LUKEVA LAPSI

Vaikka en kovin paljoa samaistu mokkapaloja leipoviin futismutseihin tai oikein muihinkaan vanhempiin, joilla on jokin selkeä missio siirtää intohimonsa johonkin lajiin lapselleen, joudun tunnustamaan yhden tosiasian. Haluan itsekin vähän muokata lapsen mielenkiinnonkohteita. Tahtoisin nimittäin lapsistani lukijoita. Siitä asti kun opin lukemaan (ja oikeastaan jo sitä ennen, koska vanhempani lukivat minulle ahkerasti) on kirjoilla ollut iso rooli elämässäni, ja koen saaneeni lukemisesta niin paljon iloa, apua ja ajankulua elämääni että haluaisin ehdottomasti siirtää tämän saman rakkauden lapsilleni. Eli ihan varmaan sama ajatus kuin lapsiaan karting-radalle kuljettavilla formulafaneilla tai kellä tahansa äidillä tai isällä, joka haluaa kevyesti töytäistä lasta oman lempiharrastuksensa pariin.

Tällä viikolla julkaistiin kaksi artikkelia koskien lasten lukutottumuksia: Ylen Uutisissa oltiin huolissaan siitä, että lasten lukutaito – ei pelkkä kyky yhdistää kirjaimia sanoiksi – on heikentynyt huomattavasti, vaikka yhä useampi lapsi osaa lukea jo mennessään kouluun. Se sisälukutaidoksi sanottu taito taas ei joillain meinaa kehittyä ollenkaan, ja sitten voidaan miettiä missä vika. Samana päivänä Helsingin Sanomien kolumnisti Janna Rantala antoi vinkkejä siihen, miten lasta voi motivoida kirjallisuuden pariin. Luultavasti olisin suhtautunut paljon nuivemmin neuvoihin siitä, miten lapsesta saa reippaan hiihtäjän tai innokkaan kuorolaisen, mutta koska itse pidän lukemista sellaisena koko elämän elämyksiä tarjoavana turvasatamana, nyökyttelin tietenkin tyytyväisenä siitä, että asialle annetaan palstatilaa.

Meillä lapset on viety kirjastoon heti kun ne ovat pysyneet tolpillaan ja ymmärtäneet sääntöjä sen verran, että visiitit on sujuneet ilman suurempaa paheksuntaa. Helsingin kodin vieressä pysähtyi kirjastobussi kerran viikossa ja se oli rakastettu käyntikohde pienestä pitäen. Olen yrittänyt lukea niin useana iltana kuin mahdollista, ja nyt, nyt vihdoin 8-vuotias esikoinen myös itse kärttää iltaisin lukuaikaa! Vaikka yritänkin pitää kiinni nukkumaanmenoajoista, niin tässä tekee mieli lipsua. Taputtaa poikaa päähän ja sanoa, että lue lapseni, lue niin paljon kuin sielu sietää!

En ole itse ehtinyt paljoa panostaa proosaan viime vuosina, mutta hyrisin eilen tyytyväisenä kun lapset kysyivät miten tiedän kaikesta niin paljon (sattuivat kysymään aiheesta, josta tiesin – tällainen suitsutus ei ole lainkaan normaalia, enkä ole mikään ylivertainen tietäjä, kunhan vain osui kohdalle hyvä hetki luennoida lapsille). Ja oli ihanaa vastata, että koska luen. Kirjoja, artikkeleita, tavattoman paljon kaikkea turhaakin, mutta lukemalla oppii. Ja yritin kovasti selittää, että ei ole pakko lukea pelkkää kaunokirjallisuutta mutta aina kannattaa lukea, koska paitsi että se lisää tietoa, se opettaa taitoja kuten toisten asemaan asettumista ja laajentaa ymmärrystä oman kokemuspiirin ulkopuolelle. Tässä vaiheessa lapsia tietty lakkasi kiinnostamasta hurmoksellinen paatokseni ja he häipyivät säikyttelemään puluja, mutta ehkä tästä sanomasta jotain meni perille.

