Kun se puolimaraton jäi väliin, pystyin keskittymään kaksi vuorokautta Madridissa lempiharrastukseeni: syömiseen ja juomiseen! Luvassa on aika monta postausta tuosta ihanasta kaupungista, ja aloitetaan tietenkin tärkeimmällä eli ruoalla. Koska eihän matkustamisesta tule mitään tyhjällä vatsalla. Lähdinkin liikkeelle taktisesti paastoamalla koko päivän ennen lähtöä, jotta varmasti saisin nauttia koko vatsalaukun vetokyvyn verran paikallisesta ruokatarjonnasta.

Ensimmäisenä iltana kun raahauduin nälkäisenä juna-asemalta AirBnB-asumukseemme ohitimme tämän pienen italialaisen – ja menimme sisään sen suloisen tunnelman houkuttelemina. Ja tietysti koska oli nälkä. Loistava valinta! Reina Sofia-museon läheisyydessä sijaitseva Oliveto oli täydellinen paikka nauttia rauhallinen illallinen! Pieni ja rauhallinen, mahtavia viinejä, ystävällinen, mutkaton ja asiantunteva palvelu. Kasvissyöjälle oli useampi vaihtoehto: itse söin sekä pinaatti-ricottaravioleja että perinteisen parmiggiano-munakoisovuoan, seuralainen todella herkullista kurpitsaraviolia salvialla. Jälkiruoaksi syötiin erinomaiset (muttei mitenkään spektaakkelimaiset) mojito pannacotta sekä sitruunamarenkileivos. Lähtiessä nauratti – ei pelkästään loistava ruoka vaan erittäin kohtuullinen loppulasku. Lämmin suositus!

Lauantaina päädyttiin lounaalle Gymage-nimiseen ”terveyskompleksiin”, jota AirBnB-isäntämme suositteli. Hän piti ehdottoman tärkeänä kokea ainakin yhden Madridin monista kattobaareista ja nimesi Gymagen yhdeksi kokemisen arvoiseksi. Ihan ostoskatujen kulmilla sijaitseva Gymage on tosiaan paitsi kattoterassi ja lounge, uima-allas ja ravintola niin myös crossfitsali, solarium… Ja noh, asiakaskunta oli hyvin tiedostavaa, mitä tulee ainakin omaan ulkonäköön. Ruoka – hummus, tonnikala tataki, raviolit (taas) – olivat ihan maittavia, mutta huomattavan ylihintaisia, etenkin kun otti huomioon keskinkertaisen palvelun ja sen, ettei ruokailualueella päässyt nauttimaan näkymistä lainkaan. Joten jos nyt haluaa kokea Madridin kattoterassitarjonnan, varmasti löytyy vähän inspiroivempiakin paikkoja!

Illalla suuntasimme jälleen muiden vahvasta suosituksesta San Miguelin kauppahalliin, joka on siis enemmänkin monen pienen ravintolan yhdistelmä. Oikein vaikuttava, kaunis ja näkemisen arvoinen, mutta ruokapuoli jäi varsinkin vegetaristille ohueksi. Drinkit olivat hyviä ja niiden kanssa oli kiva kulkea pitkin käytäviä, mutta ryysis ja ylihintaiset suupalat eivät tehneet kulinaristiin vaikutusta. Suosittelen kuitenkin piipahtamaan ja kokemaan!

Koska Mercado de San Miguel ei ollut nälkäisille ihmisille, etenkään sille joka oli valmistautumassa seuraavan aamun puolimaratoniin, paras paikka tankata, kiertelimme alueella ja päädyimme suht aggressiivisten sisäänheittäjien takia Maestro Villa-nimiseen paikkaan. Se oli selvästi turisteille tarkoitettu paikka, annokset hyvin perinteisiä espanjalaisia ruokia ilman mitään kunnianhimoa tai yritystä. Saimme mahan täyteen manchegoa ja pimientos padronia, mutta mitään tajunnanräjäyttävää paikka ei tarjoillut. Geneeristä turistimättöä siis, joka kruunatiin espanjalaisilla muusikoilla joille oli ryhmäpaineessa pakko jättää vähän kolikoita.

Sunnuntaina, ystäväni juostua huikean puolimaratonin ja mun tehtyä aamulla reippaan 10 km kävelylenkin maratonhuumassa, päädyimme lounaalle aivan majapaikkamme viereen. Olin ikkunan läpi nähnyt, että La Musa de Espronceda-ravintola on paikallisten suosiossa ja se on yleensä hyvä merkki. Okei, lautaset (jotka itsessään olivat tosi kauniit) olivat hieman rähjäiset ja tarjoilijat vähän hampuusin näköisiä, mutta se ruoka!

Pimientos padron, erilaisia leipiä ja yksi lempiruoistani, friteerattuja munakoisoja hunajalla – parhaiten valmistettuna mitä olen koskaan Espanjassa syönyt (ja uskokaa pois, olen syönyt tämän annoksen muutaman kerran). Todella edullista, hyvää ja hauskaa ruokaa. Ei varmastikaan mikään uniikki lumihiutale Madridin runsaassa ruokatarjonnassa, mutta jos olette Antón Martin-metroaseman lähellä niin tässä on erinomainen paikka syödä itsensä ähkyyn.

Juuri ennen lähtöä söimme La Mucca-ketjuravintolassa, koska en jaksanut enää yhtään annosta pimientoja. Sinänsä helppoa ja nopeaa, mutta ei tässä juuri kehuttavaa ollut. Että ei kannata nyt tällaisessa ruokaparatiisissa mennä La Muccaan. Paitsi jos on kiire yöbussiin eikä tiedä mitä ruokaa tekisi mieli.