Terveisiä ehkä jos nyt ei maailman kaikkien aikojen niin Suomen ja lähihistorian tylsimmästä vapusta – tämä ei suinkaan ole valitus vaan ihan rehellinen tiivistelmä siitä, miten me olemme tätä ilmalla siunattua työväen ja ylioppilaiden juhlaa viettäneet tällä kertaa. Katsoneet televisiosta Saariston lapsia ja Sing-elokuvan, syöneet pizzaa ja suolatikkuja, emmekä jaksaneet hakea edes vappupalloja (ja toivon, etteivät lapset muista koko juttua huomennakaan).

Kävi niin klassisesti, että torstaina kesken blogihumputteluiden alkoi heikottaa. Luulin ensin, että se oli se gin tonic keskellä päivää, mutta kun pääsin kotiin niin pahoinvoinnin määrä ei enää korreloinut yhden puoliksi juodun drinkin kanssa ja yö meni enemmän tai vähemmän kuolemaa toivoen ja kahden täkin alla täristen. Koska muu perhe ei viettänyt yhtä paljoa aikaa vessan lattialla, mietittiin hetki ruokamyrkytystä tai jotain valeraskautta, mutta sitten perjantai-iltana esikoinen hyvin stoalaisen tyynesti kävi oksentamassa kaiken mahdollisen ja meni sitten vähän huonovointisena nukkumaan. Sen jälkeen aineenvaihdunnassamme ei ole tapahtunut mitään erityisesti raportoimisen arvoista, mutta kaikki valittavat kipeää vatsaa eikä ainakaan kunnon ruoka oikein maistu.

Yllättäen siis emme olleet enää niin tervetulleita vappurientoihin, joita oli aiemmin soviteltu kalenteriin. Ymmärrän, pari päivää eristystä ei ole huono idea. Nyt tietenkin eletään sitä jokaisen lapsiperheen elämän jännittävintä vaihetta: kuka sairastuu seuraavaksi? Yskiikö se vai oksentaako? Onko sillä maha kipeä koska joi kaksi litraa vettä vai onko se noro? Selviämmekö tästä!?

Tämä oli luultavasti viimeinen Suomi-vappu hetkeen, mutta en ole mitenkään kauhean pahoillani tästä karanteeniin johtaneesta käänteestä. Toki siis mieluummin olisin terve, ja varsinkin lapset säästäisin mielelläni kaikelta kärsimiseltä, mutta kuin tilauksesta sääkin on niin surkea ettei mikään puistopiknik kuulostanut kovin kutsuvalta. Ystäviä on ehditty nähdä nyt parin viikon aikana tosi paljon… niin, olen pahoillani kaikkien niiden puolesta joita olen tässä halaillut viikon aikana. Sorisorisori. Toivottavasti vappuunne kuuluu vain runsaan kuohujuoman nauttimisesta johtuvaa pahoinvointia, jos sitäkään.

Huomenna alkaa toukokuu, että viimeinen tilaisuus sille keväälle tulla. (Kyllä, valitan säästä, samperi.) Ratkiriemukasta vappendaalia kaikille, mä taidan mennä ajoissa nukkumaan! Terv. Nimim. Partyanimal -85.