Yhteistyössä Heikunkeikun leikkihuone
Haluaisin antaa itselleni urhoollisuusmitalin. Eilen nimittäin selvisin melkein kaksi ja puoli tuntia yksin kuudentoista (16!!!) 2-7-vuotiaan kanssa. Juhlimme nimittäin Ompun 7-vuotissyntymäpäiviä 14 vieraan ja yhden pikkuveljen voimin (yksi pikkuveljistä oli kotona karanteenissa vietettyään edellisen illan Lastenklinikan päivystyksessä, ja tämän takia olimme myös yhden aikuisen vajaamiehityksellä). Vielä viisi vuotta sitten jotenkin paheksuin ihmisiä, jotka ”ulkoistaa” lapsen synttärit. En siksi, että jokaisen pitäisi leipoa kuusi erilaista kakkua ja kestää se kaaos kotonaan, vaan koska kuvittelin, että HopLopissa tai SeaLifessa tai esimerkiksi meidän tapauksessa läheisellä Leikkihuoneella järjetetyt juhlat olisivat jotain kilpavarustelua, lesoilua tai muuten vaan perinteisten lastenjuhlien ylenkatsomista. Antakaa anteeksi: olen syntynyt 80-luvulla, jolloin joku saattoi joskus pitää synttärit McDonaldsissa ja sekin oli hyvin harvinaista.
Nyt olen ymmärtänyt erilaisten juhlatilojen taian: Ensinnäkin, en tosiaan olisi kestänyt näitä 120 senttisiä villi-ihmisiä meidän kotona. Eikä luultavasti olisi kestäneet naapuritkaan tai meidän huonekalut. Se olisi vaatinut suursiivouksen ennen ja jälkeen juhlien ja olisin luultavasti löytänyt popcornia sängystäni vielä viikkojen päästä. Toiseksi, en edes käy päivätöissä mutta en silti ehtisi järjestää kaikkea pikkuvieraille valmiiksi, joten en yhtään ihmettele miksi monet pitävät arki-iltaisin bileet paikassa, jossa joku muu hoitaa kattaukset, tarjoilut ja loppusiivoukset. Olen huomannut, että synttärit ovat viime vuosina painottuneet juuri arki-illoille, koska viikonloput ovat jokaisella niin kiireisiä.
Heikunkeikun leikkihuone sijaitsee Herttoniemenrannassa, ihan meidän kotikulmilla. Me vietettiin esikoisen synttärit siellä myös viime vuonna ja totesin sen käteväksi paikaksi syöttää joukko leikki-ikäisiä sokerihumalaan. Tänä vuonna saatiin juhlista hieman alennusta, koska halusin levittää paikan ilosanomaa kahdesta syystä: on ihanaa, että joku tekee lähiöön (vieläpä juuri meidän omaan, ihan parhaaseen lähiöön!) lapsiystävällisen paikan ja toiseksi, koska kyseessä on paikallinen yrittäjä (vieläpä perheellinen nainen, joiden bisneksiä tuen aina erityisen mielelläni). Joka tapauksessa nimittäin oli päätetty, että emme ota hunnilaumaa kotiin. Omppu on osallistunut tänä vuonna monille syntymäpäiville Leikkiluolassa ja HopLopissa, mutta meillä ei olisi budjetti kestänyt kaikkia vieraita ja toisaalta koska kyseessä on esikoisen toistaiseksi viimeiset kaverisynttärit Suomessa, halusimme, että hän saa kutsua aika vapaasti kaikki tärkeimmät tyypit.
Leikkihuoneella löytyy monta erilaista leikkiä kaupasta junarataan, nukkekodista merirosvolaivoihin. Oli muuten tosi hauska nähdä, että parkkitalot ja kotileikit jaksavat kiinnostaa 7-vuotiaita ihan entiseen tapaan: välillä tuntuu, ettei niitä kiinnosta muu kuin Minecraft ja skuuttailu, mutta ei, koko aika kului leikeissä. Seitsemän vuoden lastenjuhlien kokemuksella olen oppinut senkin, ettei tuon ikäisiä ihan kauheasti kiinnosta tarjoilut. Toimivaksi on todettu lihapullat, porkkanatikut, sipsit ja irtokarkit, joita katosi kilon verran parempiin suihin ennen kuin olin saanut ne edes kulhoihin. Joskus on totta kai kiva hifistellä leipomusten kanssa, mutta nyt jo edellisen illan myöhäiseksi venynyt lääkärikeikka ja kello 5.30 herätys saivat sisäisen Martha Stewartini kääntämään kylkeä.
Kakkuakaan ei jaksettu tehdä, koska viimevuosina klassinen täytekakku on jäänyt yleensä äidin syötäväksi – ei sillä, että panisin sitä kovin pahakseni. Viimeksi meillä oli jäätelökakku (eli jäätelöä ja karkkeja yhteen läiskittynä), tällä kertaa leivoin pellillisen mokkapaloja ja niihin iskettiin kynttilät. Tarjoilut pitää siis Heikunkeikun leikkihuoneelle hoitaa itse, mutta paikan päälle voi erikseen pyytää kattauksen, koristelut ja astiat. Ja siivouksenkin, vaikka itse totesin että paikan saa aika nopeasti putsattua jos vain varaa aikaa vartin vieraiden lähdettyä. Ohjelmanumerona meillä oli tietenkin lahjojen avaamista ja bingo: vaikka olen vannonut, ettemme lähde mukaan lahjapussirumbaan, niin huomaan joka vuosi hankkivani jotain pientä palkinnoksi aarteenetsinnästä tai onginnasta. Tällä kertaa saivat suklaamunat.
Selvisimme siis hengissä. Päivänsankarilla oli niin kivaa, että illalla itketti. Ja minä olen onnellinen, kun on taas yhdet juhlat takana, kaikilla näytti olevan hauskaa, ja mä sain illalla palata kotiin tyhjien tarjoiluastioiden kanssa lasilliselle skumppaa eikä kotona näkynyt merkkiäkään juhlista. Huh helpotus!
Periaatteen Nainen 
Kuulostaa kovin tutulta. Me ei jouduttu päivystykseen, mutta flunssainen vauva piti huolen siitä että edellisenä yönä ei juuri nukuttu, ja aamulla onnittelin itseäni siitä, että 7-vuotiasta juhlittiin jonkun toisen järjestelyillä. Kokoo tarjosi legorakentelua ja herkkuja lapsille, juoruilua mulle ja siskolle. Ei huono.
TykkääTykkää
Toi legotouhu kuulosti mahtavalta! Ja tosiaan, nostan hattua kaikille, jotka jaksaa ruuhkavuosien keskellä järjestää lapsille muutakin kuin nakkipiiloja ja jätskikakkua – ja vähän epäilen mielenterveyttä samaan syssyyn 😀 .
TykkääTykkää
Meillähän I oli kyllä tehnyt koko kevään suunnitelmia kotisynttäreille (mm. 7-kerroksinen merirosvolaivakakku, jonka toki olisin pyöräyttänyt ihan tuosta vain), mutta maanittelin hänet vaihtamaan toiveen ulkoistettuihin kekkereihin, kun tää kevät on aina sellaista säätöä ja kiirettä, ja viikonlopun pikku yleisötapahtumakin vaati oman osansa järkkäilyinnosta. Mutta eilen sankari oli hyvin tyytyväinen näihin kemuihin (ja se Kokoo oikeesti ihan huippumesta, Turussa kannattaa suunnata sinne rakentelemaan ihan muuten vaan, 5€ ja rajaton rakenteluaika), ja mullakin riittää nyt ehkä enemmän energiaa toteuttaa sukulaissynttäreille fantasiakakkuja ja pikkusiskon kolmen kaverin synttäreille ohjelmaa.
TykkääTykkää
Toi Kokoo kuulostaa mun lasten paratiisilta!
TykkääTykkää
16 lasta, huhheijaa! Mäkin todellakin ulkoistaisin synttärit tuollaisella lapsiluvulla. Meidän ainokaisen synttärit on tähän asti olleet enemmänkin aikuisten juhlia, paikalla ovat kaverini ja muutama lapsi, joten silloin on vielä ollut mukavaa olla kotona. Aikuiset skumppailee ja lapset leikkii. Saksassa on muutenkin tapana, että lastenkutsuille tulevat myös vanhemmat. Ja sitä skumppaa on aina tarjolla.
TykkääTykkää
Mäkin arvostan lastenjuhlia, joissa saa skumppaa 😀 7-vuotiaalla vaan alkaa olla jo aika vahva visio siitä, millaiset bileet haluaa, ja nössöäiti toteuttaa kun kyse on jostain viimeisestä tilaisuudesta.
Suomessa ei oikeastaan enää n.5-vuotissynttäreillä aikuiset osallistu, erikseen on tietty ns. sukulaissynttärit ja sellaiset kaveriperheille tarkoitetut juhlat. Tästäkin on varmaan monta variaatiota, mutta omassa tuttavapiirissä usein aikuiset nauttii lapsivapaasta 😀 .
TykkääLiked by 1 henkilö
Heikun keikun on huippu, ollaan ulkoistettu synttärit sinne jo pari kertaa. Musta parasta on just se siivous. 🙂 Inhoon sitä hommaa kaikissa olosuhteissa, joten maksoin siitä muistaakseni vielä vähän tippiä viimeksi ettei mun vaan tarttenut siihen itse ryhtyä. 😀 Tykkään myös, kun se on aika iso tila, mutta kaikki on silti samassa huoneessa ja keskenään.
TykkääTykkää
Jep, allekirjoitan! Mikä vaan, millä voi välttää siivoamisen ennen ja jälkeen niin huh heijaa!
Ja vaikka Leikkiluolilla ja HopLopeilla on vahvuutensa, mäkin pidän tuolla siitä että saan porukan helposti kasaan (eikä tarvitse itse kiipeillä kenenkään perässä…) ja tavallaan on mahdollista ”keskittyä” siihen synttärisankariin hieman paremmin. Hyvä paikka, hyvässä paikassa!
TykkääTykkää
Päivitysilmoitus: ENSIMMÄINEN SYNTTÄRIKUTSU ESPANJASSA – Periaatteen Nainen
Päivitysilmoitus: JUHLA-AMATÖÖRIT LIIKKEELLÄ – Periaatteen Nainen