Koska koti – siis se vanha, jota pitäisi nyt opetella olemaan kutsumatta kodiksi – tyhjennettiin viimeisistäkin tavaroista torstaina, me siirryttiin kahdeksi yöksi evakkoon ystäville. Siihen ihanaan omakotitaloon, joka on paikka jossa voi alkaa itkeä heti kun pääsee kynnyksen yli, käteen isketään lasi viiniä ja sitten kuunnellaan. Kaikin puolin kiva paikka, juuri sopiva välietappi kahden erilaisen …
Kuukausi: kesäkuu 2017
TYHJÄ TAKKI, TYHJÄ PÄÄ
Ja hieman myös tyhjä sydän. Tarkoitus ei ole valittaa koko kesäkuuta, mutta nyt vielä kerran todettakoon, että ihan hullun hommaa tämä muuttaminen. Nyt en puhu siitä epäilystä, että kyseenalaistan jatkuvasti onko järkeä hylätä hieno maa, hyvät ystävät, sosiaaliturva ja neljä vuodenaikaa vaan itse muuttamisesta. Prosessista. Joku fiksumpihan olisi aloittanut sen hieman aikaisemmin. Nyt viimeiset viisi …
HIMOSHOPPAILIJAA HÄVETTÄÄ
Vaatteettoman vuoden – sellaisen, jolloin ei pitänyt ostaa uusia vaatteita – puoliväli häämöttää ja noh, tiedossa ei ole kultaa eikä kunniaa. En tiedä onko se ollut tämä muuttostressi tai muuttostressiä seurannut pysyvämpi turpoaminen, jonka seurauksella vain haaremihousut ja tunikat mahtuvat päälle, vai se että sisäinen hamsterini on halunnut kompensoida jatkuvaa luopumisprosessia mutta anyways, on mennyt …
KENEN UNELMIA ELÄT?
Olen jo kolmena vuonna kokoontunut maaliskuun lopussa Earth Hour-illalliselle viisaan ja upean Saaran luo. Tänä vuonna meitä oli paikalla Leluteekistä tuttu Emilia sekä Anu, joka räjäytti potin sillä perinteisellä "no mitä uutta kenellekin kuuluu"-kierroksella kertomalla, että hän on perheensä kanssa myynyt kaiken (myös kauniin, kaksi vuotta sitten valmistuneen omakotitalon ja siellä olleen betonisen ruokapöydän, joka …
Periaatteen Nainen 