Nyt kun lapset kasvavat itselleen uudessa, ei enää onneksi niin vieraassa, kulttuurissa koen, että lukeminen antaa heille vieläkin enemmän kuin itselleni lapsuudessa. Se ei ole pelkkää ajanvietettä tai pakoa arjesta tai mielikuvituksen kutittelua vaan myös tapa päästä mukaan suomalaisten lasten elämään, lukevathan he suomeksi suomalaista lastenkirjallisuutta. Tietenkään Puluboi tai Super-Marsu nyt eivät kerro aivan totuutta siitä, millaista lasten arki on 4000 kilometriä pohjoisempana, mutta se antaa osviittaa siitä, minkälaista on suomalaisessa koulussa, mikä kiinnostaa suomalaisia lapsia ja millaista perhe-elämää Suomessa vietetään. Eihän se nyt niin ihmeellisen eksoottista ole Espanjaan verrattuna, mutta tällä tavalla lapsilla on ehkä enemmän samaistumispintaa elämässään. Sen lisäksi tietenkin suomeksi lukeminen tukee kielenkehitystä, sillä suomea puhutaan täällä vain perheen kesken ja väistämättä se tarkoittaa hyvin tietyn tyyppistä sanastoa, puhetapaa ja murretta. Kirjat ovat uusia keskustelukumppaneita pojille.

Tällä hetkellä esikoisen lukulistalla on Geoetsiviä, juuri sitä Super-Marsua ja hänen suosikkiaan Puluboita. Sen lisäksi aloitimme yhdessä Harry Potter-sarjan lukemisen. En ole itsekään lukenut Pottereita ja ajattelin, että nyt on ehkä aika viimeiselle yhteiselle lukukokemukselle ennen kuin hän sukeltaa omien kirjojensa maailmaan. Tässä asiassa en yleensä säästele aikaa enkä rahaa, vaan tilailen avokätisesti Adlibriksesta kaiken mikä poikia kiinnostaa ja luen aina kun vain ehdin. Haaveilen, että löytäisin jostain esikoisen kirjavalikoimaan omia 80-luvun suosikkejani kuten Pikku vampyyri-sarjaa ja iki-ihanaa Nikke-sarjaa. Vinkkejä muista hyvistä lasten- ja nuortenkirjoista otetaan ilolla vastaan. Ja voih, siitä vasta haaveilen että pääsisin itse taas vaeltamaan suomalaisen kirjaston hyllyjen keskelle ja haalimaan luettavaa…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

20 kommenttia artikkeliin ”LUKEVA LAPSI

  1. Suvi

    Olipa ihana teksti. Teen työssäni paljon hommia lukuinnostuksen löytämiseksi ihan jokaiselle oppilaalleni ja kun peruslukutaito on hankittu niin luemme pikkuoppilaiden kanssa päivittäin kirjoja, sillä jokaisella on oma pulpettikirja, parin kanssa yhteinen pulpettikirja ja lisäksi vielä koko luokan yhteinen kirja, jota minä luen ääneen. Silti välillä tuntuu, että joillekin lukeminen ja kirjojen kuunteleminen on pakkopullaa, sillä he eivät kovasta harjoittelusta huolimatta pysty uppoamaan (ja keskittymään) kirjojen maailmaan joka on hidastempoisempi kuin peleissä. Siksi olen aina onnellinen kuullessani vanhemmista, jotka näkevät asian eteen vaivaa. Lukutaito ja lukeminen on kuitenkin yksi tärkeä tekijä koulumenestyksen, sanavaraston laajuuden ja jopa tunnetaitojen takana ja lisäksi kirjat antavat niin paljon ihan itsessäänkin.

    Tykkää

    1. Mä en varmaan jaksaisi yrittää useamman kuin näiden kolman oman kanssa; on ne Pipsa Possut, Autot- ja muut oman mielenkiinnon tai maun ulkopuolella olevat kirjat aika pakkopullaa itse kullekin 😀 . Ja ei se ole jokaisen lapsen juttu, sehän on ihan selvä: huutelen vain yhden lapsen kokemuksella. Mutta juuri nykymaailman kiireisyyden ja pelien ja netin nopeiden reaktioiden takia toivoisin, että jokainen lapsi oppisi rauhoittumaan kirjan ääreen ja antautumaan sen tarinan vietäväksi. Selvästi helpommin sanottu kuin tehty! 🙂 Rentoa lomaa, että taas syksyllä jaksaa!

      Tykkää

  2. Lukeminen ei mun mielestä ole niinkään harrastus kuin ennemminkin vähän samanlainen juttu kuin vaikka hampaidenpesu – sitä ilman ei voi elää! Ihan häpeilemättä siis itse ohjailen lapsia kirjojen ääreen. Mä luen lapsille joka ilta ääneen ja me ostetaan ja kannetaan kaikkialle mukana kirjoja ihan hulluja määriä. Esikoisesta on tullut ihan huima lukija, oikea lukutoukka suorastaan ja nuoremmat siskot on toivottavasti menossa samaan suuntaan. Meillä lapset lukee tosin ainakin toistaiseksi oikeastaan vain englanniksi ja aika paljon luen heille ääneenkin englanniksi. Itselleni on suomen kielen harjoitustakin isompi juttu se, että lapsista kasvaisi lukijoita.

