VIHREÄ HAARUKKA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä on vihreä haarukka. Jos nyt sattuu olemaan erityisen kiinnostunut aterimista niin kyseessä on osa Hackmanille Nanny Stillin suunnittelemaa Colorina-sarjaa. Se on hyvin erityislaatuinen myös vähemmän designistä ymmärtävien lasteni mielestä. Nimittäin näitä vihreitä haarukoita on vain yksi. Vihreitä lusikoita on kolme, ja veitsiäkin sopivasti saman verran. Mutta vain yksi haarukka.

Ja tuo haarukka tuntuu usein tiivistävän kaiken sisarussuhteisiin liittyvän kilpailun. Siitä käydään nimittäin todella tiukkaa taistelua aina ennen ruokailua. Joka päivä hirveä riita siitä, kuka saa vihreän haarukan. Yhteen aikaan vuoroteltiin, mutta emme pysyneet laskuissa siksi että usein haarukka oli pesussa tai sitten vihreähaarukkavuorolainen ei sattunut olemaan kotona juuri tässä ruokailussa. Nyt sitä ei saa enää kukaan, paitsi jos jostain syystä joku syö yksin, silloin hän saa nauttia ateriansa tällä veljesten välisen kilvoittelun vihreällä symbolilla.

Kun on itse ainoa lapsi (ja vähän turhan kliseinen esimerkki ainokaisesta, joka ei oppinut lapsena jakamaan tavaroitaan) niin poikien välinen nahina jaksaa hämmentää ja hermostuttaa. Varsinkin kun 2-, 5- ja 7-vuotiailla alkaa olla jo vähän erilaiset mielenkiinnon kohteet, mutta silti se toisen kädessä oleva tavara alkaa houkuttaa. Legoja on valehtelematta ainakin 80 000 palaa ja silti ne yrittävät viedä toisen kädestä jonkun tietyn valkoisen palikan. Kahdesta identtisestä autosta veljen on jotenkin mystisesti parempi. Kaikki ruoka pitäisi jakaa millintarkasti viivottimen kanssa. Ja sitten tuo haarukka. Ei ole mitenkään erityisen hyvä haarukka. Mutta se ainoa vihreä.

Tämä oli epävirallinen ”halutaan ostaa”-ilmoitus. Että jos kotoa löytyy kaksi vihreää Hackmannin Colorina-haarukkaa niin niille olisi nyt markkinat.

Advertisements

11 kommenttia artikkeliin ”VIHREÄ HAARUKKA

  1. Meillä ei ole noita haarukoita mutta piti ihan vaan tulla myös ainoana lapsena huikkaamaan, että ei mene päivääkään ettäkö en ihmettelisi miten ihan oikeasti aivan kaikesta voi saada veljesten välillä riitaa aikaiseksi. Siis _aivan kaikesta_. En tajua.

    Tykkää

  2. Mä olen kolmen sisaruksen kanssa kasvanut, mutta silti mua jaksaa hämmästyttää juurikin tuo, että miten ihmeessä just se siskon tai veljen kädessä oleva juttu voi olla maailman tärkein. Esim. tänään meidän 6v ja 4v tappeli TYHJÄSTÄ VISSYPULLOSTA. Kumpikin halusi käyttää sitä rumpukapulana. Kummallekaan ei kelvannut tismalleen samankokoinen ja -muotoinen limsapullo.

    Kai aika on kullannut muistot, koska varmasti mä olen omien sisarusteni kanssa tapellut yhtä paljon. Sen kyllä muistan, että meidän vanhemmat oli ääritasapuolisia, ja kaikki jaettiin mahdollisimman tasan ja kaikesta, mistä me keksittiin tapella, oli vuorot. Ja kun oltiin vähän isompia, niin meillä oli sääntö, että se joka jakaa jätskipaketin kuuteen osaan, saa itse valita annoksensa viimeisenä 🙂

    Tykkää

    1. Hahaa, tyhjä vissypullo! No toi just mua kyllä hämmentää: usein ne ei jaksa nahista mistään kivasta (ja tosin kaikkea elämää suurempaa ostetaan heti kättelyssä kolme kappaletta, ihan vaan oman mielenterveyden takia) mutta just silleen, öö, tyhjä vessapaperirulla (just se tietty, ei mikään muu niistä kymmenistä joita hilloan vessankaapissa) tai joku kivi. KIVI! Oikeasti.

      Hyvä taktiikka tuo, että paketin jakaja saa valita viimeisenä. Siinä varmaan tarkkuus kehittyy äärimmilleen! 🙂

      Tykkää

  3. LeenaK

    Kun meillä lapset oli ikää 10v ja 5v, he saivat kerran aivan järjettömän riidan aikaiseksi narusta, joka oli irrotettu tuon pienemmän housuista! Varmaan koskaan sitä.ennen tai sen jälkeen meillä ei ole niin kovasti riidelty. Siinä oli jotain monimutkaista ’korvaukseksi siitä narusta minkä toinen heitti järveen’ ja sitten nuorempi piilotti sen sukkalankaa, jos muutaman kuukauden päästä otin sen kiriatysnaruksi pussukkaan, joka isommalla on edelleen käytössä…Mutta mä ymmärrän jakamiset (2 veljeä), aviomies (ainoa lapsi) seurusteluaikana katsoi vähän kiinaksi kun oltiin ostettu yhteinen karkkipussi ja mä (luonnollisestikin) revin sen auki ja aloin jakaa karkkeja kahteen pinoon – sulle, mulle, sulle, mulle. Nykyisin mun ei enää ole ihan.pakko mutta osaan kyllä jakaa karkit vaikka omille lapsille ihan tasapuolisesti. Tuo teidän vihreänä haarukan ongelma on kyllä.kinkkinen!

    Tykkää

    1. No mut siis sun ainoalapsimies suostuu jakamaan karkkipussit! Meillä mä mulkoilen tosi vihaisesti jos joudun jakaa namini. Yleensä suosiolla ostan miehelle omat karkit, koska en kestä sitä että ekaks toinen on silleen että ”en mä halua” ja sitten muuttaakin mielensä ja alkaa napostella mun nameja (varsinkin jos ne on irttareita, joita olen yleensä valinnut huolellisesti ”yks tollainen, kaks tollaista” taktiikalla).
      Toi narutapaus kuulostaa eeppiseltä. Kai se naru säilöttiin jomman kumman vauvakirjan väliin?

      Tykkää

  4. Nina

    Tämä vihreä haarukka, suurten tunteiden välikappale, on kyllä oman kirjoituksensa ansainnut 😀
    Toivottavasti tärppää etsinnöissä!

    Tykkää

    1. Nimetön

      Meillä oli yksi Pentikin kissalusikka, josta tuli aina riitaa ja sen käytössä oli vuorot. Ostettiin niitä monta lisää (ne on oikeasti hyviä ja hyvänkokoisia lusikoita). Meni ehkä kaksi päivää eikä kissalusikka kiinnostanut enää kumpaakaan pätkääkään.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s