AJATUKSIA RUOTSINLAIVALTA

auringonlasku.jpg

Tämä teksti oli puolivalmiina luonnoksissa jo ennen Tukholman perjantaisia tapahtumia. Mietin, onko makaaberia kommentoida laivareissua ja Tukholmaa yleisellä tasolla kun siellä on juuri tapahtunut terrori-isku, mutta hitto, elämä jatkuu (vaikka pelottaisikin välillä). Ajatukset ovat myös Ruotsissa ja tähän kuuluu se klassinen kauhistelu: kun perjantaina tapahtui, olimme juuri tasan samaan aikaan tasan samassa paikassa tiistaina, meidän reissuseurue sekä juuri Åhlensia vastapäätä työskentelevä kaverini, joka onneksi on kunnossa. En aio tämän takia jäädä kotiin, enkä äänestää persuja.

mutsi-ja-pojat.jpg

Mä en ihan rehellisesti ole kauhean hyvin koskaan ymmärtänyt Ruotsin risteilyjen viehätystä. Tai Tallinnan risteilyjen. Vaikka tietenkin vanhat sananlaskut puhuvat että ei se destination vaan se journey niin risteilymatkustaminen ei kyllä ihan vastaa omaa käsitystä matkustamisesta. Paitsi nykyään. Kun on lapsia. Joiden mielestä ei ole juuri parempaa paikkaa kuin laivanhytti, jonka puhtaustaso vähän epäilyttää äitiä ja yölliset ääneet valvottavat – väsyneet pikkuseilorit eivät anna tämän häiritä, he fiilistelevät yläsänkyä, hassua vessaa ja sitten kaikkea mikä odottaa ulkopuolella. Leikkihuone, buffet, tax-free ja peliautomaatit (joiden ikärajoja emme kunnioita merillä). Yhtä juhlaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Esikoinen pyysi syntymäpäivälahjaksi risteilyä. Viime vuonna käytiin koeajamassa Skidit-risteily kavereiden kanssa, nyt sitten mukaan otettiin koko perhe, mukaanlukien mummi. Naistenpäivän tarjouksessa oli A-luokan hytti Silja Linella 50 euroa ja kun lähtöpäivänä oli vielä merimarkkinatarjouksia, saatiin toinen hytti kahdella kympillä. Kaksi hyttiä olikin viidelle hengelle ihan hyvä ratkaisu ja 70 euron hinta oli varsin siedettävä. Mähän olen kaamea pihistelijä, enkä esimerkiksi maksaisi ikinä meidän perusnirsoja lapsia aamupalabuffaan vaan jälleen kerran kassissa oli omat porkkanat, banaanit, croissantit ja mehut, jotka nautittiin hytissä ennen maihinnousua. Pojat olivat kodinraivauksen konmari-hengessä myyneet Ryhmä Hau-autonsa ja Duplonsa ja niillä oli isompi shoppailubudjetti matkalle kuin mutsillaan ja he laittoivatkin eurot sileäksi lelukaupassa. Olemme nyt monta legoa rikkaampia.

Noin yleensä laivamatkustelu on mukavan rutiininomaista. Kun on päästy irti satamasta, lapset juoksevat edes takaisin promenadea ja sitten käyvät leikkipaikan (joka on Siljan laivoilla kiitettävän kokoinen ja vanhempien iloksi varusteltu wi-fillä) läpi. Sitten käydään syömässä – me ollaan joka kerta valittu laivan italialainen, La Tavolata, jossa lapsille on juuri sopivan kokoinen buffet (ts. lihapullia ja ranskalaisia ainakin) ja aikuisille suht arvokasta mutta aina yhtä hyvää ravintolaruokaa. Sitten diskoon, jossa maksetaan itsemme kipeiksi valotikkudrinkeistä ja tällä kertaa katsottiin Mother Africa-show’ta, joka kyllä edusti kaikkia mahdollisia stereotypioita ja oli vähän väsynyt, ehkä juuri siksi että se ei jotenkin tuntunut ihan sopivalta vedolta tiedostavalla 2010-luvulla. No, etenkin meidän afrotanssijalapsi Pampula piti esityksestä. Sitten eväitä hyttiin ja nukkumaan.

pampula-discossa.jpg

Seuraavana aamuna lähdettiin hyttiaamiaisen jälkeen sinne luonnonhistorialliseen museoon, joka oli mainio, ja sieltä vielä katsomaan pohjoismaiden suurin lelukauppa, Sergels torgille avattu BR-lelut, jossa moikkasin nopeasti ystävää. Eväät laivaan Åhlensin alakerrasta ja laivalla kylpyläosastolle, missä on kivaa kunhan ei taaskaan ajattele sitä, miten puhdasta porealtaiden vesi on kun lämpötila lähentelee neljääkymmentä. Pääsin vielä yksin syömään ja valitsin sushiravintolan. En ole sushi-ihminen ja nyt sen viimeistään opin, kun kamalaan nälkään yritin syödä 10 spicy tuna-palaa ainoana janojuomana viini. Seuraavan kerran kun ajattelen raakaa kalaa, muistuttakaa mua tästä.

sushi.jpg

Laivalla oli siis kivaa. Erityisesti lapsilla, joiden ehdoilla nämä reissut meillä toteutuvat. He haluavat jo huomenna uudestaan, mä joudun ehkä keräilemään taas vuoden voimia. Toisaalta samalla tavalla kuin Marokon matkalla, mua alkoi ahdistaa se kun satamassa purkautuvia matkustajia vastaan virtasivat hyttisiivoojat, joista yksikään ei edustanut ns. kantasuomalaisia. Että maahanmuuttajataustalla ei ole helppo työllistyä ja asenneongelma on varmasti enemmän mulla kuin näillä hyväntuulisilla ja auttavaisilla SOL-palveluiden kavereilla, mutta miltä tuntuu joka päivä tulla siivoamaan meidän tai sitten joidenkin sikailijateinien jälkiä laivalle, jonne ei ehkä pysty viemään omaa perhettään (ei sillä, että kaikki edes haluaisivat). Äh, en tiedä. Keskellä keskiluokkaisia huvejakin sitä aina muistaa, että on aika etuoikeutettu kun matkustaa merellä maasta toiseen eurooppalaisen passin turvin maha täynnä ja turvassa.

silja-symphony.jpg

2 kommenttia artikkeliin ”AJATUKSIA RUOTSINLAIVALTA

  1. Me ollaan oltu ruotsinlaivalla useastikin, kun syystä tai toisesta ollaan tultu Suomeen autolla. Kun mun mies pari viikkoa sitten oikeasti tajusi, että se laiva on monelle se lomakohde, eikä sieltä välttämättä poistuta lainkaan ennen kotisatamaa, kesti ymmärrys hetken. Kulttuurisokkeja puolin ja toisin.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s