Ennen kuin lähdettiin juhannuksena Espanjaan, vietettiin varsin kiireinen kuherruskuukausi tuon entisen kotikaupungin kanssa. Meillä oli ainakin kilometrin mittainen to do-lista, mutta ei ehditty toteuttaa edes puolia. Onpahan tekemistä tuleville Suomen-lomille! Sen verran saatiin kuitenkin muuttojärjestelyiden ohessa aikaiseksi, että Vintin lisäksi käytiin Korkeessa, Päivälehden museossa sekä saaristoristeilyllä.
Mustikkamaalla sijaitseva Korkee on ollut meidän perheen kestosuosikki jo kauan. Se toimi jälleen erinomaisesti, vaikka 2-vuotias tarvitsi melko paljon apua kolmannella, eli vaikkeimmalla näille alle 100-senttisille suunnatuista radoista. Se ei silti menoa hidastanut, tyypit jaksoivat juosta kolmea rataa läpi niin monta kertaa että sekosin laskuista. Jälleen kerran ei voi kuin kiitellä henkilökunnan hyvää asennetta ja ihan kohtuuhintaista, liikunnallista ajanvietettä. Korkee, jossa riittää aikuisillekin kiivettävää, on auki lokakuun loppuun asti – lämmin (tai ei ehkä enää niin lämmin, mutta suuri!) suositus!
Yksi meidän perheen luottokohteista Helsingissä on ollut Päivälehden museo, jossa on vielä viikon verran käynnissä näyttely Viisi ihmeellistä aarretta – seikkailu oppikirjojen kuviin. Museon pysyvien näyttelyiden rinnalla on ollut aina nämä vaihtuvat lastennäyttelyt, jotka ovat aina toiminnallisia ja huolella rakennettuja. Tällä kertaa meidän pojat pitivät kuitenkin näyttelyä tylsänä ja se tuntui olleen pettymys (odotukset olivat korkealla aikaisempien kokemusten perusteella), mutta menisiköhän se sen piikkiin että olivat vähän kohderyhmää nuorempaa? Aikuinen kyllä arvosti näyttelyn visuaalisuutta, mutta toisaalta siellä saattoi tulla yliannostus tekstiä, kuvaa ja tekemistä. Tällä kertaa lapset juoksivat jutut läpi ja halusivat jäätelölle.
Meidän Suomen kotimme maisemaan kuului erottamattomasti oman uimarannan ohitse lipuvat turistilaivat, ja joka kesä puhuimme sellaiselle menevän ja asettuvamme turistien rooliin. No, nyt kun alkoi olla viimeinen tilaisuus sille niin suuntasimme Herttoniemenrannasta Kauppatorille ja valitsimme kahdesta isoimmasta saaristoristeilyjä tarjoavasta laivasta sen, joka olisi ohittamassa meidän kotikulmamme. Ei yhtään menovinkkipostausta ilman valitusta hinnasta, mutta kyllä taas kirpaisi kaksi aikuista ja kolme 2-7-vuotiasta laste…65 euroa, 1,5 tunnin risteily! Auts! Hinnasta kitisemisen lisäksi täytyy valittaa, että sekä Royal Linen että IHA-Linesin verkkosivuilta saatava informaatio risteilyistä on ihan onnetonta. Noh, löydettiin laivaan ja risteiltiin. Kesäkuun alussa kannella kävi liian kylmäksi, mutta tunnin saaristossa kiertelyn jälkeen saavutettiin vihdoin Herttoniemenranta ja päästiin vilkuttamaan (melko tyhjälle) uimarannalle, aivan kuten meillekin aina vilkutetaan.
Ehkä ensi kerralla pojat jaksavat paremmin vain istua ja ihailla maisemia. Aika nostalginen olo laivalla tuli. Ja nyt näitä kuvia katsellessa: ei ole kovin montaa parempaa asiaa kuin kesäinen Helsinki. Kotiseuturakkaus, olkootkin että olen syntyperäinen tamperelainen, sykkii juuri kesä-Stadiin, jossa tuntuu olevan rajattomat mahdollisuudet elää ikimuistoinen kesä. Kaikkia näitä aktiviteetteja ehtinee tehdä vielä hetken ennen kuin vuosi vaihtuu virallisesti ehtoopuolelleen, tai sitten laittaa korvan taakse ensi kesää varten. Sehän on jo, öhm, 9 kuukauden päästä!
Periaatteen Nainen 