PISSAJUTTUJA

Täytyy sanoa, että viime aikoina usko omiin kasvatuskykyihin on ollut koetuksella. Esimerkiksi lasten kanssa. Viime viikolla eräänä todella univelkaisena päivänä olin niin väsynyt, että mun pick your battles-periaate muuttui sellaiseksi antautumiseksi ja lapsen kinutessa kännykkäaikaa huokaisin vain ”ihan sama, äiti ei nyt jaksa kieltää”. Siinä missä 7-vuotiaan valikoiva kuulo jättää monta käskyä tai komentoa noteeraamatta, niin tämän se kyllä rekisteröi ja juoksi riemusta kiljuen hakemaan pikkuveljensä: ”Nyt kannattaa pyytää peliaikaa, ÄITI EI JAKSA KIELTÄÄ!”. Kauheasti taputtelin itseäni selkään. Samanlaista onnistumista on nyt ollut tämän kuukauden verran saman katon alla asuneen koiranpennun kasvatus.

Nyt kysyn ihan rehellisesti neuvoa. Ja kun sanon ”ihan rehellisesti”, tarkoitan sitä, että olen ennenkin kysellyt neuvoja mutta päätynyt kuitenkin tekemään just ihan päin vastoin niin kuin itse pidän parhaana. Nyt lupaan kokeilla kaikkea, mitä en ole vielä kokeillut.

Nimittäin Tassu, tuo ”mäyräkoiramix” jonka vanhemmista kumpikaan ei ole luultavasti mäyräkoiraa nähnytkään, ei opi sisäsiistiksi. Ja ehei, en siis kuvittele että vajaa puolivuotias koira heti sisäsiistiksi oppisikaan. Tässä nyt on elämäni viides koiranpentu – ja muuten itsepäisin. Hän ei pissaa ulos. Siis ei millään. Kun aamulla nappaan koiran suoraan sängystä (joo, meidän sängystä…) kainaloon ja juoksen suoraan ulos pyjamassani – tässä vaiheessa koiranpentu on ollut jo noin 7 tuntia pissaamatta – niin ei, hän ei pissaa. Hän ulvoo ja kiskoo kotiin. Mutta hän ei pissaa. Meillä on takana yksi ainoa onnistuminen, kun vuorottelin pihalla seisoskelu- ja kävelytysvuoroja Käytännön Miehen kanssa. Tuona lauantaiaamuna vietimme ulkona 4 tuntia 18 minuuttia ennen kuin hän pissasi. Huolimatta runsaista kehuista ja avokätisestä Frolic-palkitsemisesta hän ei ymmärtänyt tehneensä mitään oikein, eikä tämä ole toistunut. Sen sijaan hän pidättelee ulkona uskomattomalla sitkeydellä ja kotiin tullessa juoksee onnesta ulisten pissaamaan olohuoneen lattialle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävelylenkkien lisäksi olemme kokeilleet esimerkiksi sitä, että otamme pissapaperin mukaan pihalle. Voin kertoa, että se on herättänyt lähinnä hämmennystä, niin koirassa kuin ohikulkijoissa. Sisäänpissailuun emme reagoi, jollei lasten tuomitsevia ÄITI TAAS TASSU PISSAA huutoja lasketa. Luonnollisesi kylvettäisin koiran maksapateessa jos se ymmärtäisi tehdä asiansa ulos; se kyllä haistelee muiden viestit, mutta ei ymmärrä jättää omaansa. Olemme katsoneet opetusmielessä kuinka muut koirat pissaavat pihalle ja kehuneet näitä koiria ylitsevuotavasti, vähän kuin vinkaten Tassulle että tällä tavoin hänenkin pisteet kasvaisivat muiden silmissä.

Onneksi on kivilattia, ja edistysaskeleena voisi pitää että koira hiippailee kakalle parvekkeelle tilaisuuden tullen, mutta vähän on huumori loppunut. Toki tässä on ehditty katsoa ja kuvata auringonnousuja ja -laskuja kun pyöritään odottamassa koiran aineenvaihdunnan toimimista La Línean rantareiteillä. Sen lisäksi olemme tutustuneet La Línean koirapuistoon, joka on niin hieno ja hauska ettei se ole ollenkaan suuhtessa kaupungin yleiseen rähjäisyyteen. Nyt vain kaikki oman elämänsä Cesar Millanit ja mitä näitä tuirekaimioita onkaan, antakaa tulla, millä se oppii!?