Hänellä pitäisi olla tänään elämänsä ensimmäinen koulupäivä. Ihan noin idylliseltä ei meidän tavallinen torstai tällä kertaa näytä, koska olemme kaikki mystisen kesäflunssan kourissa, mutta tällaista se vielä hetken on. Miettimistä, mitä tehtäisiin ja mitä syötäisiin, helteiltä piilottelua sisällä, riitelyä veljien kanssa, Minecraftia, arjen odottelua, retkiä rannalle ja jokapäiväisiä visiittejä jäätelöbaariin.
Eipä tuo 7-vuotias muutenkaan vietä aikaansa sosiaalisessa mediassa, mutta juuri nyt haluan piilottaa jo muutenkin ystäviään ja Suomea ikävöivältä esikoiselta kuvat, joissa hänen kaverinsa ja ikätoverinsa marssivat vinoissa jonoissa valtavat reput selässään ja vähän liian isoilta näyttävät kengät jaloissaan aloittamaan ainakin yhdeksän vuoden urakan. Tuskin se hänen rintaa puristaisi samalla tavalla kuin äitinsä, joka yhtä aikaa elää mukana kun lähes kaikkien äitiystävien lapset kävelevät ensikertaa koulutielle ja samalla potee syyllisyydentuntoa siitä, että oma poikanen joutuu aloittamaan koulunsa niin erilaisessa ympäristössä.
Eikä mun ensimmäinen lapsi mene ikinä ensimmäiselle luokalle, siitä tulee suoraan tokaluokkalainen!
Kunhan ensin saadaan koulupaikat pojille. Kun saavuimme kesäkuun lopussa olimme auttamattomasti myöhässä Andalusian koulupaikkojen jaossa. Kotiamme vastapäinen koulu oli täynnä – esikoiselle olisi löytynyt paikka, keskimmäiselle ei. Kuopukselle, jonka kuuluisi paikallisen järjestelmän mukaan aloittaa tänä vuonna esikoulu, ei paikkaa ole edes haettu koska se on julistettu jo valmiiksi täysin toivottomaksi. Ja vaikka ikäistensä seura ja kielikylpy tekisikin 3-vuotiaalle hyvää, tuntuu paikallisen esikoulun vaatimustaso vähän kovalta näin pohjoismaisen nössöäidin mielestä. Pitäisi osata mennä vessaan itse, ajoissa siis, ja huolehtia omista tavaroistaan. Tärkeitä taitoja totta kai, mutta harjoitellaan niitä nyt vuosi kotioloissa.
Ehdoton edellytys on ollut, että veljekset pääsevät samaan kouluun. 5-vuotiaalla on luvassa viimeinen vuosi esiopetusta ja onneksi esikoulu ja ala-aste ovat yleensä samassa rakennuksessa. Meillä on muutaman kilometrin säteellä useampi koulu, mutta ne olivat kaikki jo täynnä sinä kesäkuisena maanantaina kun juoksimme passit ja rokotustodistukset kädessä koulusta toiseen kyselemässä, mihin meidät ottavat. Paikkoja on haettu nyt jopa puolen tunnin ajomatkan päässä ihan toisesta kaupungista, koulusta, jossa on edustettuna 19 eri kansallisuutta. Siellä pitäisi olla tilaa, mutta me taas emme asu alueella – vaikka saatoin hakuvaiheessa väittää, että olemme sinne muuttamassa. Koululla on hyvä maine ja taitaa olla yksi alueemme ainoista, jotka ovat niinkin nykyaikaisia että heillä on omat kotisivut.
Mutta emme saaneet tietoa koulupaikoista ennen kuin espanjalaisten kesälomat alkoivat, ja nyt elämme epätietoisuudessa ainakin elokuun loppuun. Ei mitään aavistusta mihin kouluun pojat pääsevät, tai pahimmassa tapauksessa joutuvat, ja milloin ne edes alkavat. Varoiteltiin meitä siitäkin, etteivät pojat välttämättä pääse aloittamaan koulua heti ensimmäisenä koulupäivänä, jos tässä on jotain paperityötä ja muuta säädettävää. Voin sanoa, että hieman nousee hiki pintaan muutenkin kuin 38 asteen ilmojen takia. Mutta haluan luottaa siihen, että asiat järjestyvät niin kuin niillä yleensä on tapana, ja alan jo valmistautua reppuostoksille. Kyllä se ihanan kamala ensimmäinen koulupäivä koittaa vielä meidänkin perheelle.
Periaatteen Nainen 
Koulun aloitus on kyllä iso juttu, olipa Espanjassa tai Suomessa. Ja toki erityisesti silloin, kun suomalaiset ikätoverit aloittelevat oman taipaleensa. Halauksia näin virtuaalisesti!
