Niin kuin kaikki vakavasti otettavat bloggaajat, seurailen sitä, millä hakusanoilla on blogiin Googlesta päädytty. Noh, olen pahoillani sinä joka etsit vastausta siihen ”kuinka selvitä virkamiesruotsista”, siihen ei taida oikein olla muita tapoja kuin ahkera opiskelu ja… noh, kyllä se läpii menee. Joskus, jos ei ensiyrittämällä. Ja hei sinä ”lapsi ärsyttää tahallaan”: juuri sitä ne tekee!  Eikä siihenkään ole täällä mitään vinkkejä, mutta pick your battles, ihan jokaiseen apinointiin ei kannata reagoida vaan säästele ne aggressiot iltaan ja sitten jollain rakentavalla tavalla pura turhautuminen. Ristipistoja, voodoo-nuken pistoja, kyllä sä jotain keksit. Nimittäin huhut kertovat, että lapset ärsyttävät vanhempiaan tahallaan vielä 30-vuotiainakin. Ja sinä, joka etsit ”ihania sanoja rakkaalle”, jos et vieläkään ole keksinyt mitään romanttista sanottavaa niin tule uudestaan, annan vinkkejä vähän kaunopuheisimmista blogeista! Old school-runokirjoissa löytyy myös.

Sitten, lokakuisen ”mun naama on kuin gekolla”-avautumisen jälkeen, tänne on tultu usein myös hakusanoilla ”locobase silmänympärykset”, ”kuivat silmänympärykset” ja tällaisia muita ihoaiheisia juttuja. Heti postauksen jälkeen ystäväni suunnilleen pakottivat mut lääkäriin, ja olihan se ihan ymmärrettävää etteivät halunneet kauheasti liikkua julkisesti ihmisen kanssa, jonka silmäluomet vuotavat verta aina kun räpsyttää… Lukijoiden kommentit olivat myös kultaa, ja erityisesti Lipolanista vinkannut ”vinkkaaja from hell” saa palkinnon paitsi nimimerkistään myös neuvostaan: Lipolan auttoi ensialkuun.

Noh, aloitin lääkärikierroksen yleislääkäriltä. Sain kuurin Ultracortenolia. Ensimmäinen, viikon kestänyt kuuri auttoi heti, mutta parin viikon päästä alkoi taas naama kuivua kokoon. Matkalle sain uuden kierroksen samaa mömmöä ja tällä kertaa iloa kesti aina kotiinpaluuseen asti: viime kerralla allergia laukesi Espanjan kodissa, nyt taas voin kokonaisuudessaan siellä paremmin. Ihokin. En tiedä, olisiko vuodenajoilla jotain tekemistä tämän kanssa, vai vain sattumalla.

Nyt taas kotiinpaluun jälkeen vanhat, tai nämä kohta vuoden täyttävät, vaivat ovat palanneet ja seuraavaksi tapaankin ihotautilääkärin. Helpottavaa oli sentään se, että hoitokoira-Simo ei aiheuttanut pahempia allergiaoireita, koska pelkäsin tämän yhtäkkisen atopian vaikuttavan muuhunkin vastustuskykyyn. Toivon, että löytyisi joku ratkaisu, joka kestäisi vähän pidempään kuin kuukauden – vaikka viimeksi kyllä varoiteltiin, että tämä jatkuu loppuelämän. Ja niin valitteli lääkärikin, että vaikka atopia iski yhtäkkiä, ei kannattaisi odottaa yhtä yllättävää ihmeparantumista. Mutta näillä mennään, taas vähän kilpikonnana mutta täynnä katteetonta optimismia kuten yleensäkin.