KENEN UNELMIA ELÄT?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen jo kolmena vuonna kokoontunut maaliskuun lopussa Earth Hour-illalliselle viisaan ja upean Saaran luo. Tänä vuonna meitä oli paikalla Leluteekistä tuttu Emilia sekä Anu, joka räjäytti potin sillä perinteisellä ”no mitä uutta kenellekin kuuluu”-kierroksella kertomalla, että hän on perheensä kanssa myynyt kaiken (myös kauniin, kaksi vuotta sitten valmistuneen omakotitalon ja siellä olleen betonisen ruokapöydän, joka teki muhun aikoinaan lähtemättömän vaikutuksen) ja muuttaa kesällä Havaijille. Vaikka emme ole muuttokiireiden ja muun elämän keskellä ehtineet keväällä nähdä, on Anun olemassaolo tuonut usein tarvittua vertaistukea, kun olen tuskaillut lähtöön liittyvien ristiriitaisten tunteiden tai sitten vihreiden Pelican-pahvilaatikoiden kanssa.

Tällä viikolla Anua haastateltiin Cafe au lait-blogiin, jossa Anu kertoo suunnitelmistaan ja fiiliksistään muuton suhteen ja voi, miten se resonoi oman tilanteen kanssa. Haluaisin tietenkin tiivistää koko haastattelun tähän ja huutaa joka kohtaan että ”JUST NIIN!”, mutta ehkä kerron vain siitä, mikä jäi päällimmäisenä mieleen. Ainakin unelmat. Että Anu oli huomannut, ettei se omakotitalo ja vakityö ehkä olekaan se oma unelma, vaikka se hyvää elämää olikin. Juuri nyt on nimittäin ollut tosi vaikeaa muistaa, että se omakin unelma on vuosien ajan ollut asua ulkomailla, matkustaa niin paljon kuin mahdollista ja toivottavasti joskus elää vähän erilaista arkea kuin se perinteinen yhdeksästä viiteen – ei sen puoleen, sitä se saattaa olla Espanjassakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mikä sitten olisi se oma unelma? Jos nyt saisin valita, haluaisin varmasti perustaa jonkun pienen bed & breakfastin Tarifan lähelle vuoristoon, jonne voisin adoptoida lempi-aasini ja koiranpentuja ja josta kuljetettaisiin pakulla vierailijoita surffaamaan tai retkille Sevillaan tai Gibraltarille tai Marokkoon. Tietenkin multa puuttuu se tarvittavat puolimiljoonaa, ajokortti, kokemus yritystoiminnasta ja varmaan aika moni muukin unelman toteuttamiseen tarvittava asia. Ei se kuitenkaan haittaa, koska mulla on paljon unelmia siitä, millaista elämä voisi olla. Ja joskus mietin aina sitäkin, että ei se omakotitalo, päiväduuni ja perinteinen suomalainen arki olisi yhtään hullumpi unelma.

Anu puhui myös hullunrohkeudesta, jota ulkomaille muutto vaatii. Sitäkin tässä tarvitaan. Olen vanhentunut varmaan kuusi vuotta viimeisen kahden kuukauden aikana ja tuntuu välillä aivan älyvapaalta, että me jätämme tämän hyvän elämän, ihanat ihmiset ja rakkaan kodin lähteäksemme kokeilemaan onneamme ihan erilaiseen ympäristöön. Silloin joutuu muistuttamaan itseään niistä unelmista, joihin kuuluu puoli vuotta kestävä rantakausi, leppoisat viikonloput autolla kierrellen ympäri Espanjaa, vapaaehtoistyö kodittomien koirien kanssa, uusi kulttuuri ja kotimaa, jossa mukava elintaso on ehkä astetta helpompi saavuttaa vähemmällä työmäärällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suomalaisena on siitä onnekkaassa asemassa, että jos se oma unelma ei toteudu edes sinne päin jossain kaukana, me voimme palata. Olen luvannut lapsille, että ensi kesänä tehdään tilannekatsaus ja jos tuntuu, ettei vuodessa elämä ole alkanut tuntua hyvältä Espanjassa, voimme aina tulla takaisin Suomeen. Tämä ei ole lohduksi vain lähtöä sureville lapsille vaan myös itselleni, kun olen huomannut että en olekaan ollut niin innoissani kuin kuvittelin vaan enemmänkin paniikissa ja pelännyt, että tämä on suurin virhe minkä elämässäni teen. Olen unohtanut ne unelmat, joihin ei kuulu kurahousut, kaamos eikä parisuhde, jossa välimatkaa on 4000 kilometriä.

Viikon päästä syömme viimeistä aamupalaamme Suomessa vähään aikaan. Seuraavan kerran tulemme pohjoiseen vasta ensi kesänä, jollei tähän väliin tule jotain sellaisia tapahtumia, jotka vaativat läsnäoloamme. Maanantaina – päivää sovittua aiemmin, ei tässä yhtään heikota – lähtevät viisi kuutiota omaisuuttamme etelään edeltä, ja sitten me. Se on seikkailu, ja se on unelma. Ja toivottavasti se toteutuu nyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

11 kommenttia artikkeliin ”KENEN UNELMIA ELÄT?

  1. Voi, mä niin jaan sun kanssa tän ilon, että ONNEKSI tehdään tätä hullunrohkeaa muuttoa ihan samaan aikaan nyt, viikon erotuksella! On ollut niin hyvä, että on voinut jakaa tässä tätä ahdistusta yhtä aikaa. Kiitos niin paljon kauniista sanoista ja lämmittää kyllä todella mieltä, jos sait mun puhetulvasta jotain itsellesi 😄 Ja toi sun B&B unelma kuulostaa ihanalta, lupaan tulla asiakkaaksi heti kun se on auki!

    Tykkää

    1. Me tullaan kans teidän Havaijin B&B:hen 😉 Ai sellaista ei ole? Tullaan silti!
      Ja kyllä sain, se oli hauska haastattelu ja kuulosti niin tutulta. (Huoh, miten tässä muuttoon ryytyneenä onkaan onnellinen että lähtö on jo viiden päivän päästä… Kisakunto loppuu!)

      Tykkää

  2. Mäkin ilmoittaudun sun B&B-asiakkaaksi! Kaikkea hyvää teille molemmille uuden elämän aloitukseen ❤
    5,5 vuoden ulkomailla asumisen jälkeen voin sanoa, että en ole kertaakaan katunut lähtemistä (vaikka toki koti-ikävän puuskia välillä on). Mutta levottomuudesta ei pääse eroon. Kun on kerran lähtenyt ja kerran irrottanut juuret, on valmis tekemään sen uudestaan. Haaveilen koko ajan uusista paikoista ja uusista maista. Ties mistä sitä itsensä vielä löytää.

    Tykkää

    1. Kiitos, tämä oli kivasti kirjoitettu – vaikka vähän pelkään, että kun tämä kipeähkö ero pitkäaikaisesta kodista on tosiaan takana, on yhtäkkiä sellainen ”jalka koko ajan oven välissä”-olo.
      Mutta sehän tässä on parasta: maailmassa on paljon nähtävää ja tehtävää, ja tuntuu että vielä taloudellisia mahdollisuuksia ja Suomen passiakin tärkeämpää on se, että on henkisesti vapaa liikkumaan.

      Tykkää

  3. Tsemppiä viimeisiin rutistuksiin! Tilanne helpottaa kun saatte sanottua tärkeille ihmisille hei-heit (ja muistat, ettei se Espanja ole kuin yhden lennon päästä Suomesta). Sitten on vuorossa uudenlaisen arjen ihmettely hyvine ja myös hankaline puolineen. Hyvin se menee!

    Tykkää

  4. Aaaargha! Jännittää teijän puolesta, mutta kaikki menee hienosti ku vedät just niin chillisti, ku muutenki ❤

    Ja täällä voisi kanssa olla B&B asiakkaita ;D
    Tsemppiä loppusuhinoihin!!!!

    Tykkää

  5. Päivitysilmoitus: TYHJÄ TAKKI, TYHJÄ PÄÄ – Periaatteen Nainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s