TykkääTykkää
Kiitos! Onneksi pahin on nyt ohi; ei enää koko päivän kuvakavalkadia niistä suloisista ekaluokkalaisista. Ja kohta on meidän vuoro (ja onhan nuo pienet koulupuvuissa nyt paljon suloisempia 😀 ).
TykkääLiked by 1 henkilö
Onpa kurjaa, että teidän kouluasiat on edelleen ihan auki! Mua jännittää omien lasten kouluunpaluu taas jo ihan näinkin, vaikka kaksi kolmesta on jatkamassa samassa vanhassa koulussaan ja esiesikoulun aloittavalle pienellekin on paikka sisarusten myötä jo hyvinkin tuttu. Toivottavasti kaikki teillä pian selviäisi parhainpäin. Voin kuvitella, että asioita järjestellessä ja odotellessa alkaa hiki nousta pintaan.
Mä oirehdin aikoinaan kovastikin sitä, että meidän lapsilla on niin erilainen lapsuus kuin mitä omani. Jossain vaiheessa ahdistus sitten kuitenkin jotenkin kuin huomaamatta väistyi enkä saa siitä enää oikein ollenkaan kiinni. Mutta kyllähän siihen taisi aikaa mennä useampi vuosikin. Oma prosessinsa kai sekin tässä ulkomaanelämässä, päästää irti erilaisista mielikuvista ja odotuksista ja tottua siihen kaikkeen uuteen mikä on tullut niitten tilalle?
TykkääTykkää
Ha haa, mun piti kirjoittaa oikein oma postaus siitä, kuinka vaatii vielä vähän työtä käsitellä se, että lapset elävät niin erilaisen lapsuuden ja jäävät monista mun sellaisista sukupolvikokemuksista paitsi (Suvivirsi! Mökkikesät! Elämä Lapselle-konsertti! 😀 ) ja kuinka pitäisi opetella nyt rauhassa näkemään ne tämän elämäntavan myönteiset puolet, niitähän on valtavasti. Sä tiesit jo tämänkin,viisas nainen.
Kyllä ihan rehellisyyden nimissä olen alkanut ottaa aika löysästi tämän kouluasian kanssa. Kun täällä on koulupakko, niin se pakko on ennen kaikkea paikallisilla kouluilla: Jonkun on pakko ottaa pojat 🙂
TykkääTykkää
Toivottavasti kirjoitat vielä tuostakin! Se on kuitenkin aikamoinen vaihtokauppa kun aika lailla kaikki vanha tuttu vaihtuu uuteen. Mun mielestä ainakin on mielenkiintoista kuulla just siitä miltä uudet elämänvaiheet tuntuu, oli sitten puhe muutoista tai vaikka uusista vauvoista.
Mä en itse taida oikein edes osata sanoa mikä tässä meidän elämässä on hyvää ja mikä huonoa, kaikki on vain tätä meidän todellisuutta. Pitäiskin yrittää itsekin miettiä, että mitä kaikkea hyvää me ollaan vaihdossa saatu, eikä vaan loputtomiin haikailla niiden tuoreiden mustikoiden perään 😉
Koulupakko on upea asia! Niin kuin sanoit, pakko on juurikin viranomaisten puolella järjestää teidän pojille koulupaikat.
TykkääTykkää
Joo ne hiton mustikat! 😀
Varmasti suhtautuisin myönteisemmin tähän(kin) elämänmuutokseen jos pääsisin mustikkaan.
TykkääTykkää
Tsemppiä, toivottavasti asiat järjestyy. Ja laittelet niitä kyvia teidän aloituksesta niin että täälläkin puolen ruutua voidaan olla edes vähän kateudesta ja haikeudesta vihreänä. 😜👍♥️
TykkääTykkää
Hah joo 😀 Ja kyllä tää tasaantuu, heti perjantaina oli jo helpompaa kun ei ollut enää koko feedi täynnä niitä söpöjä 7-vuotiaita.
TykkääTykkää
Päivitysilmoitus: MIKÄ KOULULAISEN ÄITIÄ PELOTTAA? – Periaatteen Nainen
Hei, pisti silmiin tuo rokotustodistus koulun haun yhteydessä. Onko siellä rokotukset pakollisia ja kouluun pääsyn peruste? Ja mistä hommasit todistuksen?
TykkääTykkää
Moi! Sain todistuksen ihan neuvolasta Suomessa, eli hyvin yksinkertainen homma (saa varmasti myös terveysaseman puolelta). Olin kuullut, että todistusta saatettaisiin vaatia kouluunhaun yhteydessä, mutta lopulta sitä ei ole meiltä kyselty, eli pakollisuus lienee koulu/maakuntakohtaista.
TykkääTykkää