Olen jo valmiiksi pahoillani kuvaövereistä. Sevillasta tuntuu olevan täysin mahdoton selvitä ilman tyhjiä akkuja (kyllä, monikossa) ja täyttä muistikorttia. Se on vain niin ihana. Upea. Mun toinen Espanjan suosikki suurkaupunki Madridin ohella.

Tasan kaksi viikkoa sitten saavuin Sevillaan mun äitini seuraksi. Supermummi oli ottanut viikon loman tuolla Andalusian maakunnan pääkaupungissa, ihanassa taiteen ja kulttuurin metropolissa. Viime kerralla me koluttiin läpi ensimmäiset ”pakolliset” turistikohteet, eli Plaza de España ja Santa Marían katedraali sekä Giraldan torni. Tällä kertaa mun listalla olivat sitten tämä yllä näkyvä Metropol Parasol-rakennus sekä Alcázarin kuninkaallinen palatsi.

28-metrinen Metropol Parasol on yksi maailman suurimpia puurakennuksia. Vaikka rakennus sijaitsi todella kätevästi meidän majoituksemme vieressä, selvittiin sinne vasta pimeällä auringon laskeuduttua jo aikoja sitten. Ei kyllä haitannut: Suuntasimme suoraan ylös neljässä tasossa olevaa ”herkkusientä”, ja näkymät Sevillan yli olivat lumoavat.

Sisäänpääsy maksoi 3 euroa per henkilö, ja siihen kuului myös drinkki ylhäällä näköalatasanteella. Okei, drinkki oli luultavasti jotain kotipolttoista viiniä tai tinto de veranoa hanasta, mutta suomalainen kyllä hyödyntää ilmaisen alkoholin jos sitä on tarjolla. Vaikka Metropol Parasolissa ei juuri muuta tekemistä ole kuin kierrellä sen ”katolla” 11 000 neliömetrin alalla, se on jotenkin todella sympaattinen ja kiva käyntikohde. Hienot maisemat, hauska tunnelma, paljon paikallisia viettämässä lauantai-iltaa. Suosittelen!

Siinä missä viime visiitillä eksyttiin Casino de la Exposición-kulttuurikeskukseen, tällä kertaa mentiin sinne ihan tarkoituksella. Molemmilla käyntikerroilla olemme osuneet paikalle juuri meneillään olevan näyttelyn viimeisinä päivinä, ja molemmilla kerroilla valoisassa näyttelysalissa on ollut kylmäävä, jopa masentava, tunnelma.

Tämä El circo de las penas-näyttely, tai performanssi, oli osa Sevillassa pidettyä performanssitaiteen festivaalia, tai oikeastaan sen loppuhuipennus. Ihmisen kuolemaa, muistia, aisteja ja tunteita koneina käsitellyt spektaakkeli oli suhteellisen ahdistava synkän äänimaailmansa ja teemansa myötä, mutta ilahduttava osoitus espanjalaisesta nykytaiteesta ja sen hyvinvoinnista. Muuten Sevillan museotarjonta on aika old schoolia: Tarkoitus oli käydä myös Museo de Bellas Artes-museossa, mutta mummin todettua sen aika vahvasti uskonnolliseen taiteeseen orientoituneeksi, ja ihan rehellisesti sanoen hieman tylsäksi, päätettiin tuhlata sekin aika tapaksilla ja tintolla.

Sevillan-matkan kruunasi sitten vierailu Real Alcázar de Sevillassa eli Sevillan kuninkaallisessa Alcázarin palatsissa. Sunnuntaina olivat kaikki muutkin turistit yllättäen liikkeellä, joten nähtyäni jonon luovutin kahdesti (ja menin tintolle ja tapaksille), mutta kolmannella kerralla tilanne näytti sen verran siedettävältä, että päädyin noin vartiksi jonottamaan ja ehdin kierrellä tiluksia vajaan 1,5 tuntia ennen kotiinlähtöä.

No, ensinnäkin alle kaksi tuntia ei riitä tuolla mihinkään. Alue on valtava: Ei uskoisi, että aivan Sevillan sydämessä muurien sisään kätkeytyy tuollainen paratiisi. Kyseessä on alun perin ollut maurien linnoitus ja sisältä palatsi onkin mielenkiintoinen sekoitus goottilaista tyyliä ja islamilaista, maurien tuomaa mudéjar-arkkitehtuuria. Sisäänpääsy maksoi 9 euroa ja suosittelen lämpimästi tekemään niin kuin minä en tehnyt: Lyöttäytymään jonkun ryhmän matkaan, osallistumalla itse ohjatulle kierrokselle tai edes ottamalla virtuaalioppaan matkaan. Paikkaan on nimittäin helppo eksyä, ja toisaalta sen historia on niin mielenkiintoista että on vaikea yhtä aikaa lukea kiehtovia tarinoita ja löytää niiden tapahtumapaikkoja.

Palatsin tutkimiseen kannattaa ehdottomasti varata paljon aikaa ja vaikka vähän evästä, toki alueelta löytyy niin mainio museokauppa kuin kahvilakin. Alcázarin palatsi on kuin Sevilla pienoiskoossa: Täynnä upeita yksityiskohtia, toisaalta hiton helppo eksyä. Alueen lukuisilla sisäpihoilla ja puutarhoissa saa helposti tuhlattua parikin tuntia sitruuna- ja mandariinipuiden varjossa.

 

Esillä on tietenkin taidetta vuosisatojen takaa, antiikkiastiastoja, keramiikkaa ja seinämaalauksia. Itse skippasin aikataulusyistä kaiken korkeakulttuurin ja opettavaisen eli sisäänpääsyn kuuluvat näyttelyt, mutta tarjolla on monenlaista ihmeteltävää.

Toisella puolella Plaza Virgen de los Reyes-aukiota eli Alcázarin palatsia vastapäätä sijaitsee se kuuluisa katedraali ja Giraldan torni: Jos olet liikkeellä ilman lapsia ja jaksat kierrellä ja kävellä, suosittelen näiden kohteiden välillä pitämään pitkän lepotauon (tapaksia ja tintoa, tiedättehän) ja sitten jatkamaan suoraan seuraavaan – luultavasti aamupäivä on otollisempi omistaa palatsin tutkimiselle. Askelmittari tulee luultavasti lirkuttelemaan onnesta kun kierrät ensin palatsin salaiset käytävät ja sen jälkeen kiipeät kellotorniin, ja voin kertoa, että sen jälkeen olet saanut koko viikon annoksen paitsi hyötyliikuntaa, myös henkeäsalpaavaa kauneutta.