Eväitä espanjalaiseen kouluun

Huomenna taas ”kokataan”

Muutama päivä ennen jouluaattoa alkanut joululoma päättyy huomenna. Pojat palaavat kouluun vietettyään yli kahden viikon loman vain ja ainoastaan sisällä sairastaen. Ainakin ovat melkein terveitä… Onneksi espanjalaiset pitävät juhlapyhistä ja vapaapäivistä, joten myös kevätlukukaudelle lienee luvassa ties minkä pyhimyksen kunniaksi vietettyjä lyhyitä lomia, ja myös pääsiäinen. Eikä se espanjalainen koulu mitenkään mahdottoman rankkaa ole lapsille ollut, vaikka tietenkin viisi tuntia päivässä pakollista kielikylpyä väsyttää. Kuitenkaan heiltä ei kauheasti vielä odoteta akateemisella puolella. Todistukset kuitenkin saatiin nyt syksyn päätteeksi. Ja oli sekin: Luokkien Whatsapp-ryhmissä alkoi kuhina heti kun todistustenjaon ajankohta ilmoitettiin. Ajattelin, että ne vaan haetaan toimistosta ja lompsin iltapäivällä koululle verkkareissani, mutta kävikin ilmi että kyseessä oli suorastaan juhlallinen tilaisuus, jossa opettajia lahjottiin ja käytiin hyvin yksityiskohtaisesti läpi kulunutta lukukautta. Ensi kerralla laitan mäkin ykköset päälle!

Infantilin arviointilomake

Arvioidaan 5-vuotiaan taitoja

Sí, sí, sí

Rasti ruutuun!

Eskarissa, infantilin viimeisellä luokalla oleva 5-vuotias sai myös oman todistuksensa. Sekä sellaisen seikkaperäisen oppimateriaalein mukana tulevan arviointilomakkeen, jossa rasti ruutuun-periaatteella arvioitiin onko lapsi hyvä vai onko parantamisen varaa esimerkiksi kuvakirjoituksessa, vertailussa, paikallisten juhlaperinteiden tuntemisessa, klassisesta musiikista nauttimisessa tai avunpyytämisessä. Sen lisäksi hän sai koululta aivan oikean todistuksen, jossa arvioitiin hyvä/parantamisen varaa-asteikolla mm. pärjääminen englanninopinnoissa, ympäristön tuntemuksessa, itsetuntemuksessa ja keskittymisessä. Kaikesta muusta lapsi sai kehuja ja kiitosta, paitsi kielellinen ilmaisu yllättäen jäi ”parantamisen varaa”-asteelle.

Luokan maskotti kävi kylässä

5-vuotiaan virallinen todistus

7-vuotiaan tokaluokkalaisen todistustenjako olikin vähän vakavampi paikka. Siellä vanhemmat olivat todella hermostuneita ja todistuksia, joiden arvosteluasteikko muistuttaa pitkälti suomalaista 1-10 asteikkoa (tässäkin neljä matalinta numeroa on hylättyä) syynättiin todella tarkasti. Me olemme jo varautuneet siihen, että esikoinen kertaa toista luokkaa myös ensi vuoden, sillä kielitaidottomana on oppiminen ja varsinkin säännöllisiin, noin kolmen viikon välein oleviin kokeisiin osallistuminen ollut haastavaa. Hän ei päässytkään läpi castellanoa eli kieltä ja kirjallisuutta, luonnontieteitä eikä yhteiskuntatieteitä. Muut aineet, kuten liikunta, englanti, matematiikka ja taideaineet (joiden sisältö meille on melkoinen mysteeri – ainakaan siellä ei paljoa taiteilla, kuulemma) menivät läpi. Erityisesti huvitti yhdeksikön arvosana, eli kiitettävä, uskonnonopetusta korvaavasta Valores sociales y civicos-aineesta. Kun kysyin, mistä moinen huippunumero niin kuulemma koko syksyn lapsi on vain piirtänyt niillä tunneilla.

Todistustenjaon yhteydessä vanhemmat lahjoivat opettajia. Tokaluokkalaisen opettaja sai, kuten aiemmin kerroinkin, lahjaksi paidan, laukun ja kengät! Tämä ei lakkaa huvittamasta mua. Eskarilaisen opettaja sai cestan, eli herkkukorin viineineen, kinkkuineen ja suklaineen. Itse olen onnellinen, kun koululta ei toivottavasti hetkeen tule askarteluläksyjä kotiin, sillä joulun alla väkerrettyjen (varsin rumien ja lähinnä äidin kädenjälkeä olevien) joulukoristeiden seurauksena glitteriä ja liimakökköjä löytyy vieläkin maton alta ja sohvatyynyjen välistä. Meitä peloteltiin etukäteen runsailla läksyillä: ihan hirveästi ei niitä tullut tässä syksyllä (tai sitten me emme vain tienneet niistä), mutta yllättävän paljon erilaista askartelutehtävää kyllä nakitettiin kotiin.

Cd-levyjen uusikäyttöä

Niin rumat että itkettää. Ite tein!

Omat kauhukuvat ghettokoulusta eivät käyneet ollenkaan toteen viime syksynä. Koulussa on kyllä niukasti resursseja, mutta siitäkin huolimatta tokaluokkalainen saa viikossa neljä tuntia espanjankielen yksityisopetusta ja myös keskimmäiselle tarjottiin mahdollisuutta puheterapiaan. Tokaluokkalainen pääsi retkellekin, kun juuri ennen joululomaa eka- ja tokaluokkalaiset vietiin naapurikaupunkiin elokuviin. Oli sekin show: Osa vanhemmista suhtautui tähän niin skeptisesti, että odotti koulun porttien ulkopuolella kun lapset lastattiin (tunti koulupäivän alkamisen jälkeen) busseihin ja videoivat sen todistusaineistoksi muille. Ylipäänsä olen huomannut, että vanhemmilla on tapana usein koulupäivän aikana käydä aidan takana kurkkimassa jälkikasvuaan. Muutamat ilmeisesti viettävät koko päivän läheisessä kahvilassa. Lapset tosiaan viedään portilla kello yhdeksäksi, ja kello 13.55 portit avataan uudestaan ja ensin päästetään pois eskarilaiset eli infantilin 3-5-vuotiaat ja sen jälkeen tasan klo 14 kello soi ja opettajat antavat alakoululaiset ovelta hakijoilleen; vanhemmille, isovanhemmille, tutuille…

Eniten on tänä vuonna huvittaneet luokkien vanhempien keskinäiset Whatsapp-ryhmät. Niissä on aika villi meno, eikä siellä juuri hienostella. Jos jonkun vanhemman ”vapaamatkustus” ärsyttää, se sanotaan hyvin suoraan. Mä saan aika paljon anteeksi sillä, että olen ulkomaalainen ja symppaattisen eksoottinen kun ihmettelen mitä on ”hämähäkkikangas” (hämähäkinseittiä, tietenkin). Vanhemmat myös järjestävät yhteisiä menoja jonkun verran. Eskarilaisten äidit ja isät kokoontuivat joulun alla yhteiselle aterialle, joka venyi auringonnousuun: viimeiset humalaiset videot jaettiin Whatsapp-ryhmässä niihin aikoihin kuin meillä syötiin jo aamupalaa. Kaikenlaista muutakin draamaa ryhmissä on riittänyt, mutta hyvin vähän käsitelty lasten asioita. Mitä nyt aina välillä ihmetellään mitä tuli läksyksi. Huomenna siis takaisin oppimaan. Vihdoinkin.

Taidetta koulun pihassa

Ystävyyttä ja avunantoa