Nyt kun tätä Espanjaan muuttoa on alettu valmistella myös vähän konkreettisemmin kuin vain mentaalitasolla, on pakko tunnustaa että hieman stressaa. Olen tähän asti vaalinut mielikuvaa jossa vain suit sait sukkelaan teleporttaan itseni, kolme lasta ja noin 92 muovilaatikollista pikkulegoja La Líneaan ja siinä se. Näin se ei kuitenkaan taida kesällä oikeasti tapahtua. Varovaiset askeleet kohti koko elämän siirtämistä toiselle puolelle Eurooppaa ovat ihan rehellisesti sanoen muistuttaneet enemmän laskuhumalaista huojuntaa kuin reipasta saapastelua. Esimerkiksi ne tavarat. Vaikka kuinka aion konmarittaa koko kodin ja hyödyntää kirppikset ja kierrätyskeskukset, tulee mukaan silti aika monta laatikollista leluja, tyhjiä muistikirjoja ja astioita. Kun olen alkanut alustavasti pyydellä tarjouksia säännöllisesti Suomen ja Espanjan välillä sukkuloivilta kuljetusyrityksiltä, ovat summat olleet sen perheen ainoan säännöllisen kuukausipalkan kokoluokkaa. Nyt jos koskaan toivoisin, että tämä olisi vähän suositumpi blogi ja voisin jotenkin potentiaalisiin markkinoihin vedoten muutattaa nämä roinat ilmaiseksi uuteen osoitteeseen. Yleensä olemme selvinneet päiväksi vuokratulla pakulla ja pizzapalkalla kantoavuksi rekrytoiduilla kavereilla, mutta tämä muutto taitaa olla hieman eri maata. Ihan kirjaimellisesti.
Ja voin sanoa, että vähäsen tuppaa stressaamaan myös poikien koulukysymykset. Esikoinen, kohta 7-vuotias täyttävä tuleva ekaluokkalainen onkin Espanjassa jo tokaluokkalainen, joka menee ummikkona espanjalaiseen, kunnalliseen kouluun. Ja pikkuveljet, syksyllä 5- ja 3-vuotiaat, ovatkin etelässä jo esikoululaisia. Tässä on tietenkin prosessoitavaa nössömutsille, jonka kotiäitivuodet ovat nyt luettu, mutta myös suhteellisen paljon käytännön työtä. Ja tietenkin sellaista työtä, jota ei Suomesta käsin tehdä, koska byrokratia. Koulupaikkoja pitäisi hakea maaliskuussa (eikä silloinkaan ole sanottua, että paikat irtoavat juuri lähikoulusta ja samasta paikasta kaikille kolmelle) ja meillä ei ole lapsille tarvittavia dokumentteja, eikä oikeastaan tietoa siitä missä asumme syksyllä. Jännitysmomentteja siis riittää.
Tässä vaiheessa tekisi mieli taas muuttaa suunnitelmat ja jäädä Suomeen. Täällä kaikki on niin helppoa. Esikoiselle olisi jo koulupaikka lähikoulussa, tavarat on paikoillaan ja yli 30 vuoden kokemuksella hallitsen suomalaiset systeemit. Yli 25 muuton jälkeen inhoan silti muuttamista ja saan allergiareaktion kun ajattelen kaikkea sitä, mikä edessä Espanjassa odottaa. Työnhaku. Puhelinliittymän hankinta (vei viimeksi yli kolme tuntia). Pankkitilit, vakuutukset, lasten harrastukset – näitä vuosien varrella yksi kerrallaan Suomessa hoidettuja asioita ei juuri tule arkisin ajateltua, mutta tästä on tulossa todellinen metatyön vuosi. Olen kuitenkin päättänyt, että me lähdetään vaikka jännittää niin paljon että oksettaa. Koska kun kaikki käytännön työt on hoidettu, se on varmasti sen arvoista.
PS. Kuvat ei liity kirjoitukseen millään tavalla. Paitsi että tulppaaneja tuijottamalla yritän saavuttaa mielenrauhan. Ei ole vielä toiminut.
Periaatteen Nainen 
Mä oon aatellut että te meette taas vain kesäksi Espanjaan, mutta että ihan kokonaan ja pysyvästi!
TykkääTykkää
No näin ois tarkoitus :D. Oonkohan mä ollut jotenkin salamyhkäinen aiheesta?
TykkääTykkää
Ehkä ei vaan olla ehditty treffata ja jutella kunnolla, että tää asia olis tullut selväksi 😀
TykkääTykkää
Kuule, oot mun idoli! Mä niin mielenkiinnolla ja innolla seuraan tätä teidän touhua sillä jotain ehkä aika vastaavaa on edessä itselleki syksymmällä, vähän vaan kauemmaks vielä. Mutta nuo sun matkat ja reissut on olleet mahtavan inspirationaalisia näin mulle: -ne on mahdollisia ja voi mennä hyvinki!
TykkääTykkää
Voi kiitos, tämä oli kivasti sanottu – en ole ehkä ihan idolimatskua vielä!
Meilläkin toivottavasti parin vuoden päästä matka jatkuu jonnekin vielä kauemmas, tässähän vasta aletaan päästä vauhtiin… Tsemppiä siis sinnekin syksyä vasten!
TykkääTykkää
Ehkäpä miehelle järjestyy työnantajalta muuttopaketti? Kantsii ainakin vähän painostaa ukkoa selvittelemään asiaa. Itse lähetin just vanhan vuodesohvan mökille espanjanvirolaisen muuttofirman kyydissä. Isojen muuttofirmojen hinnat oli sen verran suolaisia, että olisi jäänyt lähettämättä, ellei olisi löytynyt tuollaista pikku firmaa. Katsotaan vielä, saapuuko koskaan perille, ennen kuin alan suositella 😀
TykkääTykkää
Muuttopakettia ei valitettavasti enää irtoa (sitä hyödynnettiin jo kun mies muutti itse paikan päälle toisesta maasta), ukko sinällää on ihan reipas asioiden suhteen :D. Espanjassa on se eräs yksi FB-palsta, jossa yleensä autetaan ongelmaan kuin ongelmaan (ja samalla vähän viisastellaan ja paheksutaan) ja siellä on useampia näitä pakuyrittäjiä, jotka vetää edes takaisin Suomi-Espanja-väliä. Kerro sitten miten kävi vuodesohvan kanssa! 😉
TykkääTykkää
Noi ulkosuomalaisryhmät on aika hyvää viihdettä 🙂 Saksansuomalaisten ryhmästä kuulemma kerran potkittiin joku pois, joka sitten perusti uuden facetilin vain, että pääsi tähän ryhmään besserwisseröimään…
Mä sain muuten kerran tilattua Hollannissa Vodafonen englanninkielisiltä nettisivuilta prepaid-simin, kun olin niin kyllästynyt alankomaiseen asiakaspalveluun. Sitten se tuli kotiin (tai miehen kotiin, itse asuin vielä Unkarissa), ja kaikki opastus kirjeessä oli hollanniksi. Onneksi oli se yksi paikallinen tuttu, joka sen aktivoinnissa auttoi, kauppaan en olisi enää mennyt mistään hinnasta. Argh. Vieläkin v*******a kun muistelen.
TykkääLiked by 1 henkilö
Puhelinliittymän hankinta – kolme tuntia 😀 Se on näissä eteläranskalaisissa ympyröissä meganopeaa! Älä huoli – vaikka hirvittää, kaikki menee loppujen lopuksi tarpeeksi hyvin. Otat vain sen asenteen, että kyllä asiat yleensä tuppaavat hoitumaan.
TykkääTykkää
Tästä saadaan vielä kunnon kilpahuuto, missä on veemäisin byrokratia ja omituisimmat käytännöt! Aika korkealle pääsee kyllä sekin, ettei Briteissä saa tiliä avattua ilman kaasulaskua todistuksena kotiosoitteesta… ettekö ole siellä Englannissa koskaan kuulleet väestörekisteristä!?
Ja kiitos, tällä asenteella mennään. Syteen tai saveen.
TykkääTykkää
Symppaan sua. Ei ole pitkä aika siitä, kun muutettiin ja se on aikamoinen puserrus. Vinkkini on, että jos mahdollista niin raahaa vaan mukana halvatkin, mutta välttämättömät arjen tavarat, sillä uudessa maassa lasten kanssa ja pää pyörällä on raskasta lähteä selvittämään, että mistä ostetaan mitäkin. Toivottavasti muutto sujuu hyvin!
TykkääTykkää
Komppaan. Uudessa maassa on alkuun ihan pihalla mistä löytyy kauppa ja mistä kaupasta löytyy mitäkin. Helpompi minusta, kun jotain perusjuttuja on heti käsillä.
Muovikipoissa kulkee kätevästi pikkuleluja ja ne saa uudessa kodissa takaisin keittiökäyttöön
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos vinkeistä! Meillehän tilanne on silleen lohdullinen, että mies on ollut paikan päällä jo yli vuoden ja mekin vietetty siellä yhteensä puoli vuotta – on ehditty käydä Ikeassa ja tehdä inventaariota. Ja todettu, että täältä viedään ainakin juustohöylä ja kuorimaveitsi :D. Mutta kiitos molemmille, täällä toivotaan yhä ihmettä että tavarat kuin itsestään lentäisivät Espanjaan, mutta kai sitä on kohta alettava myös pakkaamaan…
TykkääTykkää
Hetki sitten lasten kanssa ulkomaille muuttaneena komppaan, että vaikka kallista on niin ei ihan minimikuormaa kannata ottaa. Lapsille omat tutut jutut on tärkeitä ja lisäksi monissa tavaroissa on niin, että makset sen tavalla tai toisella kuitenkin. Vaikka olisi jotain suht halpoja esim parinkympin kodintavaroita niin niitä kun on useampia niin hintaa tulee kun kaikki pitää hankkia. Ja sitten tosiaan tuo, että jos ne tuo mukanaan niin ei tarvitse heti lähteä hulluna juoksentelemaan. Että sanoisin, että suht pienikokoiset halvatkin kodintavarat kannattaa ottaa mukaan, koska niiden paikalta ostamisessa ei välttämättä mitään säästä.
TykkääTykkää
Ja kun tuo edellinen oli supertylsä käytännönasiakommentti niin sellaista vielä haluan sanoa, että vaikka on ollut AIVAN eri keissi kuin huolettomana opiskelijan vaihtoonlähdöt niin lasten kanssa asiat on kuitenkin mennyt niin paljon paremmin kuin odotin ja kaikki perheenjäsenet on lähinnä olleet innoissaan. Että varmasti pelottaa (mua vähän vieläkin vaikka ollaan jo ”perillä” oltu jonkun aikaa), se tunne kuuluu asiaan, mutta ei suinkaan ennusta mitään kuolemantuskalopputulosta!
TykkääTykkää
Kiitos etenkin jälkimmäisestä kommentista: mähän olen sellainen todellisuudenpakoilija että saan lohtua erityisesti sellaisista ”hyvin se menee”-tsemppauksesta ja kaikki käytännön neuvot saa mut vain kiljumaan! 😀 Kauhusta, tietenkin.
Lasten jutut on ehdottomasti prioriteettilistalla ykkösenä: Tutut lelut, kirjat ja kamat. Onneksi ensimmäinen tukikohta Espanjassa on jo tuttu ja ”toinen koti”, joten pahin alkushokki ei ehkä ole niin paha. Toivottavasti.
TykkääTykkää
Todellisuudenpakoilijan tie on ehdottomasti oikea tie, niin tässä kuin muussakin! 🙂
Mun kokemuksen mukaan alkushokki on vähän yhtä järjetön sanonta kuin ”nukkua kuin vauva”. Alussahan kaikki on tietysti vain kivaa, uutta ja kiinnostavaa ja todellisuus iskee sitten vasta joskus. Teillä tietty ei ole uutta, mutta noita muita varmasti. Kait pidät esikoiselle jo jotain pientä espanjan alkeet kotikurssia? Eli pälätät menemään normiarjessa. Oppii varmasti siellä koulussakin nopeasti, mutta on kiva jos osaa itse sanoa esim, että nyt pitää päästä vessaan. Kaikki kielikurssit alkaa aina ihan väärästä päästä jostain melko hyödyttömästä hei minun nimeni on jutusta.
TykkääLiked by 1 henkilö
En lukenut (vielä) kommentteja.
Palkkaa joku kesätyöntekijä hoitamaan kaikki byrokratia. Tyyliin 3h / vko, 3 kk ajan. Ja että työnkuvaan kuuluu myös muuttoauton ajaminen Espanjaan. Saat taatusti jonkun nuoren matkailuintoisen mukaasi. 🙂 Työnhakuilmotukseen joku teksti että ”elämäsi interrail ilman raiteita ja ilman kustannuksia”!
Sitten näin downshiftaajana kannatan tietysti, että ostatte maatilan! Espanjassa on halvahkoja tontteja, tosin Portugalissa vielä halvempia. Ainakin se on hyvä plan Ö…
TykkääTykkää
No siis mä luulen, että parhaiten hoidan byrokratian itse koska olen espanjaa osaava byrokraatti. Kuskia ollaan kyllä vähän etsitty, koska oman rekrytoiminen saattaisi tulla halvemmaksi 😀 . ”Elämäsi interrail… eli nyt nää legot sinne Aurinkorannikolle kolmessa päivässä, ei turhia taukoja!”.
Ja joo, jos oltaisiin jäämässä pidemmäksi aikaa niin maatila ja ne mun lempiaasit ois parasta mitä keksisin. 🙂
TykkääTykkää