    Tykkää

    1. Olin ihan järkyttynyt luettuani kommenttisi kuusi ensimmäistä sanaa… No, onneksi sitten se jatkui 😀 Teillä on taatusti kielikombon myötä hieman erilainen kirjavarasto ja lukutottumukset. Ja pääasia on tosiaan se, että löytäisi kirjallisuuden ja lukemisen ilon jossain muodossa (ja noh, jos eivät löydä niin sitten eivät, yritänpähän kuitenkin!).

      Tykkää

  3. Anna

    Meidän 8-vuotias poika rakastaa Kapteeni Kalsari -kirjoja, ja ahmii niitä mahdottomalla vauhdilla. Suosittelen! Ilmeisesti niihin koukuttuu helposti! 😀

    Tykkää

  4. Oi mahtavaa! Minustakin lukeminen on yksi elämän peruspalikoita. Ihmisen äidinkieli on myös yleensä ajattelun kieli ja lukeminen kehittää ajattelua. Tämän taidon laiminlyöminen olisi hurja karhunpalvelus.”Ajattelen siis olen” tiesi jo Descartes (muistinkohan oikein sanojan😱) Iso peukku tälle tekstille!

    Tykkää

  5. Anna

    ”Haaveilen, että löytäisin jostain esikoisen kirjavalikoimaan omia 80-luvun suosikkejani kuten Pikku vampyyri-sarjaa ja iki-ihanaa Nikke-sarjaa.”

    Oletko katsonut Antikvaarista (osoite antikvaari.fi)? Tuo on siis sivusto, jossa eri antikvariaatit kauppaa krjojaan. Pikku Vampyyrejä näkyy olevan useampi myynnissä, Nikkejä harmillisesti vain kahta eri kirjaa. Antikka (antikka.net) on toinen vastaava sivusto, siellä näkyy olevan muutama Pikku Vampyyri, mutta vain yksi Nikke. Huuto.netissä näkyykin sitten olevan neljä sivullista (175 kpl) Pikku Vampyyrejä ja kolme erilaista Nikkeä.

    Tykkää

    1. No en ole! 😀 Selvästi pitää ottaa vähän aktiivisempi rooli kuin vain haaveilla! Kiitos vinkistäsi, nyt alan laajentaa etsintäaluetta jos saisin lapsen laatukirjallisuuden pariin. Kiitos (tämä oli sellainen mistä aina kritisoin kavereita jotka Facebookissa pohdiskelevat ”mistähän saisi tukkupakkauksen jääapaloja”, että etkö ole Googlesta kuullut – ja nyt tein sen itse!).

      Tykkää

      1. Anna

        Nuo on sellaiset hyväksi havaitut sivustot, joilta itsekin näin ulkosuomalaisena olen tilaillut/ostellut niitä lapsuuden lempparikirjoja. Ihan vain itselleni, hehe (lapsia minulla ei ole). Ihan kivasti ovat yleensä lähettäneet kirjoja Suomen rajojen ulkopuolelle kun on vaan maksanut ulkomaan postimaksut.

        Tykkää

  6. Olen aina itse ollut kirja-addikti, ja kylmästi yritän saada kaikki kavereidenkin lapset kirjaholistumaan. Kun muut ostavat vaatteita, leluja yms lahjoiksi, minä lapsistamitääntietämätön marssin kirjakauppaan, etsin ko lapsen ikäisille suositeltavia teoksia ja nappaan niistä jonkin pakettiin. 😀

    Tykkää

  7. Päivitysilmoitus: PULUBOIN JA PONIN LEFFA – Periaatteen Nainen

  8. Päivitysilmoitus: TERVEISIÄ KOULUMAAILMOISTA – Periaatteen Nainen

  9. Päivitysilmoitus: KIELIPUOLIA POIKIA? – Periaatteen Nainen

  10. Päivitysilmoitus: EPÄSUOSITTU MIELIPIDE NUMERO 1 – Periaatteen Nainen

  11. Päivitysilmoitus: KIDE TIEDEKERHOSSA – Periaatteen Nainen

  12. Päivitysilmoitus: LUKEMISELLE PYHITETTY LOMA – Periaatteen Nainen

Jätä kommentti