TILINPÄÄTÖS

Kun aloitin vuosi sitten henkseleitä paukutellen ostolakkoni, olin jo alitajuisesti aika varma siitä että mikään menestystarina siitä ei tule. Minulla on oikeasti aika vähän paheita (siitäkin huolimatta että aina blogissa haaveilen viinistä, olen surkea alkoholinkäyttäjä kaikessa mielessä, vuosipäiväksi hankittu minipullo shampanjaakin on vielä jääkaapissa!) mutta shoppailu on ollut ehdottomasti se pahin. Sekä itseni, lompakon että ympäristön kannalta. Ja kun sanon shoppailu, tarkoitan nimenomaan ostamista ohi tarpeen. Sijaistoimintoja verkkokauppoja selailemalla, oman itseni uudistamista vaatteilla (koska ah näyttäisin ihanalta siinä punaisessa mekossa kun kulkisin Kuubassa… mutta en tietenkään oikeasti matkusta Kuubaan ja kuljen leggingseissä ja jättimäisessä paidassa koska niin on mukavampi ja käytännöllisempi). No, se siitä – kyllä olen tästä tilittänyt tässä blogissa ihan tarpeeksi synninpäästön perässä.

Ostinko sitten vuonna 2017 vaatteita?

Oi kyllä.

Ensimmäinen neljännes meni ihan okei. Mitä nyt täysin impulssiostoksena ostin lenkkarit. Ja ballerinat (joita en ole vieläkään käyttänyt kertaakaan). Seuraava kolmen kuukauden sykli vasta fiasko olikin. Ostin espadrilloja, shortsihaalareita, mekkoja – ei helvetti. Ostin ihan hulluna. Palautinkin paljon – ajattelin, että voisin taputtaa itseäni selkään edes siitä hyvästä, että en pitänyt ”ihan kivoja” vaatteita mutta luettuani tämän artikkelin alkoi hävettää vielä enemmän. Sen lisäksi näistäkin ostoksista on yhä joitain, joita en ole käyttänyt vielä kertaakaan. Kolmas neljännes meni ihan kivasti. Vaikka pääsin lempikauppoihini, ostin vain pakolliset (eli pakkaamatta jääneitä alusvaatteita) ja yhden ylimääräisen jutun: pipon. Sitäkin pipoa olen sittemmin pitänyt aika paljon.

Entäs sitten tämä viimeinen pätkä? Noh, sehän meni ihan käsille.

Madridissa mopo karkasi käsistä ihan totaalisesti. Unohdin jälleen – tämä on varmaan oikeasti alitajuista – pakata alusvaatteet ja alusvaatekaupassa sitten ostin vähän enemmänkin kuin tarvittavat alushousut. Rakastuin Mujiin ja ostin 12 euron tarjouspaidan vain koska se oli Muji. Onneksi se oli myös tosi kiva ja on ollut sittemmin käytössä. Ostin villatakin, joka on kyllä ollut lähes päivittäin käytössä. Oli halpa villatakki, joten kolmen kuukauden päivittäisen käytön jälkeen kainalossa on reikä. Hyvä muistutus taas laadusta. Tilasin joulupakettiin Suomesta neuleen (ja opin, että kun en pysty palauttamaan, ei kannata tilata sovittamatta). Ja sitten se viimeinen repsahdus: Black Friday-alennuksesta lenkkarit.

Osan tilaamistani vaatteista palautin. Muuten lista vasta pitkä olisikin. Sen lisäksi varmaan kolmannes hankinnoistani päätyi eteenpäin käymättä edes mun päälläni; mies vei yhdet kengät, mun äidille päätyi moni vaate jonka ostin ja sitten yritin jotenkin huijata pois listalta.  Ennen muuttoa Espanjaan varmaan kolmannes vaatekaapistani katosi kirpparille, kierrätykseen tai kavereille. Mutta vastaavasta sain vuoden aikana vaatteita: ystävä työskenteli H&M pääkonttorilla ja toi sieltä euron näytekappaleita. Toinen ystävä, jota on myös ”siunattu” koon 42 jalalla, antoi VIISI paria kenkiä (joista yksi pari lähti kiertoon vähän sirompijalkaiselle ystävälle). Isojalkaiset pitävät yhtä.

Rahallisesti summa on satasia. Suunnilleen keskivertosuomalaisen vuoden vaateostosten verran. Eihän siinä mitään, mutta kun piti olla vuosi ostamatta vaatteita. Koska vuosien varrella mulle on tarttunut mukaan sen verran itsetuntemusta, että tiedän itsehillintäni olevan heikko mutta se mikä harmittaa on se, että tein yhä virheostoksia. Joistain ostoksista tuli todellisia suosikkeja, mutta osa vaatteista roikkuu yhä laput kiinni kaapissa. Omien vaatteiden määrä ahdistaa, ja vaikka kuvittelin että vuoden vaihtuessa olisin näppäinsormi ojossa valmiina tilaamaan alesta yhtä sun toista niin ei ole tehnyt mieli ostella. Ei, vaikka sitä ei tarvitsisi julkisesti enää tunnustaa. Aion ehdottomasti jatkaa kirjanpitoa myös tämän vuoden. Se havainnollistaa hyvin sen summan rahaa, jonka vähän niin kuin huomaamattani laitan vaatteisiin. Verkkopankissa tai luottokortilla se unohtuu äkkiä mutta kun tammikuussa ostetutta tavara muistuttaa rahanmenosta vielä loppuvuodesta, se kummasti suitsii shoppailuhimoa.

Vaikka ostolakko menikin reisille, se myös opetti asioita. Käytän lopulta hyvin pitkälti samoja luottovaatteita kuin aina ennenkin. Olisipa ihanaa ostaa aina vain sellaisia kestosuosikkeja, mutta en ole vielä ratkaissut lempivaatteen kaavaa. Olen yrittänyt tutkia erityisesti materiaalitietoja löytääkseni parhaat yhdistelmät; vaatteet, joissa viihdyn, jotka ovat laadukkaita ja käytännöllisiä. Vuoden aikana olen systemaattisesti vilkuillut enemmän miesten valikoimaa, koska sieltä löydän usein paremman mallisia yläosia. Enkä ostaa enää Adidaksen lenkkareita, lesti ei sovi jalalleni. Ja että en tarvitse vuosiin lenkkareita, enkä juhlamekkoja, enkä korkokenkiä – luultavasti nykyisellä käyttötahdilla selviän elämäni loppuun asti nykyisellä karderobilla. Ja vaikka näen jonkun upean vaatteen ja ajattelen, että se päällä illasta tulee ikimuistoinen, niin ikimuistoisuus syntyy ihan muilla tekijöilläkin kuin vaatteilla.

Vuoden jälkeen eniten ihmetyttää, että tällaistäkö tämä kolmekymppisen länsimaisen ihmisen elämä on. Kauhean problemaattinen suhde kuluttamiseen, jolla yhtä aikaa yrittää pelastaa maailman, rakentaa omaa identiteettiään ja lievittää stressiä. Tälle vuodelle tavoitteena on hioa omaa vaatekaappia sellaiseksi, että siellä ei ole vaatteita, joissa en viihdy yhtään – tämä ei tarkoita uuden ostamista vaan luopumista. Tavoite on myös selvittää vielä paremmin vaatteiden tuotantoketjuja ja alkuperää. Tällä hetkellä perinteisen hikipaja/luonnonavara-murheen rinnalle on noussut vaatteiden rahtikustannuksiin liittyvät kysymykset: mikä on vaatteen todellinen arvo, kuka sen todellisen hinnan maksaa, miksi helvetissä meille myydään konttikaupalla trikoorytkyjä kolmella eurolla jotka on tuotu toiselta puolelta maailmaa? Jos olisin Suomessa, liittyisin varmasti jonkun vaatelainaamon jäseneksi. Espanjassa täytynee vain iloita siitä, että puolet vuodesta pärjää pelkällä hellemekolla. ”Ostolakko” jäi siis viime vuoden osalta heittomerkkeihin, mutta toivottavasti käynnisti pidemmän prosessin oman ostoskäyttäytymisen kehittämisessä.

8 kommenttia artikkeliin ”TILINPÄÄTÖS

  1. Mulla oli iso oivallus tuo oman univormun ymmärtäminen. Pukeudun melkein aina farkkuihin ja joko t-paitaan tai neuleeseen. Kun on joku hienompi meno, laitan mekon. Tällä logiikalla panostan siis farkkuihin (ostin viime vuonna kolmet, yht 300€) sekä kashmir-neuleisiin. Farkkuihin meni paljon rahaa MUTTA ne ovat ainoat farkut, jotka päälle sopivat. Pidän siis niitä kaikkia vuoronperään päällä, joten käyttöasteeseen suhteutettuna ostos ei kaduta lainkaan. Sama juttu neuleiden kanssa, hankin laadukkainta mihin rahat riittää, mutta toisaalta pärjään muutamalla vaihtoehdolla. Tämä on varmaan vähän sellaista kapselipukeutumista, mitä olen tässä syksyllä yrittänyt opetella.

    Tämän pitkän sepustuksen idea oli siis se, että luottovaatteet ovat niitä, jotka ovat aina päällä. Eli jos miettii, muistuttaako ostos niitä omia päivittäisiä vaatteita, niin pääsee ehkä lähimmäksi luottovaatetta myös uusien kanssa? Tsemppiä tälle vuodelle. Ei tämä ihan yksinkertaista ole!

    Tykkää

    1. Joo, mä olen nyt alkanut tosiaan niistä lempivaatteista katsomaan esimerkiksi materiaaleja. Sen lisäksi todennut kaapin tiukahkoista paidoista, etten tule niitä koskaan käyttämään – vaikka laihtuisinkin. Tietenkin riski on, että oma maku ja univormu vielä muuttuu, mutta vanhimmat vaatteet mun kaapissa on 18 vuotta vanhoja! Eli jotkut asiat ovat luotettavia vuodesta toiseen (ja selvästi laadukkaita). Seurailen sun jatkoprojektia, aion kyllä itsekin palata vielä aiheeseen…

      Tykkää

  2. Minä mietin yhtä ostosta kauan – jostain syystä joudun perustelemaan itselleni tosi perusteellisesti tarpeen uudelle vaatteelle, ennenkuin voin jotain ostaa. Eräskin vaate on poltellut vuoden verran, ehkä sille olis käyttöä… Nyt se onkin jo onneksi poistunut myynnistä, eli se siitä 😉

    Tuo Jennin kertoma univormu-ajatus on hyvä! Mulle vaatteen pitää olla sellainen, että voin sen laittaa kaikkiin tilaisuuksiin (miinus hienommat juhlat). Ja vaatteen pitää tuntua mukavalta päällä.

    Lasten vaatteet on mulle kompastuskynnys, nelivuotias tyttöni saattaa hylätä kaupassa hyväksymänsä vaatteen jostain tosi oudosta syystä. Ole siinä sitten. Poikani on jostain syystä helpompi tapaus.

    Tykkää

    1. Lastenvaatteet on ylipäänsä vähän sellainen harmaa alue itselleni: totta kai myös lapsille olisi kiva ostaa vastuullista ja laadukasta (=kallista), mutta näillä tyypeillä kuluu polvet läpi pahimmillaan päivässä (niistä hyvistäkin housuista!), joten mulla ei yksinkertaisesti ole varaa laittaa useita kymppejä verkkareihin jne. Puhumattakaan sitten siitä, että olisi kiva jos ne vastaisivat lasten omia makumieltymyksiä.

      Ja joo, pitäisi osata ajatella vaatekaappia kokonaisuutena. Haaste itselleni: haksahdan helposti hauskoihin kuoseihin, joita on sitten tosi vaikea yhdistellä olemassaolevien vaatteiden kanssa.

      Tykkää

  3. Lilli

    Meillä on koko perheellä sellanen systeemi, että pesusta tulevat laitetaan pinon alle tai tangon viimeiseksi ja päälle otetaan sitten aina päällimmäinen/ensimmäinen. Oikein parhaat ja kalleimmat lempparit saa etuilla. Jos joku vaatekappale jumittuu päällimmäiseksi pitkäksi aikaa, siinä on selvästi jotain vikaa ja joutaa kirpparikasaan. Siitä voi sitten ehkä huomata jonkun kaavan, mitä ei pidä ostaa. Poolokaulukset, lyhythihaiset tunikat, villa ja akryyli, ei jatkoon mulla. Sitten kun ne on siinä järjestyksessä ja muistat, miten pitkä aika on edellisestä käyttökerrasta, tajuaa ettei oikeesti tarvi uusia vaatteita.

    Tykkää

    1. Joo, mulle on aika selvää oikeastaan mitkä vaatteet on niitä ns. suosikkeja, joita tulee koko ajan käytettyä. Toisaalta vaatekaapissa on monta ”ihanaa yllätystä”, joita on kiva käyttää satunnaisesti, ja ne silti ilahduttavat ja tulevat ns. tarpeeseen. Muuten mulla olisi vain verkkareita ja huppareita :). Lasten kanssa tuota pitäisi toteuttaa enemmän, koska äkkiä jää pieneksi…

      Tykkää

  4. Päivitysilmoitus: ONKO LENTÄMINEN OKEI? – Periaatteen Nainen

  5. Päivitysilmoitus: VIRHEOSTOKSISTA OPPII? – Periaatteen Nainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s