Tänään hypättiin bussiin: Brightonissa asuva isäntäpari lupaili viedä espanjattarensa maaseudulle, eli tunnin bussimatkan (meno-paluu 6,5 puntaa ihanalla doubledeckerillä, tietenkin) päähän Seven Sisters-kallioiden keskelle, merenrantaan, luonnonpuistoon. Jo pelkkä bussimatka oli mukava kokemus: hyvät eväät, hauskaa seuraa, bussin ylemmän kerroksen etupaikat, monta läpiajettua brittiläistä pikkukylää, funkkisarkkitehtuuria, merenrantoja. Viihdyn muutenkin julkisissa kulkuneuvoissa suorastaan omituisen hyvin, ja etenkin matkoilla tykkään tarkkailla bussista tai ratikasta käsin paikallisten arkea. Kaksikerrosbussin yläkerrassa pääsee usein kurkkimaan suoraan koteihinkin.
Alueella saisi kulumaan aikaa vaikka kuinka paljon; vaellettavia polkuja riittää ja merenrantaan olisi ihana pystyttää piknik. Meidän fiilistelyä vähän hoputtivat sade ja aikataulut, emmekä lähteneet kiipeilemään kallioiden päälle. Tähän kyllä vaikutti myös laiskuus ja korkeanpaikankammo. Jos en olisi matkassa pelkällä käsimatkatavaralla, olisin poiminut itselleni kassin täyteen ihania, pyöreitä, merenhiomia kiviä ja liitukiviä, joita pojat olisivat varmasti arvostaneet. Todella kaunis paikka, jo pelkkä noin kilometrin mittainen kävelymatka päätieltä rantaan joen vartta pitkin oli rentouttava. Paitsi polut ja tiet ovat aika täynnä eri märehtijöiden kakkaa, eli ihan millään ykköskengillä ei kannata lähteä liikkeelle.
Vaikka olen tähän asti pitänyt paljon Brightonistakin, teki tosi hyvää päästä luonnon keskelle ja katselemaan avomerta. Sää on ollut kohtuullinen, vaikka aika perinteinen brittiläinen. Monella tapaa paikasta tuli mieleen Skotlannin rannat. Suosittelen ehdottomasti, jos aikaa on pari päivää tai enemmänkin, ja voin vain kuvitella miten ihana (ja täysi) kohde on kesäisin. Iski myös akuutti koirakuume: miten mahtavaa olisi päästä vain oma sesse vapaaksi ja jodlailla itse tuolla nummilla.
Ja ei yhtään postausta ilman pientä valitusta: tämän huikean urheilusuorituksen jälkeen olisi maistunut tuoppi ja pubilounas, mutta paikan ainoa ”ravintola” oli niin tarjonnan kuin palvelunkin puolesta ihan pohjanoteeraus. Onneksi oli niitä eväitä, ja palattiin sitten Brightoniin syömään. Mutta tukassa suolainen tuntu ja kengänpohjassa lampaankakkaa. Nyt nukuttaa.
Periaatteen Nainen 
Ihanat rantajyrkänteet!
TykkääTykkää
Ne olivat komeat! Vähän samanlaisia taitaa olla teidänkin saarella? 😉
TykkääTykkää
Oih ❤ Tuonne ajoimme prätkällä 14 vuotta sitten. Takalisto oli niin puuduksissa (ja nahkakamat ihan väärät yhtään mihinkään muuhun kuin pyörän päällä istumiseen) että kävimme vain penkereen päällä tuulen tuiverrettavana ja sitten jatkoimme matkaa.
Upeita kuvia, juuri tuolta alhaalta noita sisaruksia pitäisikin ihailla. Rakastan Englantia, taidan laittaa sinut seurantaan, jos vaikka on lisää tällaista herkkua tulossa 🙂
TykkääTykkää
Voi ei, nyt ollaan jo kotona Espanjassa että ihan kauheasti ei Englantia enää esitellä – mutta siis kannattaa seurata silti, ei sitä tiedä mikä resonoi seuraavaksi :).
Lohdullista kuulla, ettei jäänyt mikään välttämätön kokemus välistä kun jäätiin vain rantakiville.
TykkääLiked by 1 henkilö
Näyttää niin upealta! Oih ja voih ❤
Olin yläasteella Brightonissa kielikurssilla ja kaikenlaisia kivoja muistoja jäi. Just ne 2-kerroksiset bussit, merenrannat ja suolainen tukka. Perheen karsea lellikakara, papukastikkeet ja kokolattiamatot kylpyhuonetta myöten. Ja ah se vapauden tunne 🙂
TykkääTykkää
Heh, aika monet alkoivat muistella kielikurssiaan kun kuulivat Brightonin-matkasta! Itsellä jäänyt selvästi jotain oleellista välistä. Ja bussit, suolainen tukka… 🙂 Jotkut asiat säilyvät!
TykkääTykkää
Päivitysilmoitus: BRIGHTONISSA – Periaatteen Nainen