ON TÄMÄ AIKA IHANAKIN

Kun oma tapa tarkastella maailmaa on sellainen peruskriittinen, aina vähän parantamaan pyrkivä ja yksityiskohtiin tarttuva, tulee aika usein kirjoitettua vähän sellaisia jos nyt ei negatiivisia niin hirveän innokkaita postauksia. Ja se taas on ihan tyhmää. Koska miten ihana paikka Espanja onkaan välillä asua. Ei muttia eikä vaikkoja.

Kun ihmiset ovat lähtökohtaisesti kovin hyväntuulisia ja sosiaalisia. Kadulla luulin kohdanneeni naapurin naisen jolle aloin jutella ja kysellä kuulumisia. Nainen vastasi kohteliaasti ja jäi hetkeksi rupattelemaan. Vasta kun oli mennyt pois tajusin, ettei hän kyllä asu meidän talossa. Ei edes hävettänyt.

Niin paljon kuin rakastankin hiljaisuutta, pidän myös tästä omituisesta äänimaailmasta johon meidän perheestä lähtevä möly hukkuu niin helposti. Rahtilaivat merellä, nousevat ja laskevat lentokoneet, tööttäily, nuoriso joka räppää takapihalla, kirkon kellot. Miten hiljaiselta se suomalainen metsä kuulostaakaan kesällä, jos hiljaisuus nyt koskaan miltään kuulostaa.

Ja kun aamulla voi lähteä lapsen ja koiranpennun kanssa kahvilaan, juoda niin halvan cappucinon että naurattaa, lapsi ja koira voivat jakaa pekonileivän ja kaikki vain hymyilevät meille vaikka koiranpentu ulisee aina kun näkee toisen koiran tai pulun ja lapsi törmäilee potkulaudalla muiden jalkoihin. Päin vastoin, koira saa rapsutuksia, ohikulkijat pörröttävät lapsen tukkaa hyväntahtoisesti.

Täydellinen lounas kolmella annoksella ja lasillisella viiniä samalla kun voi katsoa kuinka paikalliset viettävät espanjalaista äitienpäivää, eikä sekään maksa paljoa, se älyttömän hyvä ruoka ja se viinikään. Kun rakastaa ulkona syömistä, ja noh, syömistä ylipäänsä, nostaa edulliset raaka-aineet ja hävyttömän halvat ravintolat elämänlaatua todella paljon. Ja kun voi melkein ympäri vuoden syödä kirjaimellisesti ulkona, on sekin oma elämyksensä.

Olemme alkaneet käydä rannallakin melkein joka päivä, tai ainakin joka viikko. Nähneet, kun lokakuussa rannoilta kadonneet ravintolat eli chiringuitot on rakennettu uudestaan, ja pohtineet koska voi kunnolla uida. Lapsille on ostettu märkäpuvut. Lievää sekoamista Decathlon-urheilukaupassa, joka oli täynnä ihanaa tavaraa surffaamiseen, retkeilyyn, melontaretkille, maastopyöräilyyn, ratsastukseen – ja sitten pitää ihmetellä miksei enemmän nauti juuri niistä mahdollisuuksista mitä Espanjan luonto ja ilmasto tarjoaa.

Että onhan täällä ihmisen myös kovin hyvä olla, ainakin tällaisena siunattuna sunnuntaina.

Näyttökuva 2018-05-06 kello 21.05.03

Kuvassa on paikallisen taiteilijan José Cruz Herreran työ, jonka mukaan löytyy kaupungista myös patsas. Taiteilijan mukaan on nimetty myös takapihallamme sijaitseva museo, jossa käymme tasaisin väliajoin nauttimassa pienen annoksen kulttuuria.