Pari viikkoa sitten sunnuntaina olimme juuri selvinneet aivan jumalattoman pitkästä flunssaputkesta siihen pisteeseen, että koko perhe oli jo silleen terve että kehtasi jo liikkua ihmisten ilmoilla. Kukaan ei enää vuotanut tauotta räkää, yskinyt limaklönttejä tai muutakaan ihastuttavaa, mikä meitä oli marraskuusta asti vaivannut. Mitä tekevät kaikki fiksut ihmiset, kun juuri on selvitty monen taudin kiertueesta? No lähtevät tietenkin SISÄLEIKKIPUISTOON! Onko parempaa tapaa saada varmasti uusi tartunta? Ajoituksesta erityispalkinto jo siksi, että itse olin lähdössä kolmen päivän päästä lentämällä Barcelonaan.

Olimme käyneet jo yhdessä sisäleikkipuistossa esikoisen kanssa synttärijuhlien aikaan, ja se oli ollut ihan mielenkiintoinen kokemus. Nyt päätimme ajaa tunnin matkan päähän Esteponaan, joka on jo virallista Aurinkorannikkoa ja jopa ihan eri maakunnassa. Paikan nimi on Mundo Mania, ja jo nimi kyllä kuvasi sitä aika hyvin. Ottaen huomioon, että sisäänpääsy oli kympin luokkaa per lapsi, niin kyseessä oli yllättävän pieni paikka näin talviaikaan. Pihalla oli kahluuallas, trampoliineja ja muutama leikkipaikka, mutta sisällä vain yksi jättimäinen kiipeilyalue sekä taaperoille oma paikkansa. MUTTA mikä tärkeintä: VIINIBAARI AIKUISILLE! Ja pöytiin tarjoilu, eli saattoi samalla siemailla kylmää valkoviiniä ja katsoa välinpitämättömästi kun oma lapsi putoili kiipeilyseinältä…

Sunnuntai-ilta oli tietenkin surkein ajankohta mennä sisäleikkipuistoon. Paikka oli aivan täynnä. Mua alkoi naurattaa jo pihalla, kun parkkeerasimme meidän ei-kovin-upeaa Skoda-farkkua sinne Porschen ja BMW:n katumaastureiden väliin. Sisällä alemmuuskompleksi paheni, sillä paikalla oli erityisesti venäläiset perheet hyvin edustettuina ja varmasti enemmän kauneusleikkauksia yhdessä tilassa mitä olen ikinä nähnyt. Ja sitten me tultiin verkkareissa ja päästettiin kolmikko vapaiksi… Kuopus oli kymmenessä minuutissa Suomi-Venäjä-väännössä pallomeressä, jossa kolme itänaapuria pommitti 3-vuotiasta, joka onneksi piti puolensa. Tosin pakeni paikalta ja lähti haastamaan riitaa marokkolaisten kanssa.

Käsitreeni kuopukselle

Kukaan ei loukkaantunut

Visiitti kesti tunnin. Paikan akustiikka oli aivan kamala – ja Suomessa siis en varsinaisesti nauti HopLopeista tai Leikkiluolista, mutta nyt kyllä katse harhaili sinne viinibaarin suuntaan aika monta kertaa. Ehkä joku rauhallinen tiistaiaamu sitten… Tuolla myös aikuisen oli melkoisen vaikea lähteä jälkikasvun mukaan seikkailemaan, ja vaikken erityisesti nauti niissä muovikankaalla päällystetyissä putkissa mönkimisestä, niin tykkään kuitenkin olla vähän enemmän läsnä. Tai sitten vaan heittäydyn ihan paikalliseksi ja haen sen cocktailini ja odotan, koska ensimmäisen kerran tarvitaan laastaria.

Ja siis, totta kai. Kolme päivää visiitin jälkeen, matkalla lentokentälle, keskimmäinen oksensi autossa. Pistettiin matkapahoinvoinnin piikkiin. Lauantaina laattasivat loput. Jatkossa leikitään rannalla.