MITEN SUJUU MINIMALISMI?

Lienee taas aika päivittää, miten se surullisenkuuluisa ostolakko sujuu. Viimekertaisen kvartaalikatsauksen jälkeen iski pieni vainoharhaisuus, sillä postaus – joka mielestäni oli melko tylsä ja lähinnä omaa napanöyhtää nyppivä pohdinta – sai yhtäkkiä aivan hirveästi lukijoita jostain päin Facebookkia. Näitä mysteerivieraiden lähtölinkkiä on usein aika vaikea selvittää ja se tietenkin alkoi heti ahdistamaan. Entä jos siellä on jotenkin joukolla tulkittu minua väärin? Naurettu sille, miten joku first world problems-nainen ei osaa olla edes ostamatta? Kritisoitu? Paheksuttu? Vaikka näitä tekstejä kirjoittaakin julkiseen blogiin myös sillä motiivilla, että tulisi ehkä uusia lukijoita, niin joskus omituiset yleisöryntäykset saavat epäluuloiseksi.

Sen lisäksi blogini listattiin Minimalismi-blogien listalle: kiitos vain kovasti, vaikka en ole aivan varma kuuluuko se sinne. En nääs hyvästä yrityksestä huolimatta ole kovin minimalistinen. Muutto kylläkin on muuttanut suhtautumista tavaroihin vähän sellaiseen Marie Kondo-suuntaan, tosin ehkä enemmänkin saanut arvostamaan entistä enemmän niitä ”pirskahtelevia” esineitä, jotka tuottavat iloa. Niitä on nyt paljon vähemmän kuin ennen. Huomasimme myös, melko myöhässä, että yksi Suomesta pakatuista muuttolaatikoista jäi tulematta perille. Ihan nappiin ei mennyt tuo maasta toiseen muutto kuljetusfirman puolesta, eikä odotukset ole kovin korkealla sen suhteen että ne Iittalan viinilasit tai Pentikin lautaset löytäisivät ikinä enää perille. Enemmän kuin kadonneet käyttöesineet on ärsyttänyt paska palvelu.

Mutta sitten siihen shoppailulakkoon, joka edellisellä kolmikuukautiskaudella epäonnistui aivan totaalisesti. Nämä kesäkuukaudet ja alkusyksy sujuivatkin sitten paljon paremmin ja oikeastaan repsahdin vasta jakson viimeisenä päivänä, kun olin Brightonissa kaikkien lempikauppojeni keskellä. Kesällä ostin La Líneasta yhdet kolmen euron shortsit, mutta ne eivät ikinä päätyneet edes käyttööni vaan menivät mummille. Vaikka olen kuolannutkin välillä ihania mallistoja ja nettikauppojen valikoimaa, olen ollut liian laiska ja persaukinen ostamaan mitään. Millainen syntilista tuli sitten Englanninlomalla?

Yllättävän lyhyt! Lähdin reissuun melkoisessa kiireessä pakaten aivan väärän ilmanalan vaatteet, mutta huolimatta hyvästä tekosyystä en ostanut uusia vaan kerrospukeuduin. Sen verran oli pakko vinguttaa luottokorttia, että ostin Primarkista (josta ostaminen oikeasti sattuu sydämeen) kuuden euron kaulaliinan, vajaan kahden euron paketin urheilusukkia (joista oli muutenkin puutosta) sekä kahden euron pörrösukat, jotka olivat elintärkeät suloisessa mutta vetoisessa ullakkoasunnossa. Näiden ihan oikeasti perusteltavissa olevien ostosten lisäksi lipsahdin kerran, nimittäin ostamaan ihanan vaaleanpunaisen Adidaksen pipon (20 puntaa). Pipoa on vähän vaikea perustella kun asuu melkein Afrikassa, mutta puolustukseksi sanoisin, että kassajonossa käsissä oli vielä muitakin vaatteita, jotka kuitenkin hylkäsin lyhyen sisäisen kamppailun jälkeen.

Neljäs ja viimeinen kvartaali on siis käynnissä. Vielä ei voi puhua mistään valaistumisesta, mutta siitäkin huolimatta että muuton yhteydessä vaatekaappi karsiutui radikaalisti se tuntuu yhä suorastaan ylenpalttiselta. Etenkin kesällä huomasin miten vain mukavimmat hellemekot olivat tarpeen ja oma tyyli tuntuu selkiytyvän tasaisen varmasti. Tämän ostolakonhan voi jo valmiiksi tuomita epäonnistuneeksi, sen verran pahasti mopo karkasi käsistä keväällä, mutta olen optimistinen sen suhteen että osaan suhtautua kriittisemmin kuluttamiseen (varsinkin omaani) tämän itsetutkiskelun jälkeen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s