UUSI ULJAS IPANAINEN

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

minäjanipa.jpg

Mähän en kauheasti missään blogiriennoissa juoksentele (mutta kutsukaa vaan, varsinkin jos siellä on viinitarjoilu!) mutta tämän aamun uuden ja uudistetun Ipanaisen avajaiset osuivat aika hyvään saumaan. Sairastelun seurauksella oltiin jo vietetty noin kymmenen päivää keskenämme ja sekä minä että perheen terveet lapset, kaksi pienintä, kaipasimme kipeästi ihmiskontakteja. Siis muitakin kuin toisemme. Suuntasimme siis aamulla räntäsateesta ja lätäköistä välittämättä Siltasaarenkatu kakkoseen, mihin Subwayn (jota kieltämättä tulee hieman ikävä) entisiin tiloihin oli avattu Ipanaisen uusi liiketila, joka oli ihan wow kaikin puolin.

ratikka.jpg

Ja heh heh, heti ensimmäiseksi kun päästiin ovesta sisään olin hyvä asiakas ja fiilistelin Elsalle ja Annalle (no niin, kuulostaapa Frozenilta…) kuinka ihanaa että mun lapset on jo sen ikäisiä että ei täällä oo meille mitään ja toisaalta miksei esimerkiksi näitä mahtavia Oot niin ihana-vauvakirjoja ollut viisi vuotta sitten. Sitten kahden minuutin päästä olin löytänyt kirpputorihyllyiltä meille hatun ja kirjan. Ja yhden repun ja sitten menin vielä rakastumaan kantoreppuun.

tula.jpg

Mä nimittäin myin uskollisesti kolmen lapsen ja yli kuuden vuoden ajan palvelleen Manducan muutama viikko sitten. Kannoin sillä vielä yli 20-kiloista Pampulaa alas vuorelta kesällä, mutta sitten se alkoi käydä aika epäergonomiseksi. Säädöt olisi voineet olla paremmin, mutta isoin ongelma oli noi isot ongelmat eli rakkaat lapset, jotka eivät ole mitään kevyimpiä tai kompakteimpia yksilöitä ikäluokassaan. Ja mua oikeastaan harmitti, ettei 2-vuotias kuopuskaan enää viihtynyt kannettavana, koska se on mun mielestä aina ollut paitsi kätevää niin kaikin tavoin kivaa: lapsi saa läheisyyttä, mä tiedän koko ajan missä se on (eli ei juoksemassa esimerkiksi auton alle) ja reppu on nyt monin tavoin helpompi vaihtoehto kuin rattaat, etenkin kun tykkää hyötyliikunnasta. Ja nyt sitten jahkailtuani aikani mutisin, että osaisko joku auttaa ton Tulan kanssa ja heti oli kolme tyyppiä kimpussa neuvomassa ja auttamassa. Nyt sitten ostoslistalla odottaa taaperokoon Tula, koska myös kuopus oli tosi tyytyväinen uudenlaiseen reppuun, jossa hänen reisilleen oli paremmin tukea. Ja mä olin ihan fiiliksissä, että saan vielä vähän aikaa kantaa kuopusta. Nyt sitten pitäisi vielä valita kuosi. Kääk.

Että sellainen aamupäivä. Ihastuin reppuun, menetin tuorepuuroneitsyyteni ja oli mukavaa. Lapset viihtyivät näyteikkunoissa ja uudella leikkipaikalla (sori sotkusta!) ja oli hauska hipelöidä kaikkea vauvakamaa, mitä tässä taloudessa ei enää koskaan tarvita. Ipanaisen uudet tilat ON hienot, varsinkin koulutustila näytti mitä mainoimmalta. Tällainen tiistaiaamupäivä tällä kertaa.

6 kommenttia artikkeliin ”UUSI ULJAS IPANAINEN

  1. Mä kaivoin pari päivää sitten vanhan Ergoni kaapista pitkästä aikaa kun kolmevuotias pieni potilas halusi olla useamman kuumepäivän koko ajan ihan kiinni minussa. Sain tehtyä ruokaa ja tyyppi sai nukuttua selässä samaan aikaan kätevästi päiväunet! Meidän pienin on ikäisekseen hyvin kevyt, eli kantaminen on sinänsä vielä ihan kätevää, vaikka mun selkävoimissa olisi silti kyllä parantamisen varaa…

    Käytin aikoinaan esim lentokentillä aika lailla vain Ergoa – rattaitten kanssa on aina niin paljon hankalampi liikkua ja sitä paitsi useamman kerran meinattiin jäädä jatkolennolta kun jouduttiin odottamaan rattaita ruumasta.

    Tykkää

    1. Mä päätin pistää Manducan myyntiin kun viimeksi sitä ei tullut käytettyä enää edes lentokentillä – mulle on aina sanottu ettei niitä rattaita saa roudata portille yms joten olen niiden suhteen suosiolla heittänyt ruumaan muiden matkatavaroiden kanssa.
      Mutta kantaminen on jotenkin kivaa, ja kätevää jos on kunnon reppu. Ja just noi sairastapaukset! Olisi muuten ollut hyvä nytkin kun lapsen oli oltava pystyasennossa ja ei jaksanut koko ajan kanniskella.

      Tykkää

      1. Joillain kentillä niin kuin Helsinki-Vantaalla on tosiaan tuo, ettei portille edes saa viedä rattaita, mutta aika monilla maailman kentillä niitten kanssa kyllä edelleen taiteillaan: rattaat saa viedä portille ja sitten taas napata portilta mukaan. Mutta ei ole tosiaan mikään maailman sujuvin ratkaisu, ja ainakin kerran muistan miehen kanssa laskeskelleeni siinä portilla odotellessa, että kannattaisiko suosiolla vaan jättää rattaat sen sijaan, että myöhästytään niitten vuoksi seuraavalta lennolta…

        Tykkää

  2. Päivitysilmoitus: KYMMENEN KÄSKYÄ KOTIOLOIHIN – Periaatteen Nainen

  3. Päivitysilmoitus: LAUANTAIBRUNSSI: DELI CAFÉ MAYA – Periaatteen Nainen

  4. Päivitysilmoitus: KEVÄTKIMARA – Periaatteen Nainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s