UUSI ULJAS IPANAINEN

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

minäjanipa.jpg

Mähän en kauheasti missään blogiriennoissa juoksentele (mutta kutsukaa vaan, varsinkin jos siellä on viinitarjoilu!) mutta tämän aamun uuden ja uudistetun Ipanaisen avajaiset osuivat aika hyvään saumaan. Sairastelun seurauksella oltiin jo vietetty noin kymmenen päivää keskenämme ja sekä minä että perheen terveet lapset, kaksi pienintä, kaipasimme kipeästi ihmiskontakteja. Siis muitakin kuin toisemme. Suuntasimme siis aamulla räntäsateesta ja lätäköistä välittämättä Siltasaarenkatu kakkoseen, mihin Subwayn (jota kieltämättä tulee hieman ikävä) entisiin tiloihin oli avattu Ipanaisen uusi liiketila, joka oli ihan wow kaikin puolin.

ratikka.jpg

Ja heh heh, heti ensimmäiseksi kun päästiin ovesta sisään olin hyvä asiakas ja fiilistelin Elsalle ja Annalle (no niin, kuulostaapa Frozenilta…) kuinka ihanaa että mun lapset on jo sen ikäisiä että ei täällä oo meille mitään ja toisaalta miksei esimerkiksi näitä mahtavia Oot niin ihana-vauvakirjoja ollut viisi vuotta sitten. Sitten kahden minuutin päästä olin löytänyt kirpputorihyllyiltä meille hatun ja kirjan. Ja yhden repun ja sitten menin vielä rakastumaan kantoreppuun.

tula.jpg

Mä nimittäin myin uskollisesti kolmen lapsen ja yli kuuden vuoden ajan palvelleen Manducan muutama viikko sitten. Kannoin sillä vielä yli 20-kiloista Pampulaa alas vuorelta kesällä, mutta sitten se alkoi käydä aika epäergonomiseksi. Säädöt olisi voineet olla paremmin, mutta isoin ongelma oli noi isot ongelmat eli rakkaat lapset, jotka eivät ole mitään kevyimpiä tai kompakteimpia yksilöitä ikäluokassaan. Ja mua oikeastaan harmitti, ettei 2-vuotias kuopuskaan enää viihtynyt kannettavana, koska se on mun mielestä aina ollut paitsi kätevää niin kaikin tavoin kivaa: lapsi saa läheisyyttä, mä tiedän koko ajan missä se on (eli ei juoksemassa esimerkiksi auton alle) ja reppu on nyt monin tavoin helpompi vaihtoehto kuin rattaat, etenkin kun tykkää hyötyliikunnasta. Ja nyt sitten jahkailtuani aikani mutisin, että osaisko joku auttaa ton Tulan kanssa ja heti oli kolme tyyppiä kimpussa neuvomassa ja auttamassa. Nyt sitten ostoslistalla odottaa taaperokoon Tula, koska myös kuopus oli tosi tyytyväinen uudenlaiseen reppuun, jossa hänen reisilleen oli paremmin tukea. Ja mä olin ihan fiiliksissä, että saan vielä vähän aikaa kantaa kuopusta. Nyt sitten pitäisi vielä valita kuosi. Kääk.

Että sellainen aamupäivä. Ihastuin reppuun, menetin tuorepuuroneitsyyteni ja oli mukavaa. Lapset viihtyivät näyteikkunoissa ja uudella leikkipaikalla (sori sotkusta!) ja oli hauska hipelöidä kaikkea vauvakamaa, mitä tässä taloudessa ei enää koskaan tarvita. Ipanaisen uudet tilat ON hienot, varsinkin koulutustila näytti mitä mainoimmalta. Tällainen tiistaiaamupäivä tällä kertaa.