UUDET LEEGOT

Kyllä nyt kelpaa hymyillä.

Eilen oli viimeinen käynti eräällä yksityisellä hammaslääkäriasemalla, jossa olen viettänyt noin vuorokauden verran hammaslääkärin tuolissa joulukuisen pikku tapaturman seurauksena. Hampaita on poistettu ja uusia viritelty tilalle. Ensi viikolla käyn vielä YTHS:llä, jossa kevään aikana on porattu pari reikää (siinä ei vissiin ahkera hampaidenhoito auta mitään jos ruokailurytmi on napostelua puolen tunnin välein…). Joten jos tämän jälkeen olisin valmis valloittamaan maailman ja hampaidenhuoltokiintiö olisi hetkeksi täynnä…

Joulukuussa juostuani S-Marketissa, iskettyäni leukani kivilattiaan ja murrettuani neljä hammasta (kaksi vertikaalisesti, kaksi horisontaalisesti) kolme päivää ennen Espanjaan lähtöä, olin aika epätoivoinen. Myös hammaspäivystyksessä lääkärin ensimmäinen kysymys oli ”onhan sulla vakuutus?”. Onneksi oli – tämä tosin selvisi vasta kotona kun kävi vakuutuspapereitani läpi. Olin joskus hormonihuuruissa vastannut myöntävästi kun Pohjolasta oli tarjotti hyvin halpaa tapaturmavakuutusta, ja meinasin itkeä onnesta (tai saatoin itkeäkin, en ihan muista, oli aika paljon kipulääkitystä) kun selvisi, että monen tuhannen hammasoperaatio menisi 100 % vakuutusyhtiön piikkiin. Sieltä maksettiin niin taksit, buranat kuin jokainen visiitti hammaslääkäriin, joita kahden päivystyskäynnin lisäksi kertyi, öhm, kuusi, sisältäen kevytnukutuksessa tehdyn hampaidenpoiston.

Paskemminkin olisi voinut käydä. Hampaat kyllä alkoivat Espanjassa särkeä ja juuri niiden pystysuuntaan haljenneiden heiluminen aiheutti sen, että aloin yöllä purra tosi tiukasti leukoja yhteen. Tämä vaiva jäi heti historiaan kun hampaat helmikuussa poistettiin, ja siitä asti olen vain odotellut, että uudet implantit voidaan ruuvata kiinni (toki ensin piti vähän ottaa mallinnoksia ja silleen) ja opetellut hymyilemään niin, etten näytä ihan pultsarilta. Näytän kyllä muutenkin. Ja pari viikkoa sitten hampaat ruuvattiin paikoilleen, poikittain katkenneet saivat kauniit keraamiset kruunut ja eilen vielä varmistettiin, että ovat hyvät. Kyllä ovat.

Nyt se paasausosuus – kaikki mut tuntevat kyllä tietävät, että tykkään paasaamisesta. Se vakuutus. Tämä koko juttu olisi maksanut omakustanteisesti vähän päälle 7000 euroa. Seitsemän tuhatta. Se ei olisi tullut julkisella kovinkaan paljon edullisemmaksi, joten vaikka rakastankin maksaa veroja ja nauttia julkisista terveydenhoitopalveluista enkä edes sano mitä mieltä olen sote-uudistuksesta, niin joskus se vakuutus kannattaa. Etenkin, kun omaani olen maksellut noin 50 euroa vuodessa. Liimaillessaan mun leukaa päivystyksessä hammaslääkäri kertoi, että yksi tyypillisimpiä tapauksia on äiti, jolla on sylissä rimpuileva lapsi osunut leukaan niin, että etuhampaat ovat murtuneet. Hinta korjaukselle: about 900 euroa. Per hammas.

Tämä oli ihan ilmainen mainos vakuutusyhtiöille. Niiltä kuulemma saa ihan vain pelkkiä hammasvakuutuksiakin. Kyllä kannattaa. Kultahampaita en saanut tilalle vaikka pyysin, mutta on nää posliinisetkin aika hyvät.