NE EKAT OMAT ESPANJAN SYNTTÄRIT

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska olen aika paljon kertonut täällä siitä, millaiselta espanjalaisten lasten syntymäpäiväjuhlinta on näin muukalaisen näkökulmasta näyttänyt, halusin raportoida toki myös meidän ensimmäisistä omista juhlista. Tällä kertaa kunnian olla päivänsankari sai keskimmäinen, joka täyttää ensi viikolla kokonaiset kuusi vuotta. Siitäkin tekisi mieli kirjoittaa, mutta toisaalta huomaan, että vaikka puhun ehkä lasten vasenkätisyydestä tai koulupäivistä tai puheterapiasta, jätän suuremmat luonneanalyysit yhä useammin tekemättä. Pyysin kyllä keskimmäistä kuvailemaan itse itseään, mutta häntä ei huvittanut. Juhlien jälkeen väsyttää, eikä taida olla tämä itsetutkiskelu muutenkaan vielä 6-vuotiaiden juttu. Mutta sen sanon, että hän on kerrassaan ihana.

P2242034.jpg

Olimme varanneet juhlapaikan hyvissä ajoin. Kutsuimme – kuten tapoihin kuuluu – koko luokan eli 24 lasta sekä expatystäviemme kolme lasta. Ja mukaan kuuluvat tietenkin äidit, isät, jopa isovanhemmat sekä sisarukset. Olin salaa helpottunut, kun vierasluku ”jäi” lopulta yhdeksään lapseen. Keskimmäinen on ehtinyt kuitenkin tottua jo niin vauhdikkaisiin ja isoihin juhliin, että harmitteli vähäistä vierasmääräänsä. Laatu onneksi korvasi määrän. Meillä oli tosiaan vuokrattuna paikallinen juhlatila, jossa viidelletoista lapselle mitoitettu juhlinta maksoi 140 euroa. Tähän kuului lasten ”ruoka”, eli leivät kinkulla ja Nutellalla, juoma (kaakaota, ananasmehua tms) sekä suklaapatukka. Aikuisten tarjoilut hoidimme me ja aikuiset saivat hakea ”open bar”-tyylillä tiskiltä toivomansa juomat. A-oikeudet oli, mutta häveliäästi kaikki joivat lähinnä cokista tai kahvia.

Hintaan sisältyi myös viihdytystä: kasvomaalausta, rajatusta valikoimasta toivomamme hahmon vierailu sekä leikitystä. Leikit olivat kyllä hieman tuskaisia, kun yli puolet osallistujista eivät ymmärtäneet espanjaa. Meno oli muuten perinteisen kaoottinen ja taustalla soi Shakiraa ja Enrique Iglesiasta. Hieman haikailin Kikattavan Kakkiaisen ja perinteisen lastenmusiikin päälle, mutta maassa maan tavalla. Olimme aiemmin vitsailleet tekevämme tarjoamiset suomalaiseen tyyliin, porkkanatikkuja ja cocktailpiirakoita, mutta suosiolla otimme espanjalaisen tarjoilun. Eli ostimme sipsejä, donitseja, muutaman espanjalaisen munakkaan, naksuja ja makkaraleipäainekset joista aamulla väkersin parikymmentä sämpylää.

kasvomaalaus-juhlissa.jpg

Pienemmän porukan ansiosta juhlissa ehti seurustella vieraiden kanssa. Useimmille vanhemmille nämä syntymäpäivät ovat sosiaalinen tilaisuus eikä tulisi mieleenkään, että lapset jätetään onnellisina juhlapaikan ovelle ja kadotaan pariksi tunniksi omille menoille. Ei sillä, itse kyllä pidän suomalaisesta systeemistä jossa vanhempien ei tarvitse istua small talkkaamassa paria tuntia katsoen sitä lasten sokerihumalan nousua ja laskua. Lopuksi keskimmäinen avasi lahjansa barbaarisin ottein ja heitteli lahjaksi tulleet vaatteet ympäri juhlatilaa. Onneksi tähän suhtauduttiin ymmärtäväisesti – pehmeät paketit nyt vain eivät ole yleensä suosittuja.

pomppulinna-synttareilla.jpg

Ihan halvimmasta päästä nämä hipat eivät olleet, mutta täällä lasten juhliin halutaan panostaa. Tarjoiluineen ja tilavuokrineen sekä pikkaisen ylihintaiseen kakkuun meni yhteensä noin 330 euroa, mikä tuntui suhteellisen samalta suomalaisen hintahaitarin kanssa. Mutta helpot nämä hipat olivat; lähdimme liikkeelle hieman myöhässä mutta saimme tarjoilut esille muutamassa minuutissa, henkilökunta hoiti loppusiivouksen ja me vain lähdimme puolikkaan kakun kanssa kotiin. Synttärisankari on väsynyt ja tyytyväinen, ja sehän tässä on pääasia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s