaan näytä miljonääreiltä, myös paikalliset ovat valittaneet kovaan ääneen hintatasosta. Ja totta se on: yksi laitelippu maksaa noin 3,5 euroa ja se on aika iso raha. En muista koska kaupungin Facebook-ryhmät olisivat olleet näin eläväisiä, kun äiti tai isä toisensa perään valitti sitä, kuinka kurjaa on kieltää lapsilta tämä vuoden odotetuin tapahtuma kun työttömillä (joita on yli puolet kaupungin asukkaista) ei ole varaa ostaa kierroksia sähköautossa tai vuoristoradalla. Myös maailmanpyörän puuttuminen sai ihmiset boikotoimaan feriaa. Kyllä meilläkin paloi neljänä ferialla vietetyllä illalla rahaa varsin paljon, mutta olimme varautuneet siihen. Sen lisäksi tällä kertaa lapsille riitti jokaiselle annettu viiden euron feriaraha. Sekin on oma ilmiönsä: täällä on Afrikasta saapuneita myyjiä myymässä Kiinassa valmistettuja ”afrikkalaisia” koreja ja patsaita, perulaisia ja ecuadorilaisia myymässä perinnevaatteitaan, joissa niissäkin lukee Made in China. Voi globalisaatio!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänä vuonna loppua kohden loppuivat rahat ja energia. Sen lisäksi iski jonkinlainen feria-ahdistus; vaikka tiedän paikallisten lasten tottuneen valvomaan aamun tunneille, tuntui välillä hieman surulliselta kun väsyneet taaperot ja pienet vauvatkin vietiin siihen meteliin tunneiksi keskiyön jälkeen. Tällaista pohjoismaisen nössömutsin säälittelyä, jota eivät lapset varmasti kaipaa. Meidänkin pojat uskalsivat moniin vehkeisiin ja viihtyivät, mutta väsyivät kyllä joka kerta tosi nopeasti ja olimme aina kotona siihen aikaan, kun espanjalaiset perheet vasta valmistautuivat lähtöön. Toivoisin, että täällä olisi lapsille muitakin juttuja kesällä tarjota. Edullisempia, vähemmän ääntä ja valoa ja muita virikkeitä tarjoavia. Vaikka oikeasti, kuten sanottu, feria on huippu. Viikon ajan kaikki pukeutuvat parhaisiinsa, aikuiset ja lapset juhlivat, kaikki ovat iloisia. Ja ferian jälkeinen maanantai on vielä virallinen pyhäpäivä nimeltään Día de Resaca, kankkuspäivä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

12 kommenttia artikkeliin ”FERIAN PIMEÄMPI PUOLI

  1. Olipa kiva lukea näitä juttujasi Espanjasta. Jaan ihastuksesi nimenomaan sisämaahan ja kaikkeen kauniiseen, mitä sieltä löytyy. Valkoiset kylät, vuoristomaisemat ja patikointimahdollisuudet ovat olleet erityisesti meidän mieleen. Rannalla emme loju koskaan, rantapaseolla kävellään joskus. Ferioiden kiivain kärkikin on vielä kokematta, koska talvisaikaan niitä ei ihan noin ole. Pääsiäisen ja loppiaisen juhlinta antaa kyllä jotain vinkkiä siitä, mitä kaikkea voi olla. Kiva myös lukea lasten koulujutuista. Olemme vierailleet muutaman kerran espanjalaisen ystävämme koulussa kertomassa Suomesta ja heti näkyy, että erilaista on.

    Tykkää

    1. Kiitos! Sisämaa tosiaan on ollut itselleni ”yllättävä rakkaus”, kun olen tottunut aina pitämään itseäni ”rantatyttönä” (tästä pitää ihan postatakin erikseen). Pääsiäinen ja loppiainenkin tosiaan ovat upeita juhlia – feria on jo sulaa hulluutta!

      Tykkää

  2. Huoh, itsekin ahdistuin tuosta espanjalaisten tavasta roskata surutta kun olimme Málagassa juhannuksen aikaan ja seuraavana aamuna uimaranta oli peittynyt roskaan. Siellä oli kunnan kunnossapito töissä ja metessäkin huristeli siivouslaiva, mutta kyllä ahdisti. Jotenkin taas se meidän ihmisten välinpitämättömyys luontoa kohtaan sattui sieluun.

    Tykkää

    1. Jep, se rantojen roskaisuus ahdistaa tuplasti kun kaikki lentää mereen – meidän kaupunki on niin kapea ja kahden merialueen välissä, että se on oikeastaan 100% varmaa että roskat lopulta päätyvät mereen. 😦 Paikallisilla se on erittäin pahana, tuo välinpitämättömyys.

      Liked by 1 henkilö

  3. Kuulostaapa todella mahtavalta! Just mietittiin jo ensi kesän reissumahdollisuuksia, ja tää tuli nyt kyllä mukaan listalle. Muutenkin on kiinnostavaa lukea tällaisia eläytyviä blogauksia, valitettavan paljon törmää sellaiseen ulkokultaiseen tusinatavaraan.

    Tykkää

  4. Ihan vieras käsite itselleni tuo feria! Mielenkiintoista oli lukea tästä. Roskaamisen ja ylimääräisen krääsän määrä ahdistaisi muakin, puhumattakaan lapsista tekemässä työtä tai pikkulapsista roikkumassa tuolla yötä myöten. Ymmärrän, että se on aivan normaalia Etelä-Euroopassa ja muualla, mutta en voisi ikinä kuvitella pitäväni omaa vauvaa väkisin hereillä tuollaisessa ympäristössä. Ja globalisaatio turhauttaa myös. Niin kai se on, että kaikessa on hyvät ja huonot puolensa!

    Tykkää

    1. Vaikka Suomessa usein monet ihailevat, kun perheet ovat etelässä ulkona myöhään eikä olla niin orjallisia nukkumaanmenoaikojen kanssa, niin kaikesta huolimatta itse kallistun rutiinien ja yörauhan puolelle. Toisaalta, kun ilmasto estää ulkoilemasta päivisin, niin ymmärrän sen että on lähes pakko päästä pihalle illan viileydessä – vaikka sitten feriaan.

      Tykkää

  5. Mielenkiintoinen juttu ja pisteet siitä, että aina ei tarvitse blogissa kaiken olla hehkutusta. Näistä kuvista oikeastaan kuuluu se huuto ja mekastus ja espanjalainen elämänmeno, joka vain ferian aikaan varmasti yltyy.
    Asioilla on aina kääntöpuolensa, upeat mekot ja karkin heitto kuulostavat kivalta, mutta jos lopputulos on järjetöntä roskaamista, niin ei kuulosta kovin fiksulta